Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Eettisyys&ekologisuus' merkittyjä kirjoituksia

»   Saara suosii kangasnenäliinoja: “Kertakäyttöisten paperinenäliinojen vaihtaminen kankaisiin on taas näitä kivoja ekotekoja (paitsi jos ollaan flunssassa, silloin se on selvästi ainakin keskikokoinen ekoteko). Kangasnenäliinat ovat lisäksi nättejä ja elegantteja eivätkä hankaa nenänalusta araksi ahkerallakaan niistämisellä. Kotona ollessa käytetyt nenäliinat menevät pyykkiin, kodin ulkopuolella voi käytettyjä varten kantaa mukanaan vaikka minigrip-pussia. “Mutta eivätkö ne ole hirveän epähygieenisiä?” on yleisin ihmettelyn aihe. Omasta mielestäni eivät. Käyttäväthän ihmiset nykyään kestovaippojakin. Ja vielä kierrättävät niitä tyytyväisinä- ovatko pienet nenäliinat muka sitä ällömpiä? Kangasnenäliinat nakataan pesukoneeseen liinavaateohjelmalle, ja siltä varalta että joku sitkeä bakteeri selviäisi pyörityksestä, olen tavannut näyttää omilleni vielä silitysrautaakin. Siitäs saavat bakteerit.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Tule Hävikkiruokafestareille Helsingin Korjaamolle huomenna lauantaina !

friday 2. septemberta 2016 klo 9.47 kirjoittajana Mari Koo

Viikonloppuna järjestetään Hävikkiviikon huipennuksena Hävikkiruokafestarit Helsingin Korjaamolla (la–su klo 11–17). Tapahtumassa on todella kiinnostavaa ohjelmaa ja tietysti paikalla saa myös ostaa hävikkiruokaa syötäväkseen. Huomenna kello 14 alkaa paneeli, jossa myös minä olen mukana keskustelemassa. Tervetuloa siis kuuntelemaan ja moikkaamaan!

Hävikkiaiheesta kirjoittelin juuri Ruokamysteerit-blogiin eli kiittelin säilöntäaineita ja kasviperäisiä eläintuotteiden korvaajia hävikin vähentämisestä.

Hävikkiteemaa sivusin myös maanantaisessa tekstissä, jossa totesin, että kahvi voi olla suomalaisten ruokavaliossa merkittävä ilmastotaakka. Me nimittäin juomme kahvia todella paljon, ja lisäksi se yleensä valmistetaan energiasyöpöllä suodatinkeittimellä.

Havikkiruokafestarit

Kuva: Motiva/Yle

Be Sociable, Share!

»   Kemikaalikimaran Anja kirjoittaa merien roskaantumisesta: “Suurin osa roskasta ja mikropartikkeista on peräisin liikenteestä, kuten autojen renkaista ja laivojen maaleista. Autojen renkaista irtoaa partikkeleita, jotka sadevesi huuhtelee viemäreihin ja vesistöihin. Autonrengasongelmalle ei seminaarissa esitetty ratkaisua, vaikka lounaskeskustelussa tulikin esille kaupunkien hulevesien käsittely. En tiedä, miten tämä teknisesti toteutettaisiin ja kuinka tehokkaasti toimisi mikropartikkeleille. Varsin pieni osa on peräisin kotitalouksista ja noin viisi prosenttia on kosmetiikan mikromuoveista. Muovipartikkelit kerävät ympärilleen ympäristömyrkkyjä. [- – -] Turun ja Rauman kaupunkien toteuttamat mittaukset osoittivat myös sen, että tietyissä osissa lounaista saaristoa oli laivoista, teollisuudesta, liikenteestä ja muusta palamisesta johtuvia polttoperäisiä partikkeleita 7-20 -kertaisia määriä verrattuna Suomenlahdella vastaaviin pitoisuuksiin. Nämä jätteet voivat sisältää erityisen suuria raskasmetalli-, dioksiidi- ja muita haitta-ainepitoisuuksia. Surullista tässä on se, että mereen joutunutta mikromuovia ei saada pois. Siellä on ja pysyy, mutta roskaantumisen jatkuminen tulee pysäyttää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Särki on suomalaisten lähitulevaisuuden ekologinen suosikkikala

monday 4. aprilta 2016 klo 15.24 kirjoittajana Mari Koo

Parhaillaan on käynnissä Vuoden suomalainen elintarvike -äänestys. Valintani on helppo: Järki särki sai ääneni.

Ensimmäiset pari purkkia tuotetta sain lahjana valmistajalta ja sitten olinkin koukussa. Olen ostanut tuotetta kymmeniä purkkeja, lahjonut niillä kavereitani ja kehunut ympäri internetiä. Tomaattisäilykkeinen särki taipuu hienosti esimerkiksi pastakastikkeeseen.

Särjen takana oleva Komppa-Seppälän tila on tullut minulle tutuksi työni kautta. Ari Seppälä työskenteli kanssani samassa työpaikassa eli Mehiläishoitajain liitossa, kunnes siirtyi täysipäiväiseksi hunaja- ja särkiyrittäjäksi. Olen siis saanut seurata särkituotteen kehittelyä jo pidempään ja myös käynyt Komppa-Seppälän tilalla.

Miksi Järki särkeä kannattaa äänestää, vaikka et olisi sitä maistanut etkä edes löydä sitä kauppasi hyllystä (nyt tuote on päässyt Keskon valikoimiin, joten K-ruokakauppiastasi voit pyytää tilaamaan särkeä hyllyyn)?

Siksi, koska
– Järki särki on hyvää!
– särki on ekologinen valinta: särkien kalastus vähentää rehevöitymistä
– tuote erottuu muista suomalaisista kalajalosteista
– kalan syöminen on terveellistä
– tällä tuotteella on hieno tausta
– Komppa-Seppälän tilan väki on mahtavaa porukkaa
– tuet suomalaista järvikalan edistämistä.

Eli klik klik vaan, äänestetään särki voittoon!

järkisärki

Lisää aiheesta:
YLE 1.4. Syrjitty särki salonkikelpoiseksi, ehdolla vuoden elintarvikkeeksi
Komppa-Seppälän tilan toisen tuotteen, hunajan, nettisivuilta voi lukea blogitekstin Järki särjen tarinasta.
Facebookissa voi fanittaa tuotteen omalla sivulla.

Be Sociable, Share!

Kuluttaja ilahtuu: kasvipohjaisia tuotteita alennuksessa lähikaupassa

monday 14. marchta 2016 klo 11.20 kirjoittajana Mari Koo

Viime viikolla valittelin tänne blogiin sitä, että kasvispohjaiset tuotteet ovat huomattavasti kalliimpia kuin vastaavat eläinperäiset, eikä esimerkiksi tofua näy alekampanjoissa.

Onneksi sain heti viikonloppuna todistaa lähikaupassani, K-supermarket Fortunassa, että kasvipohjaisten tuotteiden alekampanjointi näyttää kasvavan. Tarjouksessa olivat sekä Plantin kasvipohjaiset juomat että tietyt Yosan kauravälipalavalmisteet.

Eiväthän nämä vieläkään halpoja ole, jos siis lehmänmaitotuotteisiin verrataan. Plantin kasvijuomat olivat 1,49 e/0,75 litraa eli selvästi kalliimpaa kuin tavallinen lehmänmaito. Minusta Plantin tuotteet ovat kuitenkin oikein hyvän makuisia: esimerkiksi soijajuoma hakkaa helposti Lidlin vastaavan, halvemman tuotteen, ja kaurajuomakin on omassa kategoriassaan erinomainen.

Yosan kookos-lime -pikkupurkit maksoivat 1,25 e / 2 kpl. Isot (maustamaton ja vanilja) olivat 1,50 e / kpl. Kookos-lime oli uusi makututtavuus, joka minun suuhuni oli ihan ok, mutta perheen muut jäsenet eivät pitäneet mausta.

Mutta tärkeintä oli siis havainto siitä, että nämä maitotuotteita korvaavat kasvipohjaiset tuotteet pääsevät taviskaupassa alennusten kohteeksi. Varmasti se samalla kertoo siitä, että yhä useampi kuluttaja valitsee kyseisiä tuotteita syystä ja toisesta, joten välillä kaupan kannattaa niillä myös kampanjoida. On selvää, että alennukset vaikuttavat kuluttajien halukkuuteen ostaa tuotteita. Vaikka rahallinen säästö ei ole suuri, niin tietysti alhaisempi hinta saa jonkin mielihyväyksikön hyrisemään ja minut ajattelemaan, että nyt teen hyvät kaupat.

Kasvispohjaisia_aletuotteita

Be Sociable, Share!

Nyhtökaura, sinua on odotettu! Ja kiitos, vihis!

friday 11. marchta 2016 klo 12.46 kirjoittajana Mari Koo

Project Mama -blogin Katja oli päässyt tunnustelemaan nyhtökaurapakettia. Hän arvostaa sitä, että tuotteella voisi helposti korvata jauhelihan:

“Tottumuksella on valtava voima – ja sitä on helppo aliarvioida. Fakta on se, että jauhelihaa me olemme tässä ruokakulttuurissa tottuneet säilyttämään, keittämään, paistamaan, pureskelemaan ja maistamaan. Nirsoilijoiden perheen ainoana kasvisruokalipun heiluttajana olen todella iloinen siitä, että nyhtökauran suutuntumaan on pistetty paukkuja: ei ole ollenkaan yhdentekevää, miten ruoka suussa käyttäytyy. On valtava etu, jos koostumusta ei tarvitse opetella.”

Nyhtökauraa on hehkutettu jo paljon, vaikka vielä se ei ole päässyt laajemmin kuluttajien ostettavaksi. Minä pääsin maistamaan uutuustuotetta Vähemmän lihaa -kirjan julkkareissa. Määrä oli tosin niin pieni, että makua en suuremmin sen perusteella voi arvioida. Mutta kokemuksen perusteella uskon vankasti, että jauheliha on tällä helppo korvata.

Nyt vain odotellaan, että tuote saapuu markkinoille ja nähdään samalla, mikä sen hinta on. Toivottavasti vastaavia syntyy myös lisää. Kuten Katja kirjoittaa:

“Liikutun kahdesta asiasta. Luontodokumenteista ja tuotteista, joilla yritetään muuttaa maailmaa. Nyhtökaura on kertaluokkaa kovempi juttu kuin mikään Talvivaara (jostain syystä valtio syytää rahojani siihen vaihtoehtoon jolla ei ole mitään tulevaisuutta).

Ei ihme, että sijoittajat innostuvat ja työnsivät kehittäjille heti miljoona kouraan. Gold & Greenin toimitusjohtaja Maija Itkosen mukaan tuotteet saadaan ensimmäisiin kauppoihin jo huhti-toukokuun aikana. Take my money!”

Onhan näitä innostavia kasvisruokatuotteita muitakin. Kuten vihis eli kasvislihapiirakka. Tulin eilen myöhään illalla kotiin olutmaistelusta. Onneksi jääkaapissa oli vihis, josta sain mainion yöruuan. Ei kasvisruokien tarvitse aina olla terveyttä henkiviä ja vähärasvaisia. Silloin vihis on paikallaan. Hintakin on mielestäni oikein kohtuullinen, sillä yksi vihis maksaa noin euron.

Pienet nokareet nyhtökauraa tarjottiin perunapedillä.

Pienet nokareet nyhtökauraa tarjottiin perunapedillä.

Be Sociable, Share!

Hinnan pitää muuttua reilusti, jotta kuluttaja valitsee terveellisempiä tai ekologisempia vaihtoehtoja

wednesday 9. marchta 2016 klo 13.36 kirjoittajana Mari Koo

Paljonko makeisten hinnan pitäisi nousta kerralla, että kuluttajat oikeasti vähentäisivät niiden syömistä? Entä jos lihan hintaa korotettaisiin vedoten ekologisiin syihin?

Ruuan hinta oli yksi aiheista, jota käsiteltiin eilen Vähemmän lihaa. Kohti kestävää ruokakulttuuria -kirjan (toim. Hanna Mattila) julkistustilaisuudessa.

Kirjassa Helmi Risku-Norja kertoo, että tutkimusten mukaan hinnan pitäisi muuttua vähintään 20 prosenttia, jotta sillä olisi vaikutusta ruokavalintoihin. Pienet veronkorotukset eivät siis vielä kuluttajan valintoja hetkauta: siksi esimerkiksi makeisvero on ollut varsin tehoton sokerin kulutuksen suitsimiseksi.

Verotuksessa myös erilaiset rajanvedot vaikeuttavat sitä, että hinta ohjaisi kuluttajia ekologisempiin valintoihin. Esimerkiksi maitoa korvaamaan tarkoitetut kasvispohjaiset tuotteet, kuten kaura- ja soijajuomat, luokitellaan virvoitusjuomiksi. Näin niistä joudutaan maksamaan valmisteveroa. Lehmänmaitotuotteet eivät siitä verosta kärsi.

Risku-Norja toivoi tiedotustilaisuudessa, että yhteiskunta tarttuisi jämäkämmin ruuan kulutusvalintojen ohjaukseen. Vastuun siirtäminen vain kuluttajien omiin arkisin päätöksiin ei ole tehokasta eikä toimivaa (tästä lisää esimerkiksi Johanna Moisanderin väitöskirjassa).

Risku-Norja käyttää termiä tuuppaus (nudging), joka tarkoittaa hinta- ja veropoliittisia toimia lihan ja kasvisten keskinäisen hintasuhteen muuttamiseksi. Hinnoittelu auttaisi erityisesti pienituloisempia, sillä he käyttävät muita suuremman osan tuloistaan ruokaan. Samalla se tietysti auttaisi ympäristöä.

On aina hämmentävää, että kasvispohjaiset tuotteeet ovat niin usein kalliimpia kuin eläinperäiset. Kuluttajan on vaikea ymmärtää, miksi jauhelihaa tai juustoa saa edullisesti verrattuna esimerkiksi tofuun. Myös halpuuttaminen ja muu tarjouskampanjointi perustuu usein eläinperäisiin tuotteisiin. Vai oletteko nähneet kauppojen mainoksissa usein tofua tarjoushintaan?

Jauhelija ja juusto ovat ahkerasti mainostettuja tuotteita.

Jauhelija ja juusto ovat ahkerasti mainostettuja tuotteita.


Minä ja lihansyöjä.

Minä ja lihansyöjä.

Be Sociable, Share!

»   Luonnonvarakeskus Luken blogissa erikoistutkija Kaisa Kuoppala nauttii kasviproteiineista, mutta ihmettelee lihamaisuuden tarvetta: “Ihmettelen myös kädessäni olevaa soijasuikalepussia: miksi ihmeessä sen täytyy näyttää broilersuikaleilta? Uutta upeaa proteiinipitoista innovatiivista kauratuotettakin nimitetään nyhtökauraksi, jolloin mieleen tulee pitkään kypsytetty liharuoka. Sen etuna myös kerrotaan olevan lihaisa rakenne. Onkohan lihan ominaisuudet tavoitteena näiden tuotteiden kehityksessä, vai tuleeko se prosessoinnin myötä? Miksi kasviproteiinin pitäisi muistuttaa lihaa? Yhden vastauksen tähän sain äskettäin pidetyssä Valkuaisfoorumin Innovaatiotyöpajassa. Kasviproteiinin pitää muistuttaa lihaa siksi, että lihansyöjän olisi helpompi hyväksyä se lautaselleen. Tämän logiikan mukaan lihasuikaleiden näköiset soijasuikaleet madaltavat kynnystä maistaa kasviperäistä proteiinia. Itse kuitenkin haluan syödä lihaa, joka näyttää lihalta ja kasviksia, jotka näyttävät kasviksilta. Pavut papuina ja pihvit pihvinä, mutta molemmat kotimaisina ja lähellä tuotettuina!” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Jos ihmisten halutaan valitsevan ilmastoystävällistä lounasruokaa, on sen oltava helppoa ja houkuttelevaa. Tästä kertoo SYKEn erikoistutkija Minna Kaljonen: “Seurantatuloksemme merkin käyttöönotosta korostavat aistinvaraisen arvioinnin merkitystä kasvisten käytön edistämisessä. Asiakaskyselystä ja ryhmähaastatteluista saatujen tulosten mukaan ilmastomerkintä ohjasi vain harvoin suoraan lounasvalintaa. Asiakkaiden merkkiin kiinnittämä huomio oli jopa heikentynyt vuoden aikana. Pelkkä informointi ei riitä. Ilmastoystävällisten vaihtoehtojen valinnasta on tehtävä helppoa esimerkiksi siirtämällä kasvisruoat ensimmäiseksi vaihtoehdoksi ravintolan linjastolla. Tämä houkuttelee kiinnittämään kasvisruokatarjontaan enemmän huomiota ja kenties jopa valitsemaan sen. Kaiken perusta on kuitenkin kasvisruokien herkullisuus. SYKEn henkilöstöravintola sai asiakkailtaan kiitosta monipuolisesta kasvis- ja kalaruokatarjonnasta. Keittiön henkilökunnan mukaan ilmastovalintamerkin välivaiheeseen kehitetyt tiukat raaka-ainepohjaiset kriteerit kuitenkin rajoittavat monipuolisten kasvisruokien kehittämistä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pitsikirjan Rinna on perehtynyt eri tekstiilien maatumiseen ja pohtii sitä vähän pidemmälle: “On kuluttajien hämäämistä kiinnittää huomio luonnonkuitujen oletettuun maatumiseen vaatteen elinkaaren lopussa, jos kyse ei ole todella luonnontilassa olevasta kuidusta. Värjäämätön, käsittelemätön luonnonkuitu maatuu varmasti. Mutta vain todella harva tekstiili on millään tapaa käsittelemätön – ja kuinka moni muka käy kompostoimaan loppuunkuluneet vaatteensa? Silloin pitäisi myös joko olla varma että ompelulanka on mysö luonnonkuitua, tai leikata kaikki saumat pois. Jos taas luonnonkuitu joutuu kaatopaikalle, ei se siellä ihanasti maadu mullaksi kukkien kasvualustaksi, vaan mätänee kasvihuonekaasuja päästellen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Hupparihörhö eli Sami Kuusela päätti lopettaa kotimaisten kasvihuonevihannesten ostamisen talvella, kun sai lukea Ylen uutisesta, miten ongelmallista kurkun viljely on ympäristön kannalta: “Suomalaisessa kasvihuoneviljelyssä ei ole mitään järkeä talvipakkasilla. Se on maapallon raiskaamista, täyttä välinpitämättömyyttä ja kotimaisuuden erinomaisuusharhalle rakennettua ahneutta. [- – -] Kaikkein hirvittävin yksityiskohta löytyi artikkelin keskivaiheilta: ”Kasvihuoneen ulkopuolella on isoja aerosolipurkkeja. Niillä huoneen hiilidioksidipitoisuus nostetaan noin kolminkertaiseksi normaaliin huoneilmaan verrattuna. Se edistää kasvien fotosynteesia, ja mahdollistaa huippusatojen tuotannon.” Nilsiäläinen kurkunviljelijä – joka varmasti nauttii riittävästi tukiaisia – siis kokee oikeudekseen piereskellä hiilidioksidia ilmaan tankkikaupalla, jotta suomalaiset saavat talvellakin pyötäänsä mauttomia vihanneksia, joissa komeilee avainlippu. Ilmastonmuutos ei ilmeisesti koske suomalaista maajussia tai luonnon kierrosta täysin vieraantunutta kuluttajaa. Perheemme siis päätti eilen lopettaa kotimaisten kasvisten mässäilemisen sydäntalvella. Tee sinäkin niin. Miksi ihmeessä kukaan tukisi toimintaa, jossa ravintoarvoltaan täysin mitättömiä (energiaa kurkussa on 10 kilokaloria sadassa grammassa ja kurkusta on 97 prosenttia vettä eikä kurkku vitamiinilähteenäkään ole merkittävä) vihanneksia turbokasvatetaan miljoonilla vesilitroilla, hiilidioksidisikailulla ja energiaporsastelulla?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leo Stranius hämmästelee, miten Oulun Energia kehtaa kannustaa energian tuhlailuun: “Voisi kuvitella, että erityisesti kovilla pakkasilla keskellä talvea kulutuspiikkien aikana olisi ympäristösyiden lisäksi erityinen intressi kannustaa ihmisiä energiansäästötoimiin. Mitä tapahtuu todellisuudessa? Oulun Energia, joka antaa energianeuvontaa, kannustaa omassa mainoskampanjassaan kuluttamaan sähköä enemmän, koska se on niin halpaa. Ympäristöasioista viis. ”Sähkö on halpaa. Ei haittaa vaikka akkukin kuluu. Kuule mä pistän tänä iltana kaikki valot palamaan ja nautiskelen.” –todetaan Oulun energian mainosvideossa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Katleena ottaa osaa vegaanihaasteeseen. Häneltä on kysytty kysymyksiä mm. vegaaniruokavalion hinnasta: “Ainakin Hämeenlinnassa tofun kilohinta liikkuu samoissa lukemissa kuin jauhelihan ja naudanpaistin. Tofu on kalliimpaa kuin makkara ja halvempaa kuin pihviliha. Kasvikset ja hedelmät taas ovat yleensä ottaen halpoja, varsinkin jos ostaa satokalenterin mukaan. Toki jos välttämättä haluaa hankkia joulukuussa tuoreita mansikoita, se näkyy kyllä ruokalaskussa. Maitotaloustuotteiden korvikkeet ovat ilmeisesti halventuneet vuosien varrella. Ainakin Rainbow’lta saa jo soijamaitoa ja kauramaitoa kohtuulliseen hintaan.” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Katin joulupöytään kuuluu kinkku, joka eläessään oli hyvinvoiva sika. “Tänä vuonna hankin kokonaisen sian. Kinkut ja kyljykset myin eteenpäin veljelleni ja vanhemmilleni, mutta possumme Toffeeahmatti, jonka tyttäremme jälleen nimesi, tulee joka tapauksessa kruunaamaan muuten kasvispitoisen joulupöytämme. Se eli yhtä antoisan elämän kuin edeltäjänsä; villinä ja vapaana sisariensa ja veljiensä kanssa sikaillen ja herkkuja syöden. Sen ei tarvinnut nousta rekan kyytiin viimeiselle matkalle, eikä se saanut sähköpiiskaa teurastamossa, sillä se teurastettiin tilalla, jossa se kasvoi. Sitä hoivattiin ja lellittiin herkuilla. Rapsutettiin. Sen olemassaolo tunnustettiin ja sitä kohdeltiin kunnioittavasti. Ymmärrän tavallaan myös ihmisiä, jotka eivät voisi kuvitellakaan syövänsä eläintä, jota ovat katsoneet silmiin. Minä en voi enää kuvitellakaan syöväni eläintä, jota en olisi katsonut silmiin. Koen, että on minun velvollisuuteni lihansyöjänä tunnustaa eläimen arvo ja olemassaolo ja nähdä sen kasvavan porsaasta aikuiseksi. Opettaa lapselleni, että liha ei kasva kaupan kylmäaltaassa. Ja kantaa moraalinen vastuuni sen tappamisesta käyttämällä se kärsästä saparoon hukkaamatta mitään.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja on osallistunut Itämeren lääkeaineita käsitelleeseen seminaariin. Sitten hän törmäsi Askel terveyteen -sivustolta ohjeeseen, jossa neuvottiin tekemään ehkäisypillerirosmariinisampoota. “Kyllä vaan, luitte oikein. Ohjeessa kehotetaan murskaamaan 11 ehkäisytablettia puuteriksi ja sekoittamaan ne tavalliseen sampooseen rosmariiniöljyn kera. Muutama viikko hormonisampoota kuulemma parantaa hiusten kuntoa. Näin älytöntä ohjetta en ole nähnyt aikoihin. Ohje sotii olennaisia kemikaalien ja lääkeaineiden käyttöä koskevia periaatteita vastaan. – Lääkkeitä ei saa laittaa viemäriin. Jos niitä ei käytetä, ne toimitetaan apteekkiin hävitettäväksi. – Kosmeettiset tuotteet eivät saa sisältää lääkeaineita. On erittäin kyseenalaista antaa kuluttajalle ohjeita valmistaa kotikäyttöön tuotteita lääkkeistä. ” (Mari Koo Ei kommentteja.

»   Antti, lihansyöjämies, on havahtunut lihansyönnin ilmastovaikutuksiin. “Vaikka olen aiemmin ajatellut yhden ihmisen merkityksettömyydestä vaikuttaa isompiin asioihin, niin ajattelin että tämä voi olla hyvä kohta tehdä poikkeus ja ajatella toisin. Ja tehdä jotain. Olen vähentänyt lihansyöntiä. Punaisen lihan ostaminen on loppunut lähes kokonaan ja broileria ym. tulee ostettua aiempaa vähemmän. Olen koittanut löytää vaihtoehtoja lihalle ja kokeilen mitä kaikkea kasvisruokavalio voisi tarjota. En missään tapauksessa aio jeesustella valinnoilla. Todennäköisesti syön tulevaisuudessakin lihaa. Mutta huomattavasti vähemmän. Se miksi kuitenkin päätin blogata aiheesta, liittyy tuohon poikkeuksen tekemiseen ja vaikuttamiseen. Jos minä, melkolailla laiska ja välinpitämätön sekaravinnon syöjä havahdun ja teen asialle jotain (vähennän lihansyöntiä, kokeilen uusia vaihtoehtoja) niin uskon, että lisäkseni löytyy muitakin. Jos asialle voi tehdä jotain, niin mikä olisi parempi hetki kuin nyt. Lihansyöjämies tulee kuolemaan, jotta minä ja muut voisimme elää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Filosofian puutarhan Saara herättelee miettimään eläinten kohtelun laajempaa vaikutusta nyt, kun teurastamojen toiminta on ollut esillä: “Jokainen ymmärtää että eläinrääkkäyksen uhrit ovat ihmiseen nähden puolustuskyvyttömässä asemassa. Joten, haluaisin kysyä niiltä joita eläinten oikeudet eivät hetkauta, miltä tuntuu ajatus siitä että Suomessa vuonna 2015 eläinrääkkäys voi tilanteesta riippuen olla joko rikos tai normityöpäivän osa? Miltä tuntuu ajatella, että tilanne ei ole ainoastaan se että ihmisiä jotka osallistuvat tavalla tai toisella, usein ihan konkreettisestikin, kärsimiskykyisten olentojen rääkkäämiseen ei ainoastaan juokse vapaalla jalalla vaan että eläinten rääkkäämisestä voi tehdä itselleen kunniallisen uran? Eläimiä voi Suomessa kiusata kirjaimellisesti työkseen, joko täysin laillisesti tai ainakin sellaisissa olosuhteissa joissa lain noudattamatta jättäminen on normi pikemminkin kuin sen tunnontarkka noudattaminen. Miltä tuntuu istua bussissa tai elokuvateatterissa ja ajatella että viereen istahtava tyyppi on saattanut viettää työpäivänsä kiduttaen eläimiä? [- – -] Miten arvelette yhteiskuntamme hyvinvointiin vaikuttavan sen että meillä hyysätään eläinten kiduttamista, että siihen mieltynyt voi valita ammattinsa useista eri vaihtoehdoista ja hankkia jopa suurta arvostusta ansaitsevan uran (usein toki siten että suurin arvostus tulee kollegoilta tai suurelta yleisöltä joka tietää ihmisen työstä lähinnä tittelin verran)?” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Jari Lyytimäki kirjoittaa, miten korppikotkien kuolemat liittyvät diklofenaakki-lääkeaineeseen. Lyytimäen mielestä lääkkeiden ympäristövaikutuksiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota: “Ikääntyvä väestö tarvitsee entistä enemmän lääkkeitä ja mainonta kannustaa käyttämään lääkkeitä jopa sellaisiin vaivoihin, joiden aiemmin annettiin parantua itsestään. Yksi keino haittojen vähentämiseen olisi se, että lääkkeiden mahdolliset ympäristöhaitat listattaisiin tuoteselosteissa yhtä tarkasti kuin mahdolliset sivu- ja haittavaikutukset ihmisille. Tämä pakottaisi nykyistä kattavampiin tutkimuksiin ja antaisi lääkkeiden ostajille mahdollisuuden valita ympäristöä vähemmän kuormittava tuote. Ympäristöhaittojen ehkäisy on myös yksi lisäperuste sairauksien ennaltaehkäisylle, jolloin lääkkeitäkään ei tarvita. Ehkäpä olisin voinut ehkäistä omankin tenniskyynärpääni monipuolisemmalla liikunnalla ja vähäisemmällä näppäimistön naputuksella.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Tukan saa puhtaaksi tavallisella oliiviöljysaippualla

monday 12. octoberta 2015 klo 15.36 kirjoittajana Mari Koo

Olen viime vuodet pessyt hiuksiani palashampoolla. Se on ollut ihan kelvollinen ratkaisu hiuksilleni, mutta kun tuttava kertoi Facebookissa, että tavallinen oliiviöljypohjainen saippua käy myös hiusten pesuun, niin oli tietysti pakko kokeilla.

Nyt olen pessyt hiuksiani pari kuukautta noin joka toinen päivä oliivisaippualla. Olen erittäin tyytyväinen: hiukseni näyttävät ja tuntuvat puhtailta.

Palasaippua on tietysti pitkäkestoinen, ekologinen hiustenpesutuote. Oliva-saippua sisältää vain oliiviöljyä, vettä ja mineraalisuolaa. Oman saippuani ostin Ekolosta, mutta samaa saippuaa saa monesta muustakin ekohenkisestä kaupasta.

Iso plussa on tietysti hinta: saippuapala maksaa alle kolme euroa.

Minulla on lyhyet, värjäämättömät hiukset, joten en vaadi hiusteni pesuaineelta erityisiä ominaisuuksia. Mutta oliivisaippua on saanut kehuja ympäri internetiä myös esimerkiksi pitkähiuksisilta. Esimerkiksi Milla toteaa:

“Oon ollu erittäin, erittäin, erittäin tyytyväinen tähän saippuaan. Miulla on suhteellisen vaativat hiukset, koska nää on luonnostaan kiharat, menee helposti takkuun ja yleensä latvat on niin kuivat, että tekee pahaa kattoa. Nyt oliiviöljysaippuan jälkeen tilanne on kuitenkin tosi erilainen! Hiukset kihartuu jokaisen pesun jälkeen hillitysti ja nätisti (ennen tilanne vaihteli tosi pahan ja tosi hyvän välillä), latvat ei oo enää yhtä kuivat, en joudu tappelemaan karseiden takkujen kanssa ja näitä on muutenkin n. 100x helpompi käsitellä. Hiukset tuntuu paksummilta ja näyttää kivoilta enkä enää edes haaveile suoristusraudasta. Ja tietysti vielä se fakta, että hiukset likaantuu hitaammin ja eri tavalla. Ennen miun hiukset piti pestä joka toinen päivä, että en ois näyttäny hirveeltä liimaletiltä ja hiukset oli juuresta tosi rasvaiset -> meni päätä pitkin. Nykyisin hiukset tuntuu kahden päivän ajan vastapestyiltä, joten tätä menoa pesen hiukseni noin joka 3. tai jopa 4. päivä! Ei oo vaan yksinkertaisesti mitään tarvetta pestä aikasemmin.”

Saippua toimii tietysti myös ihon pesuun, joten esimerkiksi uimahallireissuilla tai matkoilla ei tarvitse kantaa mukana useita tuotteita. Tarvittaessa saippuaa voisi käyttää vaatteidenkin pesuun.

palasaippua

Kuvan saippua ei ole oliiviöljysaippuaa, mutta en nyt viitsinyt kuvata kulahtanutta saippuapalaa tähän blogitekstiin. Sen sijaan kaivelin arkistoistani otoksen saippuoista.

Be Sociable, Share!

»   Polkkapossusta ruokahävikkivinkki, jonka vuoksi pitää kuluttaa paljon sähköenergiaa, ei ole mikään järkevä neuvo: “Törmäsin tähän juuri vilkuillessani “hyviä” vinkkejä ruokahävikin pienentämiseksi. En mainitse lähdettä, enhän halua julkisesti parjata tuota jo aiemminkin julkisesti parjaamaani toimijaa. Jos sinulla on muutama jo vähän pehmentynyt tomaatti, etkä halua niitä enää esim. leivän päälle, voit tehdä niistä ns. aurinkokuivattuja tomaatteja. Paahda niitä uunissa n. 8-12 tuntia koosta riippuen. WTF? Tosi energiatehokasta. Heittäkää niillä ennemmin vaikka Lahden mielenosoituksen valkokaapuista siniristin heiluttajaa. Eivät ainakaan mene hävikkiin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset