Kulutusjuhla

Ihastuminen vie ostoksille

”Lisäksi olen viimeisen viikon aikana ostanut satasella alusvaatteita (!), paidan, saappaat, laukun, topin, kellon, tennarit, hameen ja hupparin”, kirjoittaa Ihastumisen ihanuus -blogissa Maria.

Varmaankin tuttu tunne monelle: kun on kohdattu uusi, mielenkiintoinen mies, niin haluaa myös näyttää mahdollisimman viehättävältä. Uudet vaatteet ovat osa sitä, ja samalla tietysti hyvältä tuntuvat vaatteet lisäävät itsevarmuutta. Ja eihän sitä kehtaa virttyneissä alusvaatteissa ja tylsissä rintsikoissa esiintyä sillä hetkellä, kun vaatteita ryhdytään vähentämään ensimmäistä kertaa.

Luulen myös, että moni nainen ei halua näyttäytyä miehelle ensimmäisten treffien aikana samoissa vaatteissa. Jo tämän vuoksi vaatekaappiin halutaan edes uusia paitoja.

Ihastuneena nainen on tietysti hyvällä tuulella. Elämä hymyilee, ja silloin on valmis panostamaan myös uusiin hankintoihin. Rahanmeno ei huoleta, koska ajattelee, että on niin paljon tärkeämpiäkin asioita (kuten mahdollinen parisuhde) kuin muutamat eurot sinne tänne.

Kuinkakohan moni mies toimii samoin? Käyttävätkö hekin aikaa ja rahaa uusiin vaate- tai kosmetiikkahankintoihin? Epäilen, että tämä on miehille harvinaisempaa, mutta kai heistäkin osa edes uuden deodorantin ja aluskalsarit käy ostamassa.

3 Comments

  1. Hmm, kuulostaapa oudolta. Itse olen shopannut epätoivoisesti juuri silloin, kun miehiä ei ole ollut lainkaan näköpiirissä, tyyliin ”ei kai tästä onni huonommaksikaan voi enää mennä, kaikki keinot käyttöön vaan”.

    Sen sijaan, alettuani seurustella Kissan kanssa (josta äiti piti, toisin kuin exästäni, ja aika järkevin syin, täytyy jälkikäteen todeta) äiti osti mulle hirvittävän kasan pitsialusvaatteita, joiden kanssa olin aivan epätoivossa. Pitsi kutittaa, kiikutin vaatteet UFFin looraan.

    Sitä paitsi, mikä moka olisi ollut vaikuttaa miehen silmissä jotenkin kulutusorientoituneelta. Ikään kuin hän olisi halunnut pitsialusvaatteet, eikä kehoa niiden alla – – Luulen, että hyvin hyvin ympäristötietoisten piireissä tämä asia, kuten se seurassa shoppaaminen, meneekin ehkä toisin päin kuin muilla. Seurassa ei voi shoppailla muuta kuin käytettyä.

    Lopulta itsekin on riittävä seura. Jos joskus näkeekin jotain tyylikästä, huokaisee ja ajattelee, että niin, se on niille muille. Tavallaan se olo on shoppauksen jälkeen niin paska, että sitä tunnetta välttää mielellään, minkä voi.

    Mitä kalsonkeihin ja sen sellaisiin tulee, eikö se ole vähän epäilyttävää, jos joku mies on niin epätoivoinen, että sen pitää virittäytyä reiättömiin sellaisiin? Tai laittaa partavettä?

    Eihän kukaan alusvaatteiden takia seurustele, kai. 😀

  2. Ympäristötietoinen väki toimii tietysti tässäkin asiassa toisin, ja hyvä niin!

    Minäkin olen myös ”viilannut” pukeutumista ja ostoskäyttäytymistä sen mukaan, jos treffailemani (tai edes kaverini) tyyppi on ollut ekohenkinen tai sitten trendikkäämpi. Ekohenkisen kanssa on tavattu syyskävelyillä ja pistetty päälle sellaista ”erikoisempaa” vaatetta ja vanhaa villapaitaa.

    Sen sijaan trendikkään kanssa on käyty vaikkapa kalliimmassa baareissa drinkeillä/syömässä. Silloin on sitten mennyt rahaa uusiin vaatteisiinkin, koska ei ole halunnut olla seuralaistaan ”huonompi”.

    Eihän tuossa järkeä ole: muuttaa nyt omaa käytöstään sen mukaan, millainen toinen on. Mutta joskus huomasin, että trendikäs mies saattoi järkyttyä kirppismekosta, joten päälle piti laittaa jotain tyylikkäämpää, jos halusi tehdä vaikutuksen. Eli siis sama juttu siinä, kuin Veloena ei halunnut näyttää miehen silmissä kulutusjuhlijalta 🙂

  3. Joo, paitsi että meikäläinen ei katso kahta kertaa miestä, joka kehtaa valittaa, että näytän kirppusirkuksesta karanneelta tai mulkoilee epäilevästi maihareita, jotka on jo hyviksi havaittu (toisin kuin mies). 😀

    Meillä on joskus koettu pikkutunneilla gänässä melkein itkuinen tunnustus, että Kissa kiinnostui aluksi musta juuri katu-uskottavien vaatteiden takia. ”siis ihan aluksi, vaikka kyllä vähän hävettää sanoa, kun se on niin pinnallista.” Jotenkin hassu juttu – eihän ihmisestä ihan ensiksi näe kuin pinnan kuitenkaan. Ja sen pinnan perusteella tehdään ihan ensimmäiset päätökset siitä, kenen kanssa juttelemisiin pitää panostaa ja kuka raakataan heti pelistä pois.

    Oli jotensakin hassua, että mies koki moisesta normaalista mekanismista suunnatonta häpeää sen ”pinnallisuuden” takia.

    Joo, kyllä varmasti sosiaaliset paineet on kaikilla!