Kulutusjuhla

Viikkorahojen tuloerot tasoittuivat

Eilen uutisoitiin YIPPEE-tutkimus, josta otsikoihin nousi erityisesti se, että nykynuoret käyttävät nettiä yhteydenpitoon kavereiden kasvokkain tapaamisen sijaan. Itse kiinnitin huomiota siihen, että tyttöjen ja poikien saaman viikkorahan määrän ero on kadonnut:

”7-16-vuotias saa kuukaudessa käyttöönsä noin 17 euroa omaa rahaa, mikä on kutakuinkin sama summa kuin kaksi vuotta sitten tehdyssä edellisessä tutkimuksessa. Tuolloin tytöillä oli kuitenkin käytössään keskimäärin neljä euroa vähemmän kuin pojilla, mutta nyt ero on kuroutunut umpeen.

Lapset päättävät itsenäisimmin makeisten, limsojen ja välipalojen ostamisesta, suurissa hankinnoissa vanhemmat ovat päättäjiä.”

Omassa nuoruudessani ja kodissani tilanne taisi olla suurinpiirtein sama, mutta saamani rahasumma oli vaatimattomampi. Enkä alle 10-vuotiaana saanut mielestäni minkäänlaista viikkorahaa, ellen aivan väärin muista. Perheessämme ei tainnut lapsilla olla sukupuolten välisiä tuloeroja: luulen, että sain rahaa samalla tavalla kuin veljeni, ja tiettyihin hankintoihin, kuten cd-soittimeen tai vastaavaan, rahaa piti itse säästää.

Varsinaisten kotitöiden tekemisestä (siivous, leipominen, polttopuiden pinoaminen yms.) ei kodissani palkkioita maksettu. Maatilalta löytyi toki myös sellaisia tehtäviä, joista sitten sovittiin jopa ihan rahapalkat.

3 Comments

  1. Minä maksoin pojalle huomattavasti enemmän viikkorahaa kuin lähituttavat, mutta vastaavasti, en maksanut mitää harrastustarvikkeita tai vastaavia.

    Sitä ei edes kutsuttu viikko- vaan määrärahaksi, ja maksettiin pankkiin, josta hän joutui sen itse nostamaan, jos tarvitsi rahaa.

    Kun hän aloitti lukion, määrärahaa nostettiin, niin että hän saattoi maksaa siitä kirjansa, vaatteensa ja kaiken, kotoa tuli vain asunto ja ruoka.

  2. Petja: Perheiden välillä on tietysti isoja eroja. Muisten, että minunkin kaveripiirissä oli niitä, jotka saivat esim. lapsilisät omaan käyttöönsä, ja he sitten maksoivat niistä kaikki menonsa.

    Määräraha varmasti pakottaa eri tavalla ”budjetoimaan” ja miettimään rahankäyttöään kuin se, että aina voi pyytää eri asioihin noin vain vanhemmilta rahaa.

  3. Silloin kun olin totaalisen pers’aukinen, niin suurimmillaan pojan määrärahan osuus oli noin neljännes mun menenoista.

    Ja määräraha todella pisti pojan miettimään miten rahat riittää. Ainut rahallinen apu mitä ollaan annettu, oli vuokratakuun lainaaminen heille, kun he muuttivat Kallioon

    Hän mm. maksoi omista rahoistaan oman Lontoon matkansa kun oli 14v. vaikkakin minä avitin tekemällä hänelle miekan, jolla hän tienasi osan rahoista.