Eilinen Keskisuomalainen uutisoi kuluttajalta kuluttajalle tehtävän markkinoinnin lisääntymisestä. Uutta tässä markkinoinnissa on se, ettei markkinoinnin kohde välttämättä tiedä sen olevan markkinointia. Kaveri vain suosittelee jotain tuotetta, mutta ei välttämättä kerro saavansa rahaa tai tuotteita sen suosittelusta. Blogisuositteluista olikin juttua jo aiemmin.
Jenkeissähän tuota on harrastettu pitkään ja Suomessakin toimii Mainostoimisto MBE:n Hopottajat ja musiikkipuolelle erikoistunut Urbanited. Tuossa Keskisuomalaisen jutussa Kuluttajaviraston edustaja näkee touhun kovin ongelmallisena, kun markkinoinnin kohde ei tiedä altistuvansa mainonnalle. Mutta toisaalta, nykyään mainontaa on kaikkialla, miksikäpä kaverit nyt siitä sen kummemin eroaisivat?
Ehkä tässä pitää hiljalleen muuttaa asennettaan kavereiden puheita kohtaan. Ei enää voi luottaa niihin siinä onko uutukainen bändi tai jonkun tietyn leipomon leipä hyvää. Pakko kokeilla itse tuotetta.
”Hopotatko” sinä tai onko sinulle markkinoitu tuotteita näin?
Pirkka
Jäin itse miettimään tänään ihan samaa, kun törmäsin netissä CREAMaid-widgettiin, joka mahdollistaa blogaajille ansaitsemisen, jos he vain kirjoittavat niistä tuotteista ja palveluista, joista yritykset ovat valmiita maksamaan.
Onko tärkeää tietää, jos joku saa rahaa siitä mitä tekee? Onko maksettu blogikirjoitus vähempiarvoinen kuin ilmaiseksi tehty?
Ja en todellakaan osaa edes itse vastata näin. Vielä. 🙂
Janne Saarikko
Kyllähän kaikki mainostavat kavereilleen ja muillekin. Eri asia on sitten saako siitä rahaa. Mielestäni voisi saadakin.
Jos jotakin suosittelee omalla nimellään (identiteetillä), siinä on oma maine laudalla. En voisi millään hinnalla mainostaa omalla nimelläni jotain mistä en todellakaan pidä. Haukkua voisin kyllä…
Olen jo pitkään ajattellut suomalaisten valitusmentaliteettia. Jos jokin ei toimi jossain, siitä kyllä puhutaan (eli mainostetaan). Itse olen alkanut negatiivisen lisäksi kertoa myös positiivisista.
Positiivisesta mainonnasta voisin ottaa vaikka esimerkiksi tuon Cafe Javan avaamisen Kallioon, joka on tuonut kasapäin lukijoita meillepäin. En kyllä ole saanut aiheesta mitään korvausta.
http://designfinland.blogs.com/peukku/2006/07/cafe_java_on_ny.html
Mielestäni (myös markkinoijana) yritysten pitäisi palkita omatoimisesti positiivisesti bloganneita. Näin tulisi paljon aidompia juttua, ilman kontrollia.
Mari Koo
No näissä on puolensa ja puolensa, ja kuten Pirkka, en vielä ole osannut muodostaa mielipidettä 🙂
Riskinä siinä, että yritykset palkitsevat omatoimisesti blogaavia on tietysti se, että ihmiset alkavat kirjoittelemaan vain palkkioiden toivossa (niin kuin jotkut lähettävät asiakaspalautetta, vaikkei oikeasti olisi aihetta, mutta toivovat saavansa hyvityksen).
Positiivista minäkin olen kirjoittanut useat kerrat (toki negatiivisiakin), eikä toistaiseksi ole tipahtanut mistään firmasta edes kommenttia siitä, että teksti olisi huomioitu. Mikäs siinä, jos joku yritys haluaa minut palkita vaikka tuottein, toki ne kelpaavat, mutta en nyt ihan heti blogissa lähtisi kehumaan ketään tai mitään, jottei uskottavuuteni kärsisi 🙂
Jos kaveri ”hopottaisi”, niin mielelläni kuulisin siitä.
Pirkka
Kyllähän sitä kavereille mainostetaan, kehutaan ja kritisoidaan aina kun heidän kanssaan tavataan. Mutta – vanhanaikaista tai ei – kyllä minäkin Marin tavoin haluaisin tietää, jos joku saa niistä kehuista palkkaa itselleen.
En usko, että välttämättä suhtautuisin hopottavan ystäväni kehuihin yhtään eri tavalla, kun tietäisin hänen saavansa siitä hyötyä. Mitä hävettävää siinä muka on, jos paljastaa saavansa kehuistaan rahaa eli tekevänsä töitä?
Kyllä se minusta on ihan merkittävä mutta ei mitenkään hävettävä tieto tilanteen arvioimisen kannalta. Onhan se kiva tietää meneekö sitä ystävän luo kylään vai kauppaan. 🙂
Janne Saarikko
Tuo Pirkan viimeinen lause herätti ajatuksen legendaarisesta ”Tuppervaara”-toiminnasta. Tupperware-kutsujahan on Suomessakin ollut jo pitkä tovi. Minä muistan esim. 70-luvulta (oonx kalkkis hei;-)) kaikkien tätien ja mummujen sellasissa juosseen.
Sehän on ollut aivan suoraa hopottamista… eikun myyntiä. Muistan kuulleeni myös ”oli pakko ostaa jotain kun se oli kaverin luona ja sai kakkukahvitkin”-tyyppisiä kommentteja.
No. palatakseni päivän aiheeseen… tuota hopottamisesta teineille ja lapsille on tehty jenkeissä ihan järjestelmällistä. Esim. Alissa Quartit Brändätyt avaa tuota maailmaa aika syvällisesti. Koulun suosituimmista oppilaista värvätään ”evankelistoja”, joilta tentataan viimeisimmät trendit ja annetaan brändituotteita käyttöön niiden suosion lisäämiseksi.
Samoin monet kuluttajabrändit antavat julkkiksille, huippumuusikoille ja urheilijoille ilmaiseksi tuotteitaan, jotta niissä näyttäisiin.
Miksei sitten blogaajille voisi antaa jotain tuotteita, jotta he niitä voisivat kehua.
Onkohan muuten Schizo-Kaima saanut ilmaisen läppäritarran Kajjaanista? 😉
http://schizoblog.net/?p=2667
Muuten, Cafe Javassa oltiin minulle tänään erittäin ystävällisiä… 😉
Pirkka
Kiitos muuten sinulle Janne Cafe Javan Kallion sivupisteen markkinoinnista.
Se olisi nimittäin jäänyt minulta huomaamatta, sillä kolmosen ratikka on vaihtunut nykyisin vaihtunut kuutoseen, ja se vanha Kun ei täällä Kalliossa ole edes kunnon kahvilaa enää -jäpätys olisi sen kuin jatkunut. 😉