»   Haarukka kertoo omasta lähikauppavalinnastaan ja kyselee muiden tavoista: “Kauppaa 1 suosin siksi, että se on vähän lähempänä ja siellä palvelee useimmiten kauppias, joka juttelee hyväntuulisesti asiakkailleen (aivan mahtavaa!). Kuitenkin valikoimassa on toivomisen varaa, samoin hinnassa. Minun makuuni kaupassa 1 ei ole tarpeeksi hyvälaatuisia kasviksia eikä juustoja. Kauppa 2 on muodostunut peruskaupakseni siksi, että valikoima on sopii ruokavaliooni parhaiten: vihannekset ovat tuoreita, liha- ja kalatiski on erikseen ja sieltä saa herkullista lähileipää. Silti myös kaupassa 2 kohtaan jatkuvasti pieniä puutteita. Se ei vastaa täydellisesti pähkinänhimooni eikä tofutoiveisiini, muun muassa. Sellaisia asioita varten suunnittelen käyväni etnisissä kaupoissa ja kauppahallissa vähän toisella puolella kaupunkia. Toivoisin, että tästä tavasta tulisi oikeasti rutiini. Olisi kiva kuulla, mikä vaikuttaa sinun kauppavalintoihisi. Onko jollain yksittäisellä tuotteella iso merkitys?” (Mari Koo) 4 kommenttia.

»   Tiina Kaarela muistuttaa avioliiton juridisesta puolesta: “Avioliitto on varsinkin eron tullessa tai puolison kuollessa hyvin halpa ja käytännöllinen sopimus. Eliniän kasvaessa ihmiset solmivat yhä uusia suhteita, hankkivat yhteistä omaisuutta ja hämmästyttävän usein tekevät lapsiakin solmimatta tätä järkevää, heikompaa osapuolta suojaavaa sopimusta. Varsinkin kuusikymppisenä solmituissa suhteissa tahtovat virallistamiset unohtua – ajattelevat ehkä, että lempi aikuisiässä on noloa tai pelkäävät lasten (ja lastenlasten) reaktioita? Missä tahansa on koolla kolmisenkymmentä yli 45-vuotiasta naista, joukossa on yleensä vähintään yksi avopuolisonsa mukana asuntonsa ja veneensä tai mökkinsä menettänyt. Omaisuutta ei kirjattu yhteiseksi ja ennen niin mukavat elämänkumppanin aikuiset lapset muuttuivat yhdessä yössä ventovieraiksi vihollisiksi. He saattavat kärsiä totaalisesta dementiasta sen suhteen, mitä edesmennyt puoliso on toivonut tai mitä itse ovat luvanneet.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Menopaussin Mea antoi ravintolalle aiheellista palautetta, mutta vastausta ei kuulu: “Niinpä otin taas päivän kalan ja hyvää olikin. Laskussa oli kuitenkin kalliimpi hinta kuin taululla, jossa hinta oli siihen aikaan ollut jo viisi tuntia. Kun huomautin tarjoilijalle asiasta, kän sanoi, että seinällä on väärä hinta ja se käytiin muuttamassa. Minulta otettiin tietenkin se kalliimpi hinta, joka oli *oikea* hinta. Ei anteeksipyyntöä, ei pahoittelua, ei mitään. Ei noin. Käsitykseni on, että asiakas ja ravintola tekevät sopimuksen: minä ostan tuotteen heidän ilmoittamalllaan hinnalla. Jos hintoja voi noin vain muutella, niin ravintolahan voi laskuttaa mitä vain ja sanoa, että oho, seinällä on väärä hinta. Asia on rahallisesti merkityksetön minulle ja vielä vähemmän sillä olisi ollut merkitystä ravintolalle mutta periaate on merkityksellinen. Niinpä laitoinkin palautetta. Ihan asiallisesti selostin tilanteen ja odotin tietenkin vastausta. Ei mitään. Ravintolan sivuilla ei muuten ole sähköpostiosoitetta, on vain palautelomake, jonka kautta laitettuja viestejä luultavasti ei lue näemmä kukaan. Tai niistä ei välitetä. Kummin vaan, ei noin.” (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkkivinkistä!) 1 kommentti.

»   Osmo Soininvaara kommentoi S-ryhmän uutista nettiruokakaupan perustamisesta: “S-ryhmä aloittaa verkkoruokakaupan, josta saa Alepan tuotteita. Siis hetkinen? Täysin väärin päin! Olen kokoajan tiennyt, että S-ryhmällä on jotain tuollaista tekeillä, mutta luulin tehtävän toisin päin. Nettiruokakauppa, joka toimittaa huonon valikoiman tuotteita kotiin, ei voi menestyä. Paremmin menestyisi konsepti, joka tuo täyden valikoiman Alepaan. Siis, jos lähikauppasi on Alepa, joka ei myy karitsan paahtopaistia, voisit tilata karitsan paahtopaistin lähi-Alepaan ja noutaa ne sieltä samalla kun haet maidon ja edamjuuston. Tämäkään ei toimi Helsingissä, mutta voisi toimia pidempien matkojen Suomessa.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kemikaalicocktailin Noora hankki luomulastenvaunut: “Luomumateriaalivaunujen hinta oli ihan samaa luokkaa kuin ftalaattivaunujenkin, joten rahallisesti homma ei tullut kalliimmaksi. Tonnissa liikutaan, suunnilleen. Ja vaunut valmistetaan Itävallassa, tilauksesta. Ei jollain hikipajalla kaukoidässä. Valinta oli siis ekä eettinen että terveydelle paras ratkaisu. Vaunujen materiaaleina on käytetty mm. korkkia, puuta, lampaan villaa ja luomupuuvillaa. Voin sanoa, että em. matskut on ihan vähän eri asia kuin ne lastentavarakauppojen muiden vaunumallien materiaalit. Missä ihmeessä on lastenvaunujen luomupuuvillaratkaisut? Me is asking. Mainittakoon, että etsin aluksi käytettyjä vaunuja. Olisin halunnut jotkut 70-luvun yksilöt. Mutta kun tajusin, etteivät ihanat retrovaunut mahdu kerrostalokämppäämme, eivätkä ne mene kätevästi kasaan, oli pakko kääntää katse uusiin vaunuihin. Siksi päädyin luomumateriaalista valmistettuihin Naturkindeihin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Håkan Mitts esittelee hyvän huoltopalvelun määrityksiä: “On niin harvinaista herkkua, että teknologia-tuotteiden ongelmissa saa hyvää palvelua, että on ihan pakko tässä kehua Acerin huoltoa. Minulla Acerin läppärin WLAN-kortti temppuili; kun etäisyys tukiasemaan kasvoi niin yhteys katkeili. Nyt läppärissä uusi WLAN-kortti ja Acerillä tyytyväinen asiakas. Mistä on siis hyvä palvelu tehty? Ensinnäkin, minulle ei kertaakaan esitetty mitään asiakkaan älykkyyttä kyseenalaistavaa “haluamme varmistaa, että et ole täysi idiootti” kysymystä. Ei pyydetty buuttaaman konetta, ei asentamaan Windowsia uudestaan, ei ottamaan WLAN-tukiaseman valmistajaan yhteyttä. Tälläiset turhat kommervenkit ainakin ärsyttävät minua suunnattomasti, etenkin kun yhteydenotossa on jo kuvattu oman analyysin tulos. Palveluun olisi sisältynyt laitteen nouto ja palautus, mutta ennemmin kuin taistella pakkaamisen kanssa, vien mielummin koneen itse huoltoon. Ei mitään ongelmaa, sen kun vein. Sitä mukaan kun kone eteni huollossa, tipahti sähköpostiin ja kännykkään viesti huollon etenemisestä, ei tarvinnut käydä loggautumassa jonnekin hankalalle sivustolle tekemään tarkistusta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   SusuPetal ilahtui Hakaniemen hallissa: “Hakaniemen hallista (Helsinki) löytyi tänään kaksi upeaa puotia, joiden omaleimaisuus ja ihanan luonteva palvelun ilo hurmasivat minut. Epäonnistunut tyttö-puodissa ehdoton löytö olivat printit, joissa seikkailivat epäkirjailija Lisa Gamblerin kirjoittamatta jääneiden kirjojen sankarittaret. Printtejä oli kasseissa, pussukoissa, penaaleissa jne. [- - -] Puodissa on tarjolla myös korvakoruja, rintakoruja ja muita herkkuja. Palvelu oli mutkatonta ja aulista. Suosittelen! Toinen löytö Hakaniemen hallin toisesta kerroksesta oli Figulus. Myyntitiskin takana oli taiteilija Terttu Ylipahkala, joka oli juuri saanut valmiiksi tekemänsä rannekorun. Sovitin erästä rannekorua, joka selvästi huusi minua ostamaan itsensä, mutta se oli liian suuri. Terttu kysyi, olenko jo käynyt kahvilla, ja vastatessani, että olin kyllä ajatellut käydä juomassa sumpit alakerrassa, Terttu sanoi tekevänsä minulle haluamani rannekorun sillä aikaa! Sain valita helmet, menin alakerran kahvilaan. Join oluen (oli oikeastaan liian kuumaa kahville), (ja juu, söin jotain ihan pientä), palasin yläkertaan ja koruni oli valmis. Uskomatonta palvelua! Tunsin itseni kuningattareksi, koru mittojeni ja mieltymykseni mukaan!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kivaa: vuoden päästä Alkon tyhjiä pulloja voi palauttaa ruokakauppaan! Toisinpäinhän homma on toiminut jo jonkin aikaa. Hienoa, että saadaan taas pikkuinen helpotus arkeen. Vielä hienompaa olisi tietty, jos niitä täysiä Alkon pulloja olisi ruokakaupassa… :-) (Zepa) Ei kommentteja.

»   Esinetarinoissa pohditaan, mitkä ovat välttämättömiä tavaroita: “- – - haluan, että perusarki toimii, eli pitää olla toimiva yhdistelmä mukavia vaatteita, oikeat ihorasvat, almanakka, puhelin, tietokone. Periaatteessa matkalaukullisen pitäisi riittää. Matkalaukku voisikin siis olla se kaikkein tärkein asia! Matkalaukku toimii mittana sellaiselle, joka oikeasti on tarpeellista. Itse asiassa saisin olemiseni helposti mahtumaan yhteen isoon vetolaukkuun. Tällöin on tietysti pitänyt hylätä kirjat, mutta kun niitä ei saisi matkaan kaikkia, niin en ottaisi sitten yhtään. Vaatteita on yhteensä aika paljon, mutta valitettavan usein havaitsen käyttäväni vain muutamaa niistä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   pni kehuu kortteja valmistavan Moon asiakaspalvelua. Posti säilyttää pakettaja pari viikkoa, jonka jälkeen ne palautetaan lähettäjälle, eikä pni ollut ehtinyt loma-aikanaan ajoissa noutamaan lähetystä. pni olisi halunnut kortit mukaan Englantiin, ja Moo tuli avuliaasti vastaan: “Kertoivat, että voivat lähettää uudet (!) kortit hotelliini Lontooseen pikapostina (ilman lisäkuluja), jolloin niiden pitäisi saapua perille ollessani paikan päällä. Eivät uskaltaneet vedenpitävästi luvata korttien ehtivän perille ajoissa, mutta lupasivat yrittää. Kiitin asiakaspalvelua vuolaasti ja he puolestaan regoivat kiittämällä kiitoksista. Viikkoa myöhemmin, keskiviikkona 21.7. Lontoossa, kun hotellin pakolliset paperityöt oli tehty ja huoneen avain livahtanut taskuuni, mainitsen vastaanotossa palvelevalle henkilölle, että lähipäivinä tänne saattaa hyvinkin saapua paketti nimelläni. Hämmennykseni oli suuri ja iloni lähes rajaton, kun kävi ilmi, että Moolta olikin jo paketti odottamassa minua. Sain kuin sainkin korttini.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kummitus puhdisti hopeoita ja kahvinkeittimen: “Aloitin hopeanpuhdistustalkoot. Korvikset ovat tummuneet melkoisesti. Marttojen keskustelupalstalta bongasin keinon, joka ei vaadi minkään aineen ostamista. Foliota laakean astian pohjalle, siihen merisuolaa ja lämmintä vettä. Ja kappas vain, kävin tutkimassa tulosta, sehän pirkuna toimii! Eilen puhdistin myös kahvinkeittimen kalkista; väkiviinaa ja vettä tietenkin, sitten pari huuhtelua päälle.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Näkymätön tyttö vertailee sähkölaskujaan: “Alkuvuoden sähkölasku oli viitisen euroa normaalia (kolmen kuukauden sähkö on maksanut suunnilleen saman koko sen ajan kun olen asunut täällä ja meillä laskutetaan sähkömittarin mukaan) pienempi, oletettavasti sen takia etten ole juurikaan laittanut viikolla ruokaa tänä vuonna kun olen syönyt töissä. Nyt sain seuraavan kauden laskun, se on ainakin seitsemän euroa pienempi. Oletan että se johtuu lainakoneesta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja kirjoittaa punkkipannasta: “Poiketessani apteekissa näin pakkauksen, jossa luki isolla “Myrkytön punkkipanta“. [- - -] Olin tosin varsin skeptinen koko asian suhteen, mahtaako toimia lainkaan. Kyseisen punkkipannan teho perustuu yrtteihin. Toisin sanoen se haisee niin voimakkaasti yrteiltä ja kasveilta: eukalyptukselta, meelialta ja puolanmintulta, että öttiäiset pysyvät loitolla. Tuumin aluksi, että kannattaako kiusata eläintä voimakkaalla hajulla, joka ei sinänsä ole paha, mutta ei erityisen hyväkään. Omaan nenään se tuntuu aika tavalla, mutta ei kissa siitä tunnu piittaavan. Tosin haju on mielestäni hieman lieventynyt ajan kuluessa. Mutta mikä olennaisinta – punkkeja ei ole tarvinnut nyppiä. Tehoa pannalle luvataan neljä kuukautta. Kelpaa kissan löhoillä heinikossa. Luulisi kyllä, että etenkin koiria, joilla on tarkkaa hajuaisti, yrttipanta häiritsisi. Koirien versiossa varoitetaankin: “Tuoksu voi herkistää koiran hajuaistia.” Onko kukaan kokeillut yrttipantaa koiralle?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Anna Kortelainen: Päivä naisten paratiisissa. Olen niin liekeissä tästä kirjasta! Kortelainen kirjoittaa kevyesti ja luettavasti tymäkkää kuluttajakeskeistä kulttuurihistoriaa ja -psykologiaa. Homman ytimenä ja lähtökohtana on tavaratalojen rooli naisten “vapaan parveilun” alueena, jossa ei paha silmä katso eikä tuikeat tuulet puhaltele. Siinä lomassa käydään vähitellen läpi esim. Stockan historia, joka nyt ainakin helsinkiläisille pitäisi olla kiinnostavaa tarinaa. Kuvituksesta paljon plussaa. (Zepa) 1 kommentti.