Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Asuminen' merkittyjä kirjoituksia

»   Kielen voima -blogissa analysoidaan asunnonmyynti-ilmoitusten sanavalintoja: “Olin itse kiinnostunut eräästä rintamamiestalosta. Myynti-ilmoituksessa sanottiin, että se on käyttökuntoinen. Kun selvittelin talon kuntoa kiinteistönvälittäjän kanssa, kävi aika pian ilmi, että mainitun ”kohteen” soveltuvuus loma-asunnoksi ja se käyttökuntoisuuskin ovat vähän niin ja näin. Tarvitaan monenlaista remonttia: huopakaton sekä puhdasvesi- ja jätevesijärjestelmien uusiminen, uuden saunan ja käymälän rakentaminen ja niin edelleen. Käyttökuntoinen loma-asunto alkoi näyttää ja kuulostaa ”remontoijan unelmalta”. Ehkä jopa ”ikuiselta työleiriltä”. Tai ”katastrofilta”. Toisaalta: Voihan ajatella hieman sarkastisesti niinkin, että käyttökuntoinen viittaa sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Talo on ollut joskus käyttökuntoinen. Vuosikausien uurastuksen jälkeen siitä saa taas sellaisen.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K) Ei kommentteja.

»   Arkkivahti ihmettelee, miksi uusissa yylikkäissä helsinkiläisasunnoissa, joista peritään yli 20 euron neliövuokraa, ei panosteta kiinteisiin kalusteisiin ja pintamateriaaleihin: “Mutta sitten kysymys, suuri kysymys: jopa pöyristyttävään hintaan tarjolla olevien vuokra-asuntojen kiinteät keittiökalusteet olivat aivan tavanomaisita standardia, ja kylpyhuoneita koski sama asia. On se omituista säästämistä, kun pintamateriaalit ja toistuvien ratkaisujen valitseminen halvimmasta päästä itse asiassa ei ole mikään todellinen kustannustekijä. Tuolla vuokralla täytyisi kyllä olla isoissa “tupamaisissa” olohuoneissa viimeisen päälle vaikkapa upeat keittiöpatteriston puukaapit ja muuta näyttävyyttä antavaa, ja ikkunalaudat luonnonkivestä tai kovasta kauniista puusta tai hienoista laatoista – pysyy, kestää, kukkaruukut ja kaiken muun. Arkkitehtia ei voi moittia, sillä Suomessa tällä rintamalla ihan muilla on näemmä puheet. Mutta olisiko se varsinainen asia kaiken takana seuraava: vuokralaiset, niiilähän ei nyt muutenkaan ole niin väliä.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Laura pohtii hyviä ja huonoka isännöitsijöitä: “Hyvä isännöitsijä osaa ammattinsa ja opettelee koko ajan lisää. Tiedän kaksi sellaista. Pieni käytännön esimerkki: Tuskailimme, kun Hesari ei mahtunut kunnolla kerrostalon oven postiluukusta sisään vaan se repeytyi pahasti joka päivä. Puhelinsoitto isännöitsijälle. Kun tulimme illalla töistä kotiin, oveen oli tehty isompi luukku. Huonompi esimerkki: Keittiössämme oli kylmä. Saunassakin oli kylmä. Enkä tarkoita lievää koleutta, vaan todellista hujua. Soitimme isännöitsijälle. Ei tapahdu mitään. Soitimme toistamiseen. Isännöitsijä toi oman lämpömittarinsa. Soitimme kolmannen kerran: “Lämpötila saunassa on +2 ja keittiössä +14.” Alkoi tapahtua. Meidän osaltamme asia hoitui nopeasti, mutta ongelmaa korjaillessaan isännöitsijä tuli kertoneeksi, että valittihan se entinen asukaskin kylmyydestä, mutta käskin sitä vain hankkimaan miehen lämmikkeeksi. Tuo vanha rouva oli asunut asunnossa useita vuosia, palellen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nahkurin orsilla -blogin Petri Päätalo päätti muuttaa perheensä kanssa Nummelasta Kemijärvelle. Syitä on useita, joista yhtenä tekijänä asuntolaina: “”Asumiskustannukset tulevat siis olemaan kuukausitasolla noin 1000 EUR alhaisemmat kuin Nummelassa, ja 86 neliöinen rivari vaihtuu noin 140 neliöiseen taloon, joka on noin 5000 neliön rantatontilla. Näiltä osin koen olevani voiton puolella. [- – -] Jotta saat isomman asunnon, enemmän sitä ja enemmän tätä, on pakko juosta mukana muiden kanssa tässä oravanpyörässä. Minulla ei siis olisi vapautta valita ammatillista asemaani niin kauan kuin olisin korviani myöten veloissa. Tunne oli ja on edelleen jokseenkin ahdistava. Myimme siis asuntomme ja maksoimme velkamme pois. Voin vain sanoa, että tunne on vapauttava. Tämän päivän johtatavat talousajattelijat; Stubbit, Enbusket ja Wahlroosit pitäisivät minua varmaankin petturi kommunistina. Mutta näiden herrojen ajatukset tuntuvat perustuvan siihen oletukseen että, ihmisten motiivit ovat puhtaasti taloudellisia, ja sitä kautta markkinavoimat voimat ratkaista kaikki ongelmat. Itse haluaisin kuitenkin nähdä, että ihmisillä on muitakin motiiveja kuin raha tai varallisuus.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Helsinki on kallis kaupunki asumiseen, kirjoittaa Jukka Vuorio: “Mutta ei Jyväskylän ja Helsingin välillä eroja ole pelkästään ajan määreissä, vaan myös eurojen arvossa. Silloin siellä maaseudulla eläessäni asuin kolmessa eri kerrostaloasunnossa ja kerran omakotitalokommuunissa. Halpaa oli. Halvalla sai asua. Nyt asun Helsingin Kalliossa ja kallista on. Kalliilla saa asua. Tai ei ole mitenkään erityisen kallista verrattuna muihin samanlaisiin asuntoihin samalla alueella, mutta muun Suomen hintatasoon verrattuna on kyllä oikein kallista. 963 euroa kuukaudessa hei. Ei paljon naurata hei. Kalliosta sillä saa 48 neliön kaksion. En nyt ole tarkistanut mitä sillä Jyväskylästä tai jostain muualta maaseudulta saisi, mutta veikkaa että enemmän huoneita ja neliöitä. Että jos meillä täällä pääkaupungissa aika kuluu hitaammin niin raha kyllä kuluu huomattavasti nopeammin.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Millaista on asua yksin? Yksinasuvat – miljoona marginaalissa -blogi herättelee keskustelua yksinasumisesta ja jakaa tietoa yksinasumiseen liittyvistä iloista ja suruista. Annis kertoo seuraavaa: “Olen keskituloinen korkeasti koulutettu keski-ikäinen. Keskituloisista tuloistani maksan kolmanneksen veroa. Keskituloiset tuloni eivät oikeuta minua yhteiskunnan tulonsiirtoihin. Kun olen maksanut asumiseni, minulle jää muutama sata euroa muuhun elämiseen. Niillä maksan netin, Hesarin, televisioluvan, ja kotivakuutuksen. Tämän jälkeen minulle jää vielä hieman rahaa henkilökohtaiseen käyttöön, joten saan maksetuksi HSL kuukausikortin ja puhelinlaskun. En käy ulkona syömässä, käyn harvoin konserteissa, elokuvissa tai teatterissa. Minulla ei ole varaa elää sellaista elämää, jota yksinasuvien kuvitellaan elävän. Tämä ei kiinnosta ketään. Jos kerron, että tilanne on tukala, minun ajatellaan kadehtivan pariskuntia tai lapsiperheitä. Minua kehotetaan etsimään puoliso. Olen hiljaa – yksinasumisessa on selvästi jotain häpeällistä.” (Mari Koo) 8 kommenttia.

»   Asuntokuplassa-blogi ennakoi asuntomarkkinoiden romahdusta.”Suomalainen on siis käsittämättömän tyhmä ja tätä ominaisuuttahan voi hyödyntää vaikka kuinka. Jo näiden tutkimusten valossa on täysin ymmärrettävää, että keskiverto suomalainen on asuntokauppoja tehdessään täysin uunona hyötyjätahojen (pankki ja välittäjä) propagandan kontrolloitavissa ja maksaa zombiemaisessa tilassa ihan mitä käsketään. [- – -] Asuntokuplan vakavin ja koko maan taloutta järisyttävä ominaisuus on sen väistämätön puhkeaminen. Asuntovelalliselle tämä pahimmillaan tarkoittaa sitä, että pankin tuputtaman ylisuuren velan vastineena toimivan asunnon hinta laskee reippaasti alle jäljellä olevan asuntolainan määrän, jolloin velallinen ei asuntonsa myymälläkään pysty enää kuittaamaan velkaansa pankille. Tällöin pankki lopulta pakkolunastaa asunnon itselleen, kuten 90-luvun lamassakin moni suomalainen velallinen sai kokea.” (Mari Koo) 11 kommenttia.

»   Sirpaleita elämästäni -blogissa harmitellaan lämmitysöljyn tilaamisen vaikeutta: “Minä, sen paremmin kuin siskonikaan emme ihan ymmärrä, että miksi ei ole mahdollista antaa tarkempaa tietoa etukäteen öljyn toimittamisajankohdasta ja miksi se soittaminen etukäteen on niin vaikeata. Hei pliis, me elämme 2010-lukua ja edelleen tilattu öljy toimitetaan periaatteella 3-5 päivää (lauantait saatetaan laskea mukaan tai olla laskematta, mutta lauantaisin voi tilata öljyä). [- – -] Öljy-yhtiöillehän tämä ei ole ongelma lainkaan. He sanovat kirkkain silmin että kyllä sitä öljyä voidaan tuoda vaikkei kukaan olisi kotona, säiliöt kun eivät ole meillä ainakaan lukkojen takana. Ja joo, ei sitä öljypoltinta tarvitse sammuttaa täytön ajaksi, eijei. Tuo öljypolttimen sammuttaminen on kyllä sellainen juttu, että ainoastaan öljy-yhtiöt väittävät, ettei sitä tarvitse sammuttaa. Kaikki muut, maallikot ja asiantuntevammat tahot sanovat että se ehdottomasti pitää sammuttaa tai että se on ainakin ihan hyvä että sammuttaa, varmuuden vuoksi. Joten, koska poltin on meidän ja mahdolliset fyysiset vahingot koituvat meidän kukkaron menoksi, se sammutetaan aina ennen säiliöiden täyttöä.” (Mari Koo, kiitos linkistä Sirpalle) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja kohtasi kiinteistövälittäjän, joka ei hoitanut hommaansa niin kuin piti. Osassa 1 Anja julkaisi tekstin, jonka lähetti kyseiselle välittäjälle sekä muille kaupassa mukana olleille, ja siinä todetaan mm. seuraavaa: “Koska kaupanteossa hoitamattomia tai huonosti hoidettuja olennaisia asioita olivat muun muassa ostotarjous, kauppakirja, lainhuutojen tarkistaminen sekä varainsiirtoveroilmoituksen toimittaminen verottajalle, katsomme, että et ole hoitanut tehtävääsi, etkä oikeutettu täyteen maksettuuun palkkioon.” Osassa 2 Anja kertoo seuraavaa: “Tässä projektissa meni monta asiaa mönkään – liian monta. Asiat ovat nyt hoidossa, vaikkakin pitkän mutkan kautta piti mennä. Joskus on aihetta tehdä yritykselle reklamaatio. Kuluttajaviraston sivuilla on valmiita lomakkeita niin tavaroita kuin palveluja koskevien valitusten tekemiseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mymskä miettii asumisratkaisuja: “Vuokralla asuminen sopii minulle. En halua omistaa mitään, liikaa huolia ja stressiä (minulla on ollut pari omistusasuntoa eikä se oikein sovi minulle). Vuokra on suhteellisen kohtuullinen, minulle jää sen maksamisen jälkeen ihan mukavasti rahaa muuhun elämiseen. En ole sidoksissa tähän, pääsen muuttamaan heti, jos tulee tilaisuus ja tuntuu siltä, että jossain muualla olisi parempi. Ja kun satuin saamaan tämän asunnon isolta vuokranantajalta, ei ole kovin suurta uhkaa siitä, että yhtäkkiä kämppä myytäisiin alta ja minulle annettaisiin lähtöpassit.” (Mari Koo) 5 kommenttia.

»   Kartanon Matti kirjoittelee ensiasunnon ostamisesta: “itkään vuokra-asumisen nimeen vannoneena päädyin ensimmäisen kerran laskelmissani siihen tulokseen, että oman asunnon maksaminen tulee kuukausitasolla vuokra-asumista edullisemmaksi. Samalla koin tarvetta muuttaa lähemmäs työpaikkaani, kaupungin keskustaa ja pienempään asuntoon nykyisestä yksinasuttamastani rivitalokolmiosta. [- – -] Asunnon ostaminen ei ole iso mörkö, jota kannattaa pelätä. Lainasumma kannattaa kuitenkin pitää mahdollisimman pienenä ja pyytää lainasta maksusuunnitelma myös korkealla 6,5 % korolla. Mikäli korkotaso äkkiä nousee, on hyvä tietää voivansa selviytyä asuntolainastaan tällaisissakin tilanteissa. Itse laskin lainani kannattavaksi siten, että mikäli asuntoon tulee putkiremontti, joka nostaa rahoitusvastikkeen arviolta noin 160 euroon kuukaudessa ja korkotaso nousee 6,5 %:iin, on kuukausittain maksettava lainalyhennyksen ja yhtiövastikkeen yhteissumma suurin piirtein sama kuin nykyisessä vuokra-asunnossani, jonka vuokran olen pystynyt maksamaan ongelmitta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Villa Painajainen -blogissa painiskellaan erittäin pahojen omakotitalorakentamisessa kohdattujen ongelmien kanssa (kannattaa lukea kokonaan, tähän mahtuu vain pieni lainaus): “Jotain on pielessä, kun rakentaja voi täysin ilman omaa syytään joutua näin epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen. Perhe ostaa urakan, joka tehdään väärin, palkkaa tunnetusta firmasta vastaavan mestarin, joka ei huomaa virheitä ja jonka kanssa kunnan viranomainen hyväksyy väärin tehdyn työn. Sitten kohde määrätään toimenpidekieltoon ja rakentaja jää kuukausikaupalla yksin vastuuseen kaikesta. Kaiken lisäksi suurin osa laiminlyönneistä tapahtui sillä aikaa, kun rakentajaperhe oli omassa leipätyössään ansaitsemassa perheelleen niitä rahoja, jolla maksaa rakennusmateriaalit, sopimuksen mukaisen urakkatyön ja vastaavan mestarin palvelut sekä rakennusvalvonnan määräämät maksut. On mahdollista, että talomme joudutaan purkamaan, jos se osoittautuu korjaamista halvemmaksi vaihtoehdoksi. Lähipäivinä selvinnee, mitä korjaaminen tulisi maksamaan. Korjaaminen tarkoittaa paitsi ylimääräisiä kustannuksia, myös sitä, että alakerran neliöistä saattaa hävitä n.10 m2. Se on paljon se, koska talo suunniteltiin alunperin niin, ettei hukkaneliöitä ole.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Heikille!) 1 kommentti.

»   Aaro Sahari kehottaa miettimään ennen omakotitaloon muuttoa, onko tiettyjä taitoja ja ominaisuuksia hallussa: “Oletko kätevä käsistäsi? Luonnistuvatko puutyöt, ikkunankorjaus, putkityöt? Vesipohjan eristäminen harrastuksena ja lakisääteinen viemäriremontti Itämeren hyväksi? Neljänneshehtaarin nurmenleikkuu kahdesti viikossa parisuhdeterapiaan, risusavotta kahdesti vuodessa ja lämmityspuuta viisi kuutiota? Niin, Olen nyt vuodesta 2008 asunut äitini suvun perintömailla, 1850-luvulla rakennetussa maalaistalossa, perifennomaanisen idyllin keskellä ja olen jotakuinkin kurkkua myöten täynnä omakotiasumisen ihanuutta. {- – -} Tämä on väliaikainen ratkaisu, ja kun jotain tällaista käy, sitä muistaa miksi. Tosiasiassa omakotiasumisessa on paljon ihania puolia, mutta on siinä niitä vähemmän mairitteleviakin. Tämä on hyvä muistaa, etenkin kun metsästää sitä oman kodin unelmaa. Omani on keskellä kaupunkia kerrostalossa.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) 2 kommenttia.

»   Herttoniemen Heidi kehuu luomuruokapiiriään: “Eniten kateutta ystävissämme on kuitenkin herättänyt talossamme toimiva luomupiiri, jossa on toki jäseniä myös muista alueen taloista. Majavan ruokapiirin ansiosta kellarimme on keskiviikkoisin täynnä ruskeita paperipusseja pullollaan tuoreita kasviksia, leipää ja muita herkkuja. Hinnat ovat kohtuulliset, sillä ruoka ostetaan suoraan tuottajilta. Kukin jäsen joutuu tekemään kahdesti kolmessa kuukaudessa kahden tunnin talkoovuoron yhteiseksi hyväksi. Ensimmäinen oma vuoroni oli viikko takaperin, ja tuntuu, että tutuistun silläkin rupeamalla jo huikeaan määrään lähialueen väkeä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Norppa ihmettelee asuntojen hintojen muutosta: “Uuden kodin löytymistä odotellessa on luonnollisesti kiinnittänyt huomiota hintoihin ja olen viime aikoina tehnyt ällistyttävän havainnon. Osan asuntojen hinnoista on tipahtanut parisen kymmentä tuhatta. What the wok?! Oikotiehän kätevästi ilmoittaa automaattisesti, kun jonkin omaan haarukkaan sopivan kohteen hinta nousee tai laskee, ja avuliaasti kertoo myös mikä hinta oli pudotusta, tai nostoa, ennen. On ymmärrettävää, että jokainen haluaa kodistaan hyvän korvauksen. On ymmärrettävää, että jotkut haluavat myös maksimoida voiton – mutta se että hintapyynnöt heittelevät kymmeniä tuhansia alkaa olla täysin älytöntä. En tiedä oliko ilmiö sama markka-aikaan. “Tänään pyydämme asunnostamme 400 000 markkaa mutta ensi viikolla hinta onkin enää 280 000.” Täysin väärä viesti myös välittäjältä joka on ammattilaisena prosessissa mukana. Kaikilla on tiedossa alueen ja kaupungin keskihinta, miksi ihmeessä pyytää 20 000 euroa liikaa..?” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Hannalle keittiö on merkittävä asia uutta asuntoa valitessa: “Optimaalisinta minusta on, jos keittiö on olohuoneen yhteydessä joko tupakeittiönä tai sitten pienellä seinällä erotettuna niin, että ruokailutila näkyy kunnolla olohuoneeseen. Jos keittiö on asunnossa aivan toisaalla kuin olohuone, skippaan asunnon katsomisen melkeinpä heti – kaikkein pahinta on, jos asunnossa on pitkä eteiskäytävä josta heti ovesta tultaessa on vasemmalla ovi keittiöön ja käytävän päässä oikealla olohuone. Haluan, että mahdolliset vieraat näkevät keittiössä puuhailun! Makuuhuoneet voivat olla pieniä, mutta olohuoneen ja keittiön yhteyteen haluan kunnolla tilaa. Ruokailutilaani haluan nimittäin kuuden hengen ruokapöydän ja olkkarin puolella sohvan ei tarvitsisi viedä liikaa lääniä.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Annukka Bergin mielestä on hyvä, että suomalaiset pientalorakentajat huomioivat energiatehokkuutta ratkaisuissaan, mutta huolestuttavaa on se, miten isoiksi talot rakennetaan: “Tästä näkökulmasta on selvää, että energian kulutusta neliötä kohden mittaavat energialuokat ovat torso mittari asumisen ilmasto- saati ympäristövaikutuksia ajatellen. Jos asumisen energiankulutusta halutaan mitata, paljon aidomman kuvan antaisi asukasta kohden jyvitetty energiankulutus. Tämä voisi toki vaihdella yhden asunnon kohdalla huomattavastikin, jos saman katon alla punkkaisi yhteen aikaa neljä ja myöhemmin kaksi henkeä. ”Asumisjalanjälki”-tyyppisen ajattelun edistäminen ehkäisi kuitenkin mahdollista viherpesua, joka asuntojen energialuokkiin saattaa liittyä. Tällaista ajattelua kannattaisi myös arkkitehtuurin professori Markku Hedman, joka on ollut mukana Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen ja Osuuskunta Suomen Asuntomessujen yhteinessä Minimikoti-projektissa. Projektissa luotiin villejä visioita muun muassa keskelle ostoskeskusta tai parkkipaikkaa sijoitettavista minikodeista.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Jutta iloitsee lasitetusta parvekkeesta myös energiansäästösyistä: “Tampereen yliopiston Kimmo Hilliahon tutkimuksessa kävi ilmi, että lämmitysenergiakulutuksessa lasituksesta koituu asuintalolle säästöä keskimäärin 5,9 prosenttia mutta jopa 10,7 prosentin lukemakin ilmeni. Lasitettua parveketta verrataan tuulikaappiin ja parvekkeen takaisen huoneen lämpötilaa voisi laskea jopa asteella. Energiankulutusta enemmän itse olen nauttinut lasituksen tuomasta suojasta. Talvella ei tarvitse luoda lunta ja nytkin lasitus estää lehtien leijumisen parvekkeelle. Olen asunut erilaisilla parvekkeilla varustetuissa taloissa. Talossa, jossa parvekelasituksia ei ollut, jotkut asukkaat laitattivat ne itse. Tämä hanke voi kuitenkin mietityttää, sillä niiden huolto ja niistä koituvat mahdolliset vahingot asukkaat joutuvat maksamaan omasta pussistaan. Hyvä puoli hankkeessa on se, että työtä voi ilmoittaa vähennyksenä verotuksessa, sillä lasitustyö kuuluu kotitalousvähennyksen piiriin.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Norppa kiittelee osaavaa kiinteistövälittäjää: “Välittäjä oli ystävällinen, reipas ja suoraan asiaan menevä. Ensimmäinen tapaamani välittäjä, joka tuntui fiksulta asiakaspalvelijalta ilman teennäistä nuottia ja niskakarvoja nostattavia fraaseja. “Tätä on jo kovin kyselty ja yksi asunto tarvitsee vain yhden ostajan” yms. Talo oli vanha ja sympaattisen pikkuruinen. Olisi ollut helppo yrittää nähdä siitä vain positiiviset puolet. Onneksi välittäjä latasi faktat pöytään jo alkumetreilllä, mutta varmuuden vuoksi hieman pehmentäen, jotta lopullinen arviointi kuitenkin jäisi asiakkaalle. Jäin myöhemmin vielä miettimään tuota välittäjää ja sitä kuinka fiksu hän oli. Kyse on kuitenkin myymisestä ja provikoista. Mutta myös työstä ja ammattiosaamisesta. Hän olisi helposti pystynyt kertomaan asiat täysin toisella tavalla ja saamaan kohteestaan melko erillaisenkin kuvan. Faktat olisivat selvinneet papereista mutta niiden tulkitseminen on usein aikaa vievää ja vaivalloista. Kyse on myös luottamuksesta. Viime kieroksella kävi ikäviä yllätyksiä ja välittäminen keskittyi pelkästään myyntiin. Ei ostajan kuuntelemiseen. Tällä kertaa sen sijaan tuli sellainen olo, että “pitkään alalla ollut alan ammattilainen näki sekä kohteen, että asiakkaan ja ystävällisesti neuvoi, ettei kannata”. (Mari Koo) Ei kommentteja.

Miniasunnoissa tila käytettäisiin tehokkaasti

monday 5. aprilta 2010 klo 13.58 kirjoittajana Mari Koo

Pari viikkoa sitten Hesarissa oli kiinnostava juttu tarpeesta miniasunnoille (21.3. F1, maksullisessa arkistossa). Suomalaiset haaveilevat isoista asunnoista, mutta todellisuudessa mm. energiansäästösyyt ja yhden hengen kotitaloudet asettavat vaatimuksia pienten kotien rakentamiselle.

Eivätkä suomalaiset asu asuntosuunnittelun professorin Markku Hedmanin mukaan nytkään ahtaasti, vaikka näin väitetään. “Jos lasketaan mukaan vuoden ympäri lämmitettävät kesämökit, meillä on todella paljon neliöitä per nuppi.”

Itse olen joskus päässyt käymään purjeveneessä ja ihaillut, miten pieneen tilaan on saatu mahtumaan monia eri toimintoja: keittomahdollisuus, makuutila, säilytys- ja ruokailutilaa… Sen myötä olen pohtinut, miksei näitä tilansäästöratkaisuja hyödynnetä pienissä kodeissa.

Hesarin jutun perusteella toiveita uusista tuulista kuitenkin on. Lattiapinta-alan sijaan pitäisi puhua asunnon kolmiulotteisuudesta.

“Sisustusarkkitehdeilla on kosolti keinoja, joilla pikkukoti saadaan toimivaksi. Kattoon voi ripustaa tavaroita ja säilytettäviä kalusteita, jotka tarpeen tullen lasketaan alas kuin teatterin lavasteet.

Sängyn voi taittaa päiväksi seinää vasten niin kuin laivahytissä. Kaikkien ovien yläpuolelle kannattaisi rakentaa säilytyspaikkoja.

Pesuallas voidaan asentaa wc-pöntön päälle, jolloin veden voi käyttää vessan huuhteluun.

(Future Home -instituutin projektipäällikkö Antti) Pirinen kehittelisi pikkuasuntoihin omat kalustemallinsa, jotka voi panna helposti kasaan sekä pinota päällekkäin ja sisäkkäin.

Sänkyjen sokkeliin ja tuolien alle syntyy helposti säilytyspaikkoja. Vanhat klaffipöydät ja -piirongit pitäisi ottaa jälleen tuotantoon.

Valaistus ja tietokoneiden tarvitsemat verkot voitaisiin sijoittaa rakenteiden sisään.”

Tätä kirjoittaessani silmäilen 27 neliön asuntoani. Kyllä tännekin kummasti lisätoimivuutta toisivat nuo erilaiset säilytysratkaisut ja vaikka katonrajan hyödyntäminen. Yhdelle ihmiselle tilaa on mielestäni riittävästi, erityisesti nyt, kun teen työni työhuoneella, mutta asunto voisi olla käytännöllisempi. Epämääräisiä tavaraläjiä on kaappien päällä ja nurkissa (eli yksi syy tunteella kaappitilan vähyydestä on yksinkertaisesti se, että tavaraa minulla on liikaa).

Jutussa kaivataan näihin kaupunkeihin ja palveluiden äärelle mahdollisesti rakentuviin miniasuntoihin myös hyviä yhteistiloja.

“Miniasuntojen täydennykseksi tarvitaan Hedmanin ja Pirisen mielestä ehdottomasti yhteistiloja.

Nykyisin yhteistilat ja porrashuoneet on nipistetty omistusyhtiöissä minimiin, koska asunnon ostaja maksaa rakennusliikkeelle vain asunnon myytävistä neliöistä.

Professori Hedmanin mielestä tarvitaan uusi tapa laskea neliöitä, jotta monipuolisia yhteistiloja saataisiin syntymään.”

Onneksi omassa talossani on pyykkihuone, jossa on myös toimiva varausjärjestelmä. Ja takapiha, jota itse käytän kesällä paljon, sillä pääsen sinne loikkimaan ikkunastani. Mutta edelleen harmittaa esimerkiksi pyörävaraston puute.

Be Sociable, Share!
« vanhemmat kirjoitukset