Aviot ehdolle

Anne kirjoitti blogissaan mm. avoliittoon liittyvistä puolisoiden välisistä testamenttauksista, avoliiton ja avioliiton välisistä juridisista (ja sitä myöten myös taloudellisista) eroista ja avioehdosta.

Järkevää asiaa, jota soisi kaikkien yhdessä elävien pariskuntien miettivän. On hämmästyttävää, miten moni ei ole halukas uhraamaan yhtään ajatusta tai aikaa sille, että entä jos toinen vaikka kuolee? Miten käy yhteisen asunnon ja muun omaisuuden? Kukaan ei tietysti halua ajatella toisen kuolemaa tai avo-/avioeroa, mutta jossain vaiheessa se valitettavasti tulee vastaan. On yksinkertaisesti järkevää miettiä asiat valmiiksi, jottei sitten liiton päättyessä tule järkyttäviä yllätyksiä.

Jos mennään naimisiin, niin kai sen sitoumuksen ottaessaan kannattaisi kiinnittää huomiota myös oikeudellisiin ja taloudellisiin seikkoihin. Ei se avioehto ole mikään epäluottamuslause suhdetta kohtaan: liitto päättyy joskus kuitenkin, eli eroon tai kuolemaan. Tämän opin Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen yleisen yksikön vs. tutkimusjohtajan Marjukka Litmalan luennolla silloin joskus.

Jos minä päädyn joskus avioliittoon, niin se on minulle nimenomaan oikeudellinen ja taloudellinen ”sopimus”. Toki siinä on tunnetta mukana, mutta se halu rakastaa on toivottavasti olemassa ilman varsinaista naimisiin menoa. Haluan avioehdon, koska mielestäni minulla ei ole mitään oikeutta esim. aviopuolisoni ennen liittoamme hankkimaan omaisuuteen tai siihen, mitä hän saa perinnöksi. Samoin miehelläni ei tule olemaan oikeutta vastaaviin minun omistuksiini.

Vaikka raha ei parisuhteen ykkösasia ole arkipäivässä, niin nämä suuret linjat haluan kuitenkin varmistaa.