Talouselämä otsikoi 18.2.2008 ”Oikeasti boikotissa ovat reilun kaupan tuotteet”, joka tietenkin hälyttää tutkaisemaan tarkemmin, missä mennään. Jutussa kerrotaan HS:n Suomen Gallupilla teettämästä tukimuksesta, jonka tuloksia tutkaillen loppupäätelmäksi voisi muotoilla, että noin 800 000 suomalaista pohtii kaupassa oikeasti, onko tuote eettisesti kestävä, missä ja miten se on valmistettu jne.
Bullsh! sanoo tosielämä kaupan kassalla. Idealistiset valinnat jäävät kyselylomakkeelle, ja yritysboikotit toteutuvat kuluttajien omassa mielikuvituksessa. ”Kun kuluttajat vaativat yrityksiltä ehdotonta eettisyyttä, he omissa toimissaan ja ostokäyttäytymisessään toimivat epäeettisesti. Kuluttaja tekee kuluttaessaan jatkuvasti valintoja. Valinnat tarkoittavat samalla boikottia: en osta tuota, vaan ostan tämän.
Monet kuluttajat käyttäytyvät kaupan tiskillä juuri päin vastoin kuin gallup-kyselyissä. Toisin sanoen he ostopäätöksillään boikotoivat juuri niitä tuotteita, joita sanovat kannattavansa: luomuruokaa, reilun kaupan tuotteita, kaikkea eettisesti hyveellistä.”
Markkinataloudessa kun hinta on kuitenkin mennen tullen tärkein.
Mari Koo
Jep, tämähän se on se ikuisuusaihe! Ihmiset vastaavat jotain muuta kuin todellisuudessa tekevät.
Siinä päivän Hesarinkin jutussa (B5) akatemiatutkija Minna Halme toteaa samaa:
”On iso joukko ihmisä, jotka periaatteellisella tasolla sanovat, että ovat valmiita tekemään ostopäätöksensä hyvien aatteiden perusteella. Se joukko, joka lopulta näin toimii, on huomattavasti pienempi.”
Vaiheinen
Totta. Se näyttää olevan ikuisuusaihe.
Kuitenkin kulutusvalinnoilla on suuri merkitys esimerkiksi ympäristöasioissa. Siis on siinäkin mielessä etteivät ne ohjaa kestävämpään kulutukseen, vaikka voisivat. Lompakko (halvempi on parempi) ja tottumukset (kun olen tätä aina ostanut, niin osatan jatkossakin) taitavat olla ulkoa tulevia eettiisiä arvostuksia voimakkaampia ohjaavia tekijöitä. Mieleen tulee kaksi kysymystä: kuinka saada eettisiä valintoja tekevien osuus kasvamaan ja kuinka saada ne eettisten valintojen kohteena olevat tuotteet ja palvelut hinnoittelultaan lähemmäs muita?
Asenteiden puolella kehitys todennäköisesti on hidasta joka tapauksessa, mutta markkinamekanismin käyttö voisi saada nk. kehitystä aikaiseksi nopeammin. Jos niin halutaan, yhteiskunnalla on olemassa välineensä tähän (esim. verkotuksen koko kirjo), mutta kaiketi niitä ollaan kohtalaisen haluttomia käyttämään kuten esimerkiksi tuulivoimalla tuotetun sähkön hinnoittelusta käydystä keskustelusta olemme voineet päätellä.
sea
Tulipa tuosta mieleen, että S-marketissa oli maatuvia muovipusseja, siis kassalla paperi- ja perusmuovikassin kaverina. Materiaali tuntui olevan samaa kun roskisbiopusseissa. Onko kukaan testannut kestävyyttä?
Toinen kysymys. Onko kukaan törmännyt yhteenkään uuteen pantilliseen pulloon? Kun pet-pullot tuli pantilliseksi luvattiin lisää pulloja pantin piiriin. Käyttämäni mehupullot on edelleen pet:tiä eikä niistä saa panttia. (Ainoa mitä olen huomannut on se vanhojen kovien muovien vaihtuminen pehmeisiin.)
Polga
Muovikasseista voisin sanoa, että kestävyys on sama about kuin roskisbiopusseissa, tekstattu on – eli normaalissa kotikäytössä ok, kunhan varoo sitä ylikuormitusta ,D