Nollavaimo analysoi viime vuoden kulutustaa mm. tähän tapaan: ”Tammikuussahan ostin uudet rintaliivit ja farkut, koska molemmat kirjaimellisesti hajosivat päälleni. Näiden äärimmäisten välttämättömyysvaatteiden lisäksi ostin tänä vuonna keltaisilta ja 3+1=4 -päiviltä molemmilta housut, jotta olisi jotain hieman siistimpää vetää jalkaan kuin farkut. Lisäksi ostin näiltä tarjouspäiviltä sukkahousuja ja trikoot sekä alushousuja, joita en ole vielä edes avannut paketista eli aivan turhaan niitäkin hamstrasin etukäteen. Isomman juhlaan ostin mekon, jolle onneksi tuli toinenkin tarve vuoden aikana, mutta sitäkään en olisi ihan välttämättä tarvinnut.

Ostin vuoden aikana myös lankoja ja puikot ja kudoin itselleni säärystimet, joita en oikeasti olisi tarvinnut ollenkaan, koska minulla on yhdet varsin oivalliset säärystimet. Tämä oli siis turhuutta ja vain oman mielen hyvikkeeksi ja tekemisen puutteeseen ostettua ylimääräistä. Lisäksi olen ostanut pari kirjaa, jotka olisin vallan mainiosti voinut lainata sitten joskus kirjastostakin. [- – -] Lapsille puolestaan ostin syksyllä ihanan pehmeät flanellipussilakanat, joihin ei todellakaan ollut minkäänasteista tarvetta, kun peruspussilakanoita riittää Talossa ihan tarpeeksi muutenkin. Jälleen siis hemmottelin jälkikasvua turhalla tavaralla, lisätään vuoden syntilistaan.

Eli kyllähän sitä on tullut pistettyä ropo jos toinenkin peräkkäin tänä vuonna, kun tuota tavaralistaa tavaa. Lisäksi rahaa on kulunut myös ravintoloissa syömiseen, taksilla ajamiseen, hierontaan, kerran kampaajalle, oopperaesityksiin, bensaan, yhteen kynsilakkaan ja luomiväriin, ruoka- ja juomaherkkuihin, kynttilöihin, huvimatkusteluun sekä varmasti moneen muuhunkin sellaiseen, johon sitä ei olisi ollut aivan pakko syytää.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!)