Tinka suuntasi laukkuostoksille: ”Kauppojen hyllyt ja naulakot on kyllä laukkuja täynnä, mutta kun ostaa piti, tunsin lievää ahistusta. En halunnut mitään olalla kannettavaa matkalaukkua saati kainaloista enkä muutenkaan mitään kullan- tm. hohtoista. Musta sen piti olla, tai ainakin muuten vaan oman näköinen ja oloinen. Pääväriltään musta. Olisin jotain extraa ehkä hyväksynyt. Vaan kun ei. Jos oli kangas/materiaali hyvä, hihnamitta oli aivan liian lyhyt. En ole kainalolaukkutyyppiä. Samasta syystä nikottelen tunikoiden kohdalla.
Aikani kiertelin ja jahkailin, kunnes menin sitten vihonviimeiseen liikkeeseen ja löysin, mitä hain. En tunnusta edes potevani huonoa omaatuntoa, vaikka laukkuun meni suunnilleen päivän palkka.” (Mari Koo)