Olin tänään Nuukuusviikon seminaarissa kuuntelemassa runsaasti asiaa ympäristönäkökulmista ja kuluttamisesta. Selväksi tuli se, että enää ei pitäisi puhua niinkään kulutusvalinnoista, vaan elämäntapavalinnoista.
Yksittäisillä, pienillä teoilla voi hankkia hyvää omaatuntoa arjessaan ja vaikuttaa kepeästi, mutta todellisuudessa kuitenkin asumis- ja liikkumisvalinnat ovat suurimmat tekijät kotitalouksien luonnonvarojen kulutusta mitattaessa, kuten KotiMIPS-hanke kertoo. Kolmosena tulevat elintarvikkeet: siellä suurin taakka tulee tietysti eläinperäisistä tuotteista. Esimerkiksi kotiin hankittavat tavarat ovat varsin pieni osa kotitalouksien luonnonvarojen kulutusta. Tähän tulee tietysti päälle se, että iso merkitys on yhteiskunnassa tehdyillä päätöksillä ja poliittisilla ratkaisuilla.
Helsingin yliopistolla väitöskirjaansa varten perheitä haastatellut Sanna Ahonen totesi, että vaikka olisi arjessaan periaatteessa ympäristöä miettivä, niin on sektoreita, johon ajattelu ei yllä.
”Kun se matkailu on niin mukavaa”, sanotaan, ja perustellaan näin omaa reissaamistaan useankin kerran vuodessa.
Kiinnostavasti Ahonen kertoi myös pariskunnista, joissa vaimo ”kouluttaa” miestään ekologiseen ajatteluun. Pariskuntien mielestä tämä on myös tehokas tapa: kulutuksen personal trainer pitää jämptisti huolta niin kierrätyksestä kuin auton hankintaan liittyvistä kysymyksistä.
Omassa lähipiirissäni onneksi sukupuolirajat eivät aina samaan tyyliin mene, eli kyllä se voi myös olla mies, joka on eettis-ekologisempi kuluttaja ja siinä sivussa kouluttaa naista. Siis esimerkiksi tuo veljeni Eko-Matti on patistanut minua, vanhempaa siskoa, ajattelemaan kulutusvalintojaan ja sopivasti syyllistänyt minun tekojani.
Mutta ei siis pitäisi väheksyä lähellä olevien ihmisten esimerkkiä. Kun tenavat katsovat vanhempiensa toimintaa, niin sieltä saadaan ne mallit omaan toimintaan.