Tilastokeskuksen uusimmasta Tieto & trendit -lehdestä on saatavilla pari kuluttamisen kannalta kiinnostavia artikkelia myös netistä.
Suomalaisten keskivarallisuus on reilut 70 000 euroa. Asunto muodostaa siitä yli puolet (40 000 €). Mutta varallisuus jakautuu hyvin epätasaisesti:
Tällä hetkellä varakkaimman viiden prosentin hallussa on noin neljännes koko varallisuuden arvosta. Rikkaimman huipun, yhden prosentin hallussa, on kymmenesosa koko varallisuuden arvosta. Jakauman vinous tulee toisin päin katsottaessa vielä ilmeisemmäksi: puolet kotitalouksista omistaa ainoastaan 11 prosenttia varallisuudesta.
Eli ei tässä tarvitse olla naapurille kateellinen, kun varallisuutta ei ole kertynyt. Itse en omista asuntoa, kesämökkiä enkä autoa, ja kallein yksittäinen tavarani taitaa olla polkupyörä. Säästössä ja sijoitusmielessä sentään jokunen euro nököttää.
Mutta toisaalta, eipä ole minulla velkaakaan: keskivertovelan määrä on reilut 12 000 euroa.
– – –
Helsingin keskusta-alueen korkea vuokrataso saa tilastot näyttämään siltä, että asuminen pääkaupunkiseudulla on hyvin kallista. Totuus on kuitenkin vähän toisenlainen, eikä vuokra-asumisen tilanne ole niin toivoton, kuin usein julkisuudessa esitetään.
Vuonna 2005 uusien vapaarahoitteisten vuokrasuhteiden keskivuokra oli pääkaupunkiseudulla yksiöissä (35 m2) 535 euroa kuukaudessa, kun halvimmalla alueella (Vantaalla) se oli 420 euroa. Kaksioissa (55 m2) keskivuokra pääkaupunkiseudulla oli 678 euroa kuukaudessa ja halvimmillaan 564 euroa.
Muun Suomen yksiöissä keskivuokra oli 366 euroa kuukaudessa ja kaksioissa 472 euroa kuukaudessa.
Artikkelissa muistutetaan, että keskivuokra kuvaa kuitenkin yhtä huonosti seudulla olevaa vuokra-asuntotarjontaa kuin asuntojen keskihinnat kuvaavat omistusasuntotarjontaa.
Polgara
Omituista tämä suomalainen tapa haluta omistaa asunto, eikö!? Minä tahdon asua kohtuuvuokraisessa asunnossa. Ensin vonkasin sen väkisin v. 1985 VVO:lta, perhe lisääntyi, vaihdoin, sitten tulivat ensimmäiset asumisoikeusasunnot, joita olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Olimme lähes ensimmäisiä hakemuksen jättäneitä ja siitä lähtien asumisoikeuasunto on ollut kotinani, ero, pari muuttoa, mutta aina ASO-asuntoon. Asunnon omaosuutta vastaan saa suoraa lainaa koko summalle, asuminen on ”kuin omassa”, vuokra on edullisempi kuin alueen vars. vuokra-asunnoissa jne. Nykyisessä on sauna, valtava parveke, tupakeittiö, iso olkkari ja kylpyhuonekin kuin halli ;D Eli, suositan kaikille – kunhan vielä päästään samaan kuin Ruotsissa, jossa asumisoikeusosakeyhtiö voi ostaa esim. vanhasta talosta vaikka vain yhden asunnon ja muuttaa sen asumisoikeusasunnoksi. Että siitä vaan kantakaupunkiinkin ;D Ei – haluan itse pysyä tässä ja olen suositellut kavereillekin, joista jo useampi asuu itse näissä asunnoissa! En ole löytänyt vielä mitään negatiivista tästä järjestelmästä!
Mari Koo
Joo, Suomessa elää syvässä se, että asunnon pitää olla nimenomaan oma, vaikkei se taloudellisestikaan aina välttämättä järkevin ratkaisu ole. Itse olen toistaiseksi asunut ihan vapaiden markkinoiden vuokra-asunnossa, mutta jatkossakaan ei välttämättä innosta ottaa isoa asuntolainaa, joten ASO voisi olla toimiva ratkaisu.