Satu kertoo, miten ekaluokkalaisten vanhemmat olivat sopineet syntymäpäiväjuhlien toimintatavat Islannissa. ”Päivänsankarille vietävä lahja päätettiin myös etukäteen. Lapset tuovat lahjana 200-500 kruunua (se on noin 2-4 euroa). Päivänsankari saa sitten ostaa rahasummalla itselleen jotain mukavaa. Kun lahja on aina sama, ei synny kilpavarustelua ja typerää jauhamista ja välituntien nahistelun aihetta siitä, kuka toi bileiden parhaimman lahjan. Raha on siitä kätevä lahja, että se kulkee näppärästi taskusta toiseen. Jokainen, joka pitää synttärit, saa suunnilleen saman summan takaisin kuin mitä hän itse on vuoden aikana synttäripottiin laittanut. Reilu meininki.” (Mari Koo)
Ässäk
Reilu meininki myös minun mielestä. Lasten välillä on todellakin kilpavarustelua ja siitä saa hyvät kinat aikaiseksi. Ja jos summa on noin pieni niin kaikki pystyvät juhliin osallistumaan. Win win
KTK
Suosittelen kyllä tällaista tai vastaavaa systeemiä kaikille. Meillä täällä eräässä toisessa pohjoismaassa päivänsankari saa koulussa koko luokalta yhden vähän isomman lahjan, jonka ostaa aina edellinen päivänsankari toivelistan perusteella. Näin lapsi saa yhden järkevän kokoisen lahjan, ei mitään pientä sälää, ja jokainen joutuu/saa hommata vain yhden lahjan vuodessa. Kotona saa sitten pitää vielä juhlat jos haluaa, mutta niihin ei enää mitään paketteja erikseen tuoda. Helppoa ja järkevää, ei mene rahaa jatkuvasti.
Hejsansa
Tosi hyvin hoksattu kyllä islantilaisilta, että rahana annetaan. Lapsesta varmasti tuntuu hienolta saada itse ostaa lahjarahoilla mieluisensa tavara, ja kaikilla on varmasti varaa tällaiseen ilman mitään pikavippejä. Ja kun annetaan rahana, niin ei voi tulla edes samanarvoisista tavaroista semmoista tunnetta, että joku toinen saikin nyt kivemman tavaran.