Kahvittelija on siirtynyt lukemaan kirjat sähköisessä muodossa: ”Koska minä kuitenkin rakastan myös kirjakauppoja, surin muuttunutta suhdettani niihin hyvän tovin. Kyllä minä vieläkin kirjakaupoissa käyn; jos joskus harvoin lähden yksinäni kaupungille, lähden sinne nimenomaan kirjakauppojen takia. Sivelen pintoja, ihailen kansia, haistelenkin ehkä vähän. Painan mieleeni, että tuo ja tuo ja tuo pitää muistaa lukea. Mutta enää en osta. En, vaikka tiedän, että fyysisen kirjan ostaminen kivijalkakaupasta palvelisi monta hyvää tarkoitusta.
Syynä tähän ei edes ole se, että olisin niin Kindleni pauloissa, etten haluaisi enää konkreettisia kirjoja. Konkreettiset kirjat ovat kannatelleet minua siitä lähtien, kun opin lukemaan; jokainen lukemani kirja on asettunut pinoon, toinen toisensa päälle, ja tuo pino on kasvanut ja kasvanut vuosien saatossa, nostanut minua yhä korkeammalle ja auttanut minua näkemään kauemmas ja ymmärtämään asioita, jotka muuten olisivat saattaneet jäädä ymmärtämättä. Minun ja Kindlen alkutaipaletta onkin varjostanut mielipaha siitä, että sähköinen kirja ei tunnu yhtä oikealta kuin fyysinen kirja. Mutta sitten tajusin, että eihän se konkreettisen kirjan näkeminen ja kädessä piteleminen ole se olennainen tekijä. En minä tipu kirjapinoni päältä minnekään, vaikka kirjojen fyysisyys muuttuisi formaateiksi, ja kansikuvat sähköiseksi musteeksi.
Ennen kaikkea syynä on käytännöllisyys: rajallinen tila, ja miten sen haluaa käyttää.” (Mari Koo)