Kävin R-kioskilla lataamassa HKL:n matkakorttiin aikaa. Maksoin pankkikortilla, vetäisin nimen kuittiin alle ja naismyyjä ojensi minulle korttini takaisin: ”Ole hyvä, Mari.”
Ilmeisesti myyjä tsekkasi nimeni korteista ja hänellä on tapana sen mukaan joskus ”yllättää” asiakkaat kutsumalla heitä nimellä. Itse koin nimen mainitsemisen hieman tungettelevaksi. En ole kioskin vakioasiakas enkä satunnaiskävijänä haluaisi, että minua kutsutaan nimellä. Kun ei suomalaiseen kulttuuriin juuri kuulu se, että käytetään aktiivisesti toisen nimeä.
Mutta ehkä tämä olisi monen mielestä mukavaa, henkilökohtaista huomiointia, jota kaltaiseni nihkeä ämmä ei vain ymmärrä arvostaa.
jams
Auts, ei kyllä lämmittäisi minunkaan mieltäni. Tosin minua ärsyttää sekin, että kassalla edelläni ollutta vanhempaa naishenkilöä teititellään ja minun kohdallani (26) vaihdetaan tuttavalliseen moikkailuun ja sinutteluun. Ehkä minäkin olen nihkeä ämmä.
Juha
On kieltämättä erikoista. Vastaavassa tilanteessa tuntemattoman sinutellessa minua etunimeltä tunnelma liippaisi lähinnä yksityisyydensuojan loukkaamista. Päällimmäisinä ajatuksina ehkä ”mitä hittoa tuo vihjailee, onko se olevinaan nokkela osattuaan lukea nimeni kortista, vai pitäisikö mun ehkä tuntea tuo”. Joka tapauksessa jäisi sen verran säikähtänyt fiilis, että välttäisin asioimasta samassa paikassa enää. Mahdollisesti lämpimäksi tarkoitettu palvelu siis kääntyisi itseään vastaan.
Eri juttu on lähikapakassa, jossa henkilökunnan kanssa on tehty sinunkaupat ja oikeasti tuntevat nimeltä katsomatta kortista. Ja minä tunnen heidät.
Pankki- tai luottokortissa olevan nimen tehtävä on tarvittaessa todistaa, kenellä on oikeus käyttää korttia. Sen ei ole tarkoitus toimia käyntikorttina ostotapahtumassa. Muutenkin nykyisenkaltaisen luottokorttikaupan toimintamalli alkeellisuudessaan mahdollistaa monenlaiset väärinkäytöt. Kortin numerotiedot tietämällähän saisi pahimmillaan rajattomat oikeudet lypsää korttiluottoa. Tämä nyt ei varsinaisesti liity palstan aiheeseen, mutta toivottavasti luottamusmallitutkijat esittelevät tulevaisuudessa jonkin hallitumman maksuvälineen.
varapygmi
Huijarit, mainostajat tai lipevät ihmiset yrittävät tuollaisia temppuja, ilahtuuko niistä joku? Minua sieppaa s- tai etanapostissa tulevat ”tarjoukset”, joissa tyrkytetään turhia asioita muka halvalla ja loukataan vielä tuollaisella sinuttelulla. Jotkut puhelinmyyjätkin yrittävät olla sekä lupsakkaita että vielä amerikkalaisen imeliäkin alkamalla sijoittaa etunimeäni retoristen kysymystensä loppuun. Ei tule kauppoja, edes sinun-.
Petja Jäppinen
Tätini kertoi, kuinka ekaluokkalaisena olin sanonut hänelle että arvelen että opettaja mahdollisesti haluaisi keskustella kanssani, mutta se puhuttelee julkeasti etunimellä.
Tätini valisti tämän johtuvan siitä, että jos opettajat olisivat saaneet asiallisen kotikasvatuksen, niitten ei olisi tarvinnut ryhtyä opettajiksi.
Mari Koo
No en sitten vissiinkään ole ihan poikkeuksellinen, jos en tykkää siitä, että myyjä tsekkaa nimeni ja käyttää sitä.
Juha, todellakin on eri asia, jos on kanta-asiakas: silloin itsekin puhuttelee myyjiä paljon tuttavallisemmn. Noista luottokorttien numeroihin en tietty osaa otaa sen enemmän kantaa…
Jamis & Varapygmi, kieltämättä nyt on vähän sellainen olo, ettei tee mieli asioida samalla kioskilla, ainakaan kyseisen naisen siellä työskennellessä. Kyllä hän ihan ystävällinen oli, mutta nimen käyttö oli vain tuntui turhan ”intiimiltä”. Ja Pygmi, se etunimen käyttö kaikenlaisissa mainospostituksissa on kyllä myös niin turhaa!
Riina
Minä olen vastaavaan ilmiöön törmännyt ollessani opiskeluaikoina siellä tiskin toisella puolella. Kaikki työnantajani vaativat pitämään nimineulaa rinnuksissa ja kylläpä sapetti, kun jotkut asiakkaat nokkelasti kiittivät ihan nimellä. Olen samaa mieltä edellä puhuneiden kanssa, että kaikkea lukemaansa ei tarvitse kiekua ääneen. Ärsytys.