torstai 25. helmikuuta 2010 klo 14.38 kirjoittajana Mari Koo
Arkipäivän aktivisti -blogi käsittelee ansiokkaasti aihetta, josta minun piti kirjoittaa jo joskus vuodenvaihteessa, kun ensimmäistä kertaa tästä kuulin.
“Viime kuukausina on useampi tuttuni saanut soiton suoramarkkinointikieltoa tarjoavalta yritykseltä. Moni on tästä palvelusta kieltäytynyt, mutta yksi tuttuni kiinnostui ja yritys kertoi lähettävänsä lisää tietoa palvelusta. Tuttuni sai postitse lisätietoa, sopimuspohjan ja laskun. Palvelu ei kuitenkaan tuntunut tarpeelliselta eikä hän näin ollen allekirjoittanut sopimusta eikä lähettänyt sitä eteenpäin.
Eipä aikaakaan kun hänelle saapui muistutuslasku – siis palvelusta, jota hän ei ollut edes tilannut. Jälleen kerran lasku ohitettiin, koska sille ei ollut perusteita. Tällä viikolla hän sai yllätyksekseen kirjeen perintätoimistolta, joka vaati summaa nyt jo kaksinkertaisena, perimiskuluineen. Edelleenkään tuttuni ei ollut tehnyt sopimusta kyseisestä palvelusta.
Kyseisellä firmalla tuntuu olevan selvä huijausstrategia, joka häilyy kuluttajasuojalain rajamailla. Kuluttajille tarjotaan palvelua ja jos suostuu ottamaan vastaan lisätietoa yritys tulkitsee sopimuksen syntyneen, vaikka asiakkaalle tällaista käsitystä ei jääkään. Lain mukaan suullinen ja kirjallinen sopimus ovat yhtä päteviä, tosin suullista sopimusta on vaikeampi näyttää toteen.
Eniten tässä tapauksessa haisee se, että yritys ja sen käyttämä perintäfirma ovat kiinteästi kytköksissä toisiinsa. Perintätoimisto itse asiassa hoitaa yrityksen rahaliikenteen. Eli yritys on varautunut siihen, että kaikki asiakkaat eivät tajua tilanneensa tuotetta, maksamattomat laskut viedään perintään, jolla saadaankin tuplahinta tuotteesta.”
Mielestäni tässä toiminnassa haiskahtaa todella moni seikka. Ensinnäkin suoramarkkinoinnin kuka tahansa voi kieltää itse (Väestörekisterikeskuksen tietojen luovutuskielto ja Puhelintarjonnan rajoituspalvelu). En usko, että tämä kyseinen markkinoitu palvelu tarjoaisi sen parempia keinoja kuin nuo itse ilmoitettavat (jotka eivät siis täydellisesti välttämättä poista kaikkia soittoja), joten ei siis oikein kannata maksaa moisesta. Käsittääkseni palvelua siis kaupataan noin 20 euron hintaa.
Yrityksellä on näyttövelvollisuus sopimuksesta
Lisäksi tuo toiminta vaikuttaa kyseisen blogikirjoituksen perusteella hyvin epämääräiseltä. Puhelinmyynnissä sitova sopimus ja maksuvelvollisuus syntyy vasta, kun kuluttaja saa tilausvahvistuksen. Kuluttajalla on puhelinmyynnissä kahden viikon peruutusoikeus, eikä myyjä saa antaa sopimuksen luonteesta harhaanjohtavia tietoja. Näyttövelvollisuus tilauksesta on yrityksellä, toteaa Kuluttajavirasto:
“Telemarkkinointiyritysten ja lehtikustantajien pitää erityisesti varmistua siitä, ettei kuluttajalle lähetetä tilausvahvistusta/kotimyyntiasiakirjaa, jos hän ei ole lehtitilausta selkeästi tehnyt. Näyttövelvollisuus on yrityspuolella myös siitä, että tilaus vastaa todellisuudessa telemarkkinoijan myyntipuheita.
On kestämätöntä, että kuluttajan, vaikkapa vanhuksen, pitää tehdä joitakin toimia päästäkseen olemattomasta tai vastoin mainospuhetta lähetetystä tilausvahvistuksesta eroon välttyäkseen laskutukselta ja myöhemmin jopa perimistoimilta. Näyttövelvollisuus tilauksen todellisesta tapahtumisesta on selkeästi yrityksellä.”
Jos joku lukija on saanut kyseiseltä firmalta lisätietoja jne, niin saa kertoa lisää. Myös kyseisen firman markkinointipuhelut kiinnostavat: en valitettavasti esimerkiksi saanut selville, minkä yrityksen nimissä myyjät toimivat.
Avainsanat: Etämyynti, Haukut, Laki &oikeus &politiikka
6 kommenttia.
»
Kesäminkki käynnisti T-totaller -blogin esitellääkseen t-paitojaan ja niihin liittyviä muistoja ja tunteita: “Minä en ole kiinnostunut muodista. Pidän t-paidoista, erityisesti printtipaidoista, joita käytän keskimäärin aina. T-paidat ovat katoavaista materiaa – siispä säilön ne blogiini.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Veloena epäilee, että suomalaisten “puoli kiloa päivässä” -tavoite voisi olla paremmin saavutettavissa, jos hedelmät ja kasvikset olisi tuotteistettu tehokkaammin: “Niissä ei ole takuuta tasaisesta laadusta. Usein niistä annettu informaatiokin on surkean huonoa. Tavallisessa kaupassa ei vaivauduta useinkaan merkitsemään lajikkeita tarkasti. (Jotkut hedelmätiskivastaavat pääkaupunkiseudulla ansaitsevat kyllä lämpimän kiitoksen: lajikkeet ovat lapuissa niissäkin hedelmissä, joissa niitä ei yleensä vaivauduta mainitsemaan.) Se tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät tiedä, mikä sen valtavan hyvän makuisen appelsiinin lajike oli, esimerkiksi. Sitten kun he ostavat seuraavan kerran appelsiineja, tuloksena voi olla pettymys. Ovathan nyt toki morot ja salustianat aivan eri maata kuin ne greipin kokoiset, puisevat suuret appelsiinit, ne missä on paksut kuoret ja aika mauton sisus. Helposti koko appelsiinien suku tulee tuomittua “ei syömisen arvoiseksi”, vaikka appelsiineissa on yhtä isot makuerot kuin omenissakin. (Omenalajikkeet kai useimmat tuntevat, ainakin ne yleisimmät kaupoissa myytävät, golden ja red deliciousit, ida redit ja granny smithit?) Sama pätee greippeihin. [- - -]
Huomaan, että salustianat, morot ja ruby redit ovat ainakin minulle tuotteistuneet vähän vahingossa. Niitä ei sillä lailla ole mainostettu, mutta olen ottanut selvää asioista ja tiedän, mitä haluan, kun ostan appelsiinin tai greipin. Voi kunpa muutkin vihannekset merkattaisiin lajikkeittain. Lajikkeen alle voisi vielä kirjoittaa lyhyen kuvauksen, vähän kuin Alkossa viinipullojen luona. Luulen, että ainakin itse voisin houkuttua ostamaan erityisen mehukkaan ja makean lajike-eritellyn kaalinpään tai maultaan pyöreäksi ja juurevaksi kehutun lajikepurjon. Tomaatteihinkin soisi lajikemerkinnät. (Jos ei muuta, niin siksi, että voisi surra niin harvoja lajikkeita viljeltävän kaupallisesti – ja lajikkeita, joiden logistiset ominaisuudet korostuvat makuominaisuuksien sijaan.) Voisikohan tämä lisätä vihannesten ja hedelmien menekkiä noin yleisemminkin? Tuskin siitä kaupassa olisi kauheasti vaivaa. (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Tiia ihmettelee kuntosalien jäsenyysehtoja ja asiakaspalvelun tasoa: “Ystäväni muutti puoleksi vuodeksi ulkomaille ja halusi irtisanoutua (huomautuksena tähän, että hän oli ollut jo yli vuoden jäsenenä ja näin täyttänyt oman osansa vuoden sitoutumissopimuksesta).
Asiakaspalvelija ilmoitti, että koska ilmoitus tuli niin myöhään olisi ystäväni pakko maksaa vielä yhden ylimääräisen kuukauden jäsenmaksu tai vaihtoehtoisesti hän voisi ”jäädyttää” jäsenyytensä. Ystäväni valitsi jälkimmäisen ja maksoin 20 € ”jäädytysmaksua”, mutta asia ei ollutkaan tällä rahasummalla kuitattu. Kuntokeskus epäili ystäväni vilpittömyyttä ja pyysi vielä toimittamaan lentoliput todistukseksi siitä, että hän todellakin on lähtöaikeissa. Ei ehkä ihan kymmenen pisteen asiakaspalvelua.
Toista vähän humoristisempaa tapaus pääsin todistaman viime viikonloppuna. Kuntosalille suuntasi raskaana oleva nainen, joka kassan ohi mennessään huikkasi virkailijalle haluavansa jäädä pienelle mammalomalle myös kuntoilusta. Asiakaspalvelija muistutti tietenkin ”jäädytysmaksusta” ja kaiken huipuksi huikkasi naisen perään toivovansa vielä äitiysneuvolasta todistusta naisen sanojen tueksi. Uskomatonta! Paljaalla silmälläkin oli huomattavissa, että kuntoilutauko todella ko. naisen kohdalla johtui ihan luonnollisista syistä.” (Mari Koo)
1 kommentti.
»
Saara perustelee maalla asumisen ekologisia mahdollisuuksia ja miettii kulutusta myös laajemmin: “Jatkuvan luopumisen ja niukkuuden sijasta yksinkertaistamisen etiikka tarjoaa lisääntyvää elämänhallintaa ja muuton maailmaan jossa on enemmän niin järkeä kuin kauneuttakin.
Arvot ja päämäärät voivat olla yhteisiä erilaisille ihmisille – joskin niitäkin pitäisi silloin tällöin tuuletella kritiikin raikkaassa auringonpaisteessa -, toteutus sen sijaan on parhaimmillaan jokaisen itsensä näköistä. Minusta on jotenkin hedelmätöntä kinastella siitä pitäisikö meidän sulloutua tiiviimmin kaupunkeihin vai muuttaa ekosisseiksi kauas pahasta maailmasta. Kumpikaan vaihtoehto ei varmaankaan sovi aivan kaikille. Parempi olisi alkaa miettimään, miten vihreys saataisiin sopimaan erilaisille ihmisille erilaisiin olosuhteisiin.” (Mari Koo)
1 kommentti.
maanantai 22. helmikuuta 2010 klo 17.01 kirjoittajana Mari Koo
Kannatan turhistarhauksen kieltämistä: eläinten kasvattaminen pelkästään nahkansa vuoksi ei ole tarpeellista eikä nyky-yhteiskunnassa hyväksyttävää. 
Silti olen tänä talvena kulkenut ahkerasti turkishattu päässäni. Kyseinen päähine (ilmeisesti minkkiä) on kenties isoäitini tai äitini vanha: olen sen joskus napannut haltuuni, kun se on kotikodin varastoista löytynyt.
Hattu on lämmin ja kivannäköinen, aikoinaan käsintehty. Se on kestävä kierrätysasuste, joka lojuisi käyttämättömänä, ellei olisi päässäni näillä pakkasilla.
Mutta viestinkö kannattavani turkistarhausta, kun käytän hattua? Onko tekopyhää vastustaa jotakin, jos arjessaan kuitenkin suostuu kulkemaan kuollut eläin päälaellaan?
Omatuntoni ei ole siis suuresti kolkutellut, kun kyse on erittäin käyttökelpoisesta perintövaatteesta, mutta tiedostan ristiriidan.
Onko tekoturkis sen parempi?
Samaa ristiriitaisuutta edustavat silti mielestäni jossain määrin myös tekoturkikset, erityisesti ne, joiden halutaan näyttävän aidolta turkikselta. Tekoturkiksethan tavallaan viestivät sitä, että turkis on hienoa ja tyylikästä.
Eikä perustallaaja katukuvassa edes voi aina erottaa, onko jokin somiste aitoa karvaa vai öljystä valmistettua tekoturkista.
Eli siis: jos päässäni olisikin tekoturkishattu perintöturkishatun sijaan, niin olisiko sillä mitään väliä? Tiettyä turkismyönteisyyttä sekä turkisten hyväksyttävyyttä sekin tavallaan viestisi.
Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, Kulutuskäyttäytyminen, Vaatteet
13 kommenttia.
»
YLEn uutisissa kerrottiin, että Hesburger on lupautunut kokeilemaan lahnan käyttöä aterioissaan. Asiallista lähikalalajien hyödyntämisideointia! “Itämerellä alkaa kesällä kokeilu, jossa kalastajia kannustetaan vähäarvoisten kalojen poistokalastukseen. Tarkoitus on jatkossa muuttaa riesana pidetyt kalakannat raaka-aineeksi. Hesburger on halukas kokeilemaan tuotteissaan lahnaa.
Pikaruokaketju Hesburger on valmis tekemään aterioita lahnasta, mikäli ruotojen poisto onnistuu uusilla koneilla. Muista väheksytyistä kalalajeista ei ole ollut puhetta.
Raaka-ainetta saattaa olla luvassa paljon ja halvalla – Itämeren suojelun kylkiäisenä.” (Mari Koo)
2 kommenttia.
»
Tepon laskemien mukaan autoton voi hyvin ostaa kalliimman asunnon Helsingissä: “Autoliitolla on mainio autoilun kustannuslaskuri. Syöttelin sinne numeroita oman käyttö- ja makuarvioni mukaan (enhän minä tiedä, kuinka paljon sillä autolla tulisi ajeltua ja olisiko sellainen halvimman luokan Skoda riittävä pätemisentarpeiselle kolmekymppiselle) ja sain sen perusteella kuukausikohtaiseksi kuluiksi kuvitteellisesta autoilustani noin 400 euroa.
Osuuspankilla on puolestaan lainalaskuri, joka kertoo, miten paljon on varaa ottaa lainaa. Kun nyt panen tuon 400 euroa auton sijaan asuntolainaan (laina-aika 20 vuotta, korko 3,5%), on minulla varaa melkein 70.000 euroa kalliimpaan asuntoon.
Autottomalla on varaa asua lähempänä keskustaa. Lähempänä keskustaa ei tarvitse autoa. Kuinka ihana positiivinen noidankehä.” (Mari Koo)
8 kommenttia.
»
Pentti O. Pohjolan mielestä Elovena ratsastaa tuotteissa suomalaisuudella, jota ei kuitenkaan aina löydy: “Minä ja Elovena olemme kohdanneet vuosia aamiaispöydässäni. Tällä kertaa etsin vaihtoehtoa puuron raaka-aineelle ja päädyin hypistelemään Elovena merkin muroja. Tarkastelin myös pakkauksen tuoteselostetta kun pitäisi vahtia painoani ja kolesterolia viimeisten terveystarkastuksen tuloksien mukaan. Pyörittelin pakkausta ja silmiini osui teksti, että tuote on valmistettu Saksassa. Parahdin ääneen, että Elovena on häväisty! Tuote jäi ostamatta ja samalla hyllyllä ollut naisasiakas päivitteli kanssani samaa asiaa.
Monen vastaavan ”suomalaisen” tuotteen kohdalla näytti tilanne olevan samanlainen kuin Elovenan. Tällaisilla kansallisesti tunnetuilla brändeillä (sanassa on linkki) kuten Elovena on, meitä kuluttajia suorastaan harhautetaan. Kun olettaa, että sen sisältö on suomalaisuuden ydin osaamista. Asian selvittelyssä ei ole ilmennyt sitä, että viedäänkö suomalainen kaura raaka-aine Saksaan jalostettavaksi. Kuluttajalle pakkausten tutkiminen nykymenossa on kova urakka jos haluaa edes hitusen tukea suomalaista työtä.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Väinölä tuskailee hedelmien ja vihannesten laadun kanssa: “Mikä hitto tämän maan kauppoja vaivaa. Eikö sitä nyt saatana osata käsitellä kasviksia, hedelmiä sun muita oikein?
Ongelma on osittain siinä, että kun sitä tahtoisi ostaa luomua ja reilua, mutta kun niitä ei saa irtotavarana vaan valmiiksi pakattuina.
Sipuleista järjestään osa on palellutettu.
Avokadot myydään vähintään pareittain ja yleisimmin toinen on jo ylikypsä ja toinen on aivan raaka.
Hedelmäpusseissa on aina joku pilaantunut yksilö.
porkkanat on pusseissa pieninä pätkinä.
eikä tämä koske pelkästään luomu- / reiluosastoa.
Parsakaalit on aivan ruskeita.
Munakoiso saattaa näyttää ja tuntua ihan hyvältä, mutta kylmetetty nekin perkeleet on.
Sienet on rasian päällä ihan hyviä, mutta pohjimmaiset on muhjuuntuneita, homehtuneita ja multaisia.
Paprikat on joko ihan hemmetin kuivuneita tai sitten mätiä.” (Mari Koo)
5 kommenttia.
»
Kaapelitehtaalla järjestetään 24.–25. huhtikuuta kolmatta kertaa Kierrätystehdas: “Myyntitorilla ja Tietotorilla esittäytyy jälleen suuri määrä kierrätysdesign-yrityksiä ja järjestöjä. Tavaratorilla vanha tavara vaihtaa omistajaa ilmaiseksi, ja Taitotorin työpajoissa voi tehdä omia luomuksia kierrätysmateriaalista. Tapahtuman yhteydessä järjestetään Risain-kilpailu, johon yksityishenkilöt voivat osallistua lähettämällä sähköpostitse 6.4. mennessä valokuvan omasta kierrätysdesign-tuotteesta.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
perjantai 19. helmikuuta 2010 klo 9.51 kirjoittajana Mari Koo
Kulutusjuhla ry:n kevätkokous järjestetään sunnuntaina 28. helmikuuta klo 17 ravintola Kolmen Kaisan kabinettitilassa (Hämeentie 29). Lämpimästi tervetulleita ovat niin yhdistyksen jäsenet kuin blogin lukijat: mukaan saa tulla ihan vain vaikka moikatakseen Kulutusjuhlan porukkaa.
Esityslista kokoukseen:
1. Kokouksen avaus
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lausunto
6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
7. Muut esille tulevat asiat
8. Kokouksen päättäminen
Yhdistyksen jäsenet saavat kutsun vielä sähköpostitse.
Ja jos haluat kannattaa Kulutusjuhlan toimintaa, niin liity toki jäseneksi: jäsenmaksu on 10 euroa vuodessa.
Avainsanat: Kulutusjuhla
1 kommentti.
»
Violetti kiittelee seutulinjan linja-autoa mukavuudesta: “Seutulinjan bussissa sentään on sitä jotain. Wanhan hyvän ajan linja-auto, jonne noustaan kaksi porrasta. Sellainen, millaisia iso osa busseista oli vielä 15 vuotta sitten. Kaikki istuimet ovat samalla tasolla, kanssamatkustajia ei tarvitse tuijotella silmiin ja ikkunalinjakin on suurin piirtein hartoiden korkeudella. Matkustusmukavuus on näissä busseilla täysin eri tasolla. Penkit ovat ihan oikeasti Pehmeitä, ja korkeiden selkänojien ansiosta aamun työmatkalainen voi lepuuttaa päätään nojaa vasten. Kyseinen linja ei ole koskaan aamuisin täynnä, joten matkustusmukavuutta lisää sekin ettei parinkymmenen minuutin hiljaista hetkeään tarvitse jakaa tuntemattoman vierustoverin kanssa.
Suorastaan odotan sitä hetkeä, että saan istahtaa (bussin istuimeksi) upottavan ihanalle penkille ja rauhassa heräillä kuulokkeissani soivan musiikin tahtiin. Toivon niin paljon, etteivät ne ikinä muuta tuon linjan busseja nykyisen standardin (?) mukaisiksi kolhoiksi dösiksi, vaan antavat minun ja muidenkin nauttia kerran päivässä ihanan pehmeistä penkeistä ja tasaisen rauhallisesta matkasta.” (Mari Koo)
3 kommenttia.
»
Vaiheinen kritisoi Kaupan liiton uutisoitua kannanottoa, jonka mukaan myymälöiden, esim. isojen kauppakeskusten, sijoittelua ei saisi rajoittaa nykytavalla eli ympäristönäkökulmiin vedoten: “Ilmastonmuutoksen yhteiskuntaan ei kuulu Kaupan liiton kaltaiset ideat ja hankkeet, joissa erilaisia kuvioita perustellaan sillä, että on haitaksi liiketoiminnalle se, että ympäristörasitusta kasvatetaan täysin tarpeettomasti.
Samalla haastattelussa esitetty uhkaus siitä, että ” ulkomaiset kiinteistösijoittajat pakenevat Suomesta, ellei suurkauppoja saa perustaa liiketoiminnan kannalta parhaille paikoille” on menneiden aikojen uhoamista ja pelottelua. Kaupan liitolta jää näkemättä, että nämä pikavoittoja ekologisten kustannusten hinnalla etsivät sijoittajat ovat Suomesta ylipäätänsä kiinnostuneita vain siksi, että täkäläiset sinisilmäiset päättäjät antavat turhuuden tapahtua ja heidän kerätä voitot vauhdilla.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
maanantai 15. helmikuuta 2010 klo 12.25 kirjoittajana Mari Koo
Tienaan mm. kirjoittamalla kulutuksesta, ja yksi tuotoksiani ostava taho on S-ryhmä. Viime vuoden lopulla käytin aikaani laatimalla Vastuullisen kuluttamisen opasta, jota nyt voi tutkailla netissä. Valitettavasti mitään mielettömän kätevää nettiratkaisua oppaalle ei voitu kehittää, joten sitä voi siis lukea joko pdf:nä tai digipaper-versiona.
Opas on pintaraapaisu siihen, mitä kaikkea eettis-ekologisuuteen liittyvää perusmarketissa asioiva voi kohdata ja millaisilla valinnoilla voisi itse vaikuttaa. Opas ei ole siis täydellinen tietopankki, mutta jonkinlainen yritys koota vastuullisuuteen liittyvää arkista kuluttajatoimintaa henkilölle, joka nyt on heräilemässä omien ostosten taustoihin.
Tietoa näistä teemoista tulee koko ajan lisää. Ongelmiakin silti riittää: esimerkiksi erilaiset ympäristörasituksiin liittyvät laskelmat yms. painottavat erilaisia asioita. Joten oman järjenkäyttö on tietysti ihan sallittua.
Suurimmat arjen ratkaisut liittyvät asumiseen ja liikkumiseen, ruoka tulee kolmantena. Ja kyse on melkoisista yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista, joten kaikkea ei voi kuluttajan (tai tuottajien) niskaan kaataa.
Välillä tuntuu, että näissä vastuullisen kuluttamisen asioissa syynätään pieniä yksityiskohtia (kuten muovikassi vai paperikassi, tomaatti Suomesta vai Espanjasta) sen sijaan, että uskallettaisiin muuttaa rakenteita. Eli esimerkiksi siirrytään toimintaan, jossa syödään tuoreita tomaatteja vain kesäaikaan. Tai ei sallittaisi automarkettien rakentamista jonnekin haja-asutusalueelle. Tai moottoriteiden ja parkkipaikkojen lisäämisen sijaan kehitettäisiin raideliikennettä tai kaupunkipyöräilyä. Tai kehitettäisiin energiansäästöä ja uusia energiantuotantomuotoja esimerkiksi sen sijaan, että vakuutellaan lisäydinvoiman tarvetta.
En väheksy pienten muutosten merkitystä yksittäisen ihmisen toiminnassa, mutta silti toivon, että hieman radikaalimmin uskallettaisin rajoittaa ihmisten kulutusta.
Onhan jo omituista haloota nostanut sekin, että Helsingin kouluihin päätettiin tuoda yksi kasvisruokapäivä viikossa.
Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, Vähittäiskauppa, Yhteiskunta
10 kommenttia.
sunnuntai 14. helmikuuta 2010 klo 19.25 kirjoittajana Mari Koo
Sea on törmännyt kaupassa Chiquitan ilmaislahjaan, banaaninviipaloijaan.
“Ilmaiseksi olisi saanut, mutta kauppaan jäi”, Sea kommentoi.

(Kuva Sean blogista)
Avainsanat: Eettisyys&ekologisuus, Tavarat
2 kommenttia.
»
Riepa kehuu Tampereen seudulla toimivaa Luomulaatikkoa: “Koska syömme mieheni kanssa etupäässä kasvis-kala-maitotuote-painotteisesti, päätin testata Tampereella (ja vähän ympäristössäkin) suoraan ovelle luomutuotteita toimittavan Luomulaatikon. Eniten kannamme kaupasta kotiin vihanneksia ja hedelmiä, ja nimenomaan kannamme, koska autoa ei ole. Meidän lisäksemme kasvissafkaa kuluttavat myös marsut, ja etenkin noin pienille elukoille on mukavampaa noin ajatuksellisesti antaa sitä luomulaatuista tavaraa. [- - -] Mieletön luksuksen fiilis, kun joku tuo kotiovelle laatikollisen tuoreita hedelmiä ja toisen vihanneksia. [- - -] Hinta on varmasti jonnin verran kalliimpi kuin tavallisesta kaupasta kannettuna, mutta lasken arvoa myös ajalle ja vaivalle. Meidän perheeseen sopiva satsi on yksi hedelmälaatikko ja yksi juures&vihanneslaatikko viikossa, kaksi ihmissyöjää (hihi) ja kaksi marsusyöjää. Tuolloin toimituskuluiksi tulee 2,5 euroa, joka ei ole paljon mitään.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Elina A:lle!)
Ei kommentteja.
»
Vihreät vaatteet -blogin Anniina kertoo Cocona-kuidusta: “Tekstiilien funktionaalisia ominaisuuksia voidaan tehdä myös luonnon omin ehdoin, jolloin ympäristön omat raaka-aineet tekevät kankaasta toimivamman. Näin toimii myös Cocona.
Cocona-teknologia on peräisin nimensä mukaisesti kookoksesta. Ruokateollisuudesta jää jäljelle kookoksen kuoria, jotka muunnetaan aktiivihiileksi lähinnä veden ja ilman suodatuksen tarpeisiin. Tästä ylijäävä osuus, pienimmät aktiivihiilipalat, tulevat Coconan käyttöön. Näitä aktiivihiilihiukkasia yhdistetään polyesterikuituun, jolloin saadaan aikaisiksi Cocona-kuitua.
Mitä hyötyä Cocona-kuidusta sitten on? Coconaa sisältävä materiaali kuivuu nopeasti, koska vesi levittyy laajalle alueelle ja näin haihtuu nopeasti. Hiili sitoo itseensä hajuja, joten tuote tuntuu puhtaammalta pidempään (sama juttu pätee myös vedensuodatuksessa). Cocona suojaa myös tehokkaasti UV-säteilyltä. Kaiken lisäksi, Cocona-kuitu on pitkäikäinen, sillä se pysyy kuidun sisällä eikä heikkene pesussa tai käytössä, kuten muut kuidun pintaan tehdyt viimeistelyt. Cocona-teknologiaa voidaan käyttää useiden eri kuitujen kanssa ja sitä hyödynnetään jo monissa eri tekstiileissä. Useat urheiluvaatemerkit ovat ottaneet Coconaa valikoimiinsa, kuten kuvassa vasemmalla Rossignol, keskellä Haglöfs ja oikealla Marmot.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Tinka moittii lippujen hintoja Tampereen Kirjamessujen myötä: “Kävin tänään messuilemassa. Toisaalta harmittaa, että ne ovat nyt kolmipäiväiset, toisaalta helpotti, koska pääsinhän nyt käymään arkipäivänä, joten ei siellä mitään henkeäsalpaavaa tungostakaan ollut.
Se, mikä ahistaa näissä messutapahtumissa täällä Tampereella on se, että ne maksavat työttömällekin niin pahuksen paljon! Minusta 12 euroa pelkästä sisäänpääsystä on paljon. Piste. Toki niitä lippuvaihtoehtoja on; jos ostaa esimerkiksi kolmelle päivälle rannekkeen, se on vain 16 e, mutta kun en halua ravata Pirkkahallissa kolmena päivänä. Ei se matkantekokaan ilmaista huvia ole. [- - -]
Tampere-talo on tietääkseni melkeinpä ainut paikka, joka joskus huomioi lippuhinnoissaan myös työttömät. Huomasin sen viimeksi, kun olin menossa konserttiin; lippuja olisi saanut vielä samana päivänä muistaakseni puoleen hintaan, jos otti sen riskin, että jättää lipun hankinnan viime tippaan.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Lauantaina kerätään leluja hyväntekeväisyyteen, kertoo HS.fi:n uutinen (kiitos Suvikolle vinkistä):
“Ystävänpäivän aattona kauppakeskuksissa ympäri Suomea kerätään leluja, pelejä ja kirjoja niitä eniten tarvitseville lapsille. Kolmas valtakunnallinen lelukeräys järjestetään lauantaina 13.2. Lelut lahjoitetaan muun muassa päiväkodeille, lastenkodeille ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämille perhekahviloille.”
Samana päivänä Helsingin Sanomatalossa jaetaan Äiti, mulla on nälkä -installaatioon kertynyt ruoka apua tarvitseville lapsiperheille. Paikalla otetaan huoneenlämmössä säilyviä elintarvikkeita vastaan vielä tänään torstaina ja huomenna perjantaina klo 12-18. (Mari Koo)
Ei kommentteja.
« vanhemmat kirjoitukset uudemmat kirjoitukset »