Tällä viikolla Kulutuskapula sai Parhaat käytännöt 2006 -kilpailussa ensimmäisen palkinnon Uudet innovaatiot -sarjassa. Olen asiasta samaa mieltä kuin Qtea:
”Idea on hieno, mutta ylläpito kuulostaa aika haastavalta, kun listattavia tuotenimikkeitä ja viivakoodeja olisi ainakin satoja tuhansia erilaisia. Itse tykkään enemmän esimerkiksi Wizen lähestymistavasta. Wize kerää kuluttajien kommentteja eri verkkokauppojen sivuilta; sieltä, mihin kuluttajilla on eniten painetta kommentteja tuottaa. – – – Sinänsä kyllä kovasti symppaan Kulutuskapulaakin ja olen tosi iloinen siitä, että se tuli tällä tavalla tunnustetuksi.”
En jaksa uskoa, että kovin moni kuluttaja oikeasti kiireisellä kauppareissulla viitsii ruveta kännykän avulla vertailemaan keksipaketteja tai koiranmakkaraa. Ainakaan minä en sitä jaksa tehdä, vaan jos tuotetietoa jotenkin kaupassa kerään, niin sen mukaan, mitä pakkaus minulle viestii.
Jos haluan ostaa eettisimmän tuotteen, niin riittää, että yksi pakkaus hyllyssä luo minulle tästä mielikuvan: näinhän esimerkiksi reilun kaupan tuotteet toimivat ja helpottavat valintapäätöstä. En halua käydä läpi kaikkia kymmentä tuotetta kännykän avulla.
Toki voisin kuvitella käyttäväni kaupassa esimerkiksi viivakoodinlukijaa, joka automaattisesti kertoisi tuotetiedot, ja vielä paljon pelkkää eettisyyttä laajammin (ravintosisällöt, logistisen ketjun jne.)
Sitä paitsi luulisin, että ne, jotka ovat kiinnostuneita eettisistä valinnoista, ovat ilman Kulutuskapulaakin varsin hyvin perillä tuotteista ja esimerkiksi valmistajien taustoista. Ne, joita asia ei kiinnosta, eivät Kulutuskapulaakaan käytä.
Mutta toki osa ihmisistä voi innostuakin Kulutuskapulasta, kuten Juuso aiemmin kirjoitti, ja tekniikan kehittyminen saattaa tuoda mahdollisuuksia, joita minä en osaa kuvitellakaan.
Symbiatch
Juuri samaa itsekin kirjoittelin ja ajattelin. Jos joku oikeasti kiinnostuu eettisistä arvoista tuotteissa, etsii niitä muualtakin. Ja tietoa tosiaan pitäisi olla paljon enemmän että massa tuollaista käyttäisi. Siksi itsekin olen projektissa jossa tuollaista pyritään tekemään, jostain syystä vain ainakin elintarviketuottajat ovat kovin nihkeitä keskustelemaan tuotetietojen antamisesta 😛
Wesa Aapro / Kulutuskapula ry
Uskon että olet oikeassa, että ne jotka ovat kiinnostuneita eettisestä kuluttamisesta tietävät entuudestaan mitä ostaa. Tai ainakin tarvitsevat Kulutuskapulaa vain harvoin.
Toisaalta uskon, että mitä useampia eettisen kuluttajan työvälineitä markkinoille ilmaantuu, sitä useampi huomaa että on ylipäätään olemassa käsite ”eettinen kuluttaminen”. Eli yhtälailla on tärkeää levittää informaatiota, mutta myös eettisen kuluttamisen ilosanomaa.
Jos joku teknisen lelun kokeilemisen mielenkiinnosta käyttää Kulutuskapulaa johonkin jääkaapista löytyvään tuotteeseensa ja huomaa jonkin pienen, mutta häiritsevän yksityiskohdan, kiinnostuu hän ehkä entisestään aiheesta. Esimerkiksi Suomalaisten panimoiden ulkomainen omistus ei ole yleisessä tiedossa.
Mari Koo
Symbiath: Elintarvikkeiden valmistajat voisivat toki itse olla vielä avoimempia: kai siellä pelottaa, että jos se oma tuote on sisällöltään huonompaa kuin kilpailijalla, niin myyntihän siinä romahtaa.
Wesa: Toki tiedon levittäminen on tärkeää, mutta kai se onnistuisi muutenkin. Mielekkäni näkisin nimenomaan sen suuntauksen, että siitä viivakoodista saisi runsaasti tietoa eri tarpeisiin ja kuluttajaryhmille. Kyllä se eettisyyskin siinä mukana, mutta moni tieto olisi helpommin kerättävissä.
Mitä panimoteollisuuteen tulee, niin myönnän, että vaikka itse asian tiedän, niin eipä se välttämättä siinä oluthyllyllä ostopäätöstä todellakaan ratkaise (eli Olvin sijaan mukaan tarttuu helposti jotain muuta….)
Wesa Aapro / Kulutuskapula ry
Siis, näen että tärkeämpää kun tiedon leviäminen, on kiinnostuksen ja asenteen leviäminen. Tästä syystä Kulutuskapula ei edes yritä olla ”kaikki kaikessa” palvelu, se tylsentäisi tärkeimmän, eli eettisen kuluttamisen, sanoman.
Jos joku haluaa tehdä ”kaikki kaikessa” kuluttajapalvelun ja vielä onnistuu siinä, jaamme mielellämme meille kertynyttä eettistä tietoa eteenpäin! 🙂