Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Palvelu ja palvelut' merkittyjä kirjoituksia

»   Tiia avautuu espanjalaisesta asiakaspalvelusta: “Tänään ostin yhdestä kaupasta vahingossa väärän tuotteen. Kun menin vaihtamaan sen toiseen, kävin kolmen asiakaspalvelijan luona ja jonotin kahdessa eri jonossa. Oli vuoronumeroa ja monivalintatehtävää. Vaihtoani hoitava myyjä printtasi tulostimella neljä sivua asiakirjoja palautusta varten. Laitoin niihin kaksi allekirjoitusta, ja kolmen uuden kuitin pinoon vielä yhden. Enkä tietenkään voinut vaihtaa tuotetta toiseen, koska ne olivat – luoja paratkoon – eri hintaiset. Ensin piti palauttaa yksi ja sitten veloittaa toinen, koska kortinlukija menisi muuten sekaisin. Otsani verisuoni uhmaavana tykyttäen hillitsin haluni kertoa myyjälle, että ei muuten menisi. Että tätä tehdään tuolla meillä 4000 kilometrin päässä ihan koko ajan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Exme on kehystyttänyt tauluja ja olisi kaivannut jämäkämpää palvelua kehysten valintatilanteessa: “Hain ne tänään kehystämöstä ja olin vähän njääh (myyjäkin huomasi sen, eikä osannut suhtautua, kun asiakas ei sano että kiitos, onpa hienoja!). Sitten kotona kuitenkin olin enimmäkseen tyytyväinen. (Saisivat ottaa pontevammin kantaa kehystysliikkeissä. Kun eteen annetaan 10 cm pätkä jotain kehystä, on mahdotonta sanoa, miltä valmis kehystys tulee näyttämään. Silti, vaikka sanoisin, etten osaa, ne eivät sano miten tulisi valita. Ehkä näin säästytään suurimmilta valituksilta, kun asiakas on sentään valinnut kehyksensä itse.)” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Stadin Friidu jonotti Stockmannilla useamman kerran: “Ruokapuolella liityin jonottajiin juusto-osaston palvelutiskillä. Yksi myyjä ja yhdeksän asiakasta odottamassa vuoroa. Myyjä maistatutti palvelemallaan asiakkaalla juustoja, niistä keskusteltiin, mietittiin ja muutamaa lajia ostettiinkin. Minä kysyin myyjältä, onko yksin vai voisiko pyytää apua. Yksin olen, sanoi. Odottelimme vuorolappuset kädessä. Yhdeltä asiakkaalta paloi pinna ja hän lähti. Minä olin kärsivällisempi ja tahdoin ehdottomasti ostaa Stripey Jack-cheddaria.Se on kuin juustopotpuri, jossa monta cheddaria kerroksittain. Ilmestyi toinen myyjä iso juustolaatikko kainalossaan. Oli käynyt ilmeisesti varastossa. Oli tullut lisää asiakkaita juuston ostoon. Päästiin asiaan. Onko nyt todellakin niin, että huonoina aikoina pannaan vieläkin huonommaksi irtisanomalla henkilökuntaa ja siten ajetaan asiakkaat muihin myymälöihin? Näyttää todella omituiselta, kun suuret osastot ovat myyjistä ja kassoista tyhjillään asiakkaiden harhaillessa hyllyjen ja pöytien välissä itsekseen jupisten.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Maija ostaa miehensä kanssa siivouspalveluita: “Homma kustantaa meidän kokoisestamme asunnosta (99 neliötä) 114 euroa per kerta, josta kotitalousvähennyksenä saa takaisin 45 prosenttia. Olen laskenut, että tämä maksetaan helposti niillä rahoilla, jotka säästyvät siitä, että meillä ei enää ole samanlaista mahdollisuutta törsätä ulkona syömiseen. Silti siivoojan palkkaaminen on pannut mut kummallisesti puolustuskannalle. Ensinnäkin mun pitää jatkuvasti perustella sitä itselleni ja muille tuolla ulkona syömisestä säästyvällä rahalla. Korostan myös, että tilanne katsotaan uusiksi syksyllä, kun mun vanhempainraha vaihtuu pienempään kotihoidon tukeen. Ettei meitä vaan luultaisi rikkaiksi. Toisekseen olen huomannut miettiväni, että pidetäänkö meitä nyt laiskoina. Eikö ne itse saa kämppäänsä siivottua, kun se Maijakin luuhaa kotona kaiket päivät? Ja ennen siivoojien ekaa visiittiä teki mieli putsata ainakin se roskiskaappi, koska mitä nekin meistä muuten ajattelee. Siis siivota siivoajia varten. Voi huokaus. Onneksi luultavasti kukaan ei oikeasti paheksu meitä, ja jos paheksuukin, siitä viis.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Stadin Friidu päätti hieman näpäyttää taksikuskia vähäisestä palveluhalukkuudesta: “Taksissa murisin siksi, kun kuljettaja oli ilmeisesti liimattu penkkiinsä. Näki aivan varmasti vaivaisuuteni, mutta päätteli minun selviytyvän. Jo oven avaaminen oli hankalaa ja kun tarpeeksi kauan katselin kuljettajan selkää, äkkäsi hän avun tarpeeni, hilautui paikaltaan auttamaan. Ehkä hän aristeli juuri alkanutta lumisadetta. Minulla on tasapaino huono ja pitää saada tukea. Pääsin taksiin. Kotiovella iski ilkeys. Jätin, kun kuljettaja ei tullut autosta, oven sepposen selälleen. Hänen oli tultava ulkokautta se sulkemaan. Hymyilin häijysti hilautuessani rappuun. Minä kun olen vanhanaikaisesti sitä mieltä palveluammatissa työskentelevästä, että siihen kuuluu liikuntarajoitteisen sauvaihmisen auttaminen ainakin auton oven avaamisella ja seuraamisella, että vaivainen pääsee kompuroimaan takapenkille tai sieltä ulos. Lienen väärässä.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Marjut harmittelee, miten suomalaisten nettikauppojen palvelu on usein huonoa verrattuna kansainväliseen kaupankäyntiin: “Päädyin tekemään kaksi ostosta suomalaisista verkkokaupoista ja yhden sveitsiläisestä. Laitoin sveitsiläiseen kauppaan tuotekyselyn kaikkien virka-aikojen ulkopuolella myöhään perjantai-iltana ja sain vastauksen puolessa tunnissa. Täysin odottamatonta – ja kuinka ilahduttavaa! Tein ostokseni, sain tuotteen kotiin tiistaina. Tiistaina. Suomalaisista verkkokaupoista ei ole kuulunut – paitsi siitä toisesta, jolta sain tänään sähköpostissa tiedon, että tilaukseni on nyt käsitelty. Uskaltaisinkohan odottaa sitä perille jo ensi viikon lopulla?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Miia Hyvärinen kirjoittaa Pilkun paikka -blogissa asiakaspalveluanalyysistään: “Ei yhtä maidonhakureissua, ettenkö pohtisi, kuinka aurinkoinen tai ärsyttävä kassatyöntekijä minua palveli. Ei yhtä puhelinmyyjän soittoa, ettenkö miettisi, miksi ulkoa opeteltu tuoteoksennus ei toiminut ja miksi en osta viittä numeroa Seuraa. Kerran kuuntelin kahden minuutin monologin siitä, millaisia hopeakorvakoruja jonkun lehden kylkiäisiksi saa. Opin, että kaksi minuuttia on pitkä aika kuunnella puhetta, jonka sekuntiin mahtuu keskimäärin kolmetoista sanaa. Kun porina viimein tyrehtyi, kiitin nuorta naisääntä aivan uudesta kokemuksesta. En ollut koskaan kuullut yhtä pitkää, yhteen soittoon resitoitua puhetta, jossa ei vedetty kertaakaan henkeä. Palvelutilanteiden analysoiminen on kuitenkin tapa, josta en edes halua päästä eroon. Ja vaikka haluaisinkin, niin tapa elää lapsissani. Jopa nelivuotias ymmärtää, milloin on saatu hyvää palvelua ja milloin ei. Lapsilla on myös erinomainen kyky ilmaista palaute saman tien ja suodattamatta, oli päällimmäisenä tunteena sitten hämmennys, ilo tai ahdistus. Opettelen tätä itsekin ja kas, joskus se toimii. Vaikka lehtiä myynyt monologimestari ei kehujeni sarkasmia täysin ymmärtänytkään, aika moni ymmärtää. Eikä palautteen antaminen koske vain kritiikkiä. Yhtä tärkeää on kiittää ja kehua silloin, kun asiat sujuvat hienosti. Rohkeasti annettujen ja avoimesti kuunneltujen palautteiden avulla yritys ja yksittäiset työntekijät voivat parantaa asiakasviestintäänsä – jos vain haluavat.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Salamatkustaja-Satua harmittaa kosmetologien tapa moittia asiakkaan ihonhoitoa: “Ensimmäiset viisi minuuttia menivät hyvin. Makasin pehmeällä tuolilla viltti päälläni kosmetologin puhdistaessa kasvojani. Keskityin musiikkiin. Sitten alkoi monologi, joka alkaa aina samalla väittämällä: Ihossani on iso ongelma. [- – -] Ilmeisesti monologinne on tarkoitettu myyntipuheeksi, jonka avulla myytte ihokatastrofin estäviä ranskankielisiä tehotippoja, maskeja, seerumeita, voiteita ja puhdistusvaahtoja. Mutta tiedättekö mitä? Teidän myyntipuheenne on todella huono. Se pilaa palvelukokemuksen! Kauneudenhoitoala myy palveluitaan hemmottelun ja itsensä hoitamisen mielikuvilla. Kasvohoidon pitäisi saada asiakas rentoutumaan, ei vittuuntumaan. En tiedä toista toimialaa, jossa myyntiä tehtäisiin samalla, asiakasta arvostelevalla taktiikalla.” (Mari Koo, via Kaisa K) Ei kommentteja.

»   Mea lankeaa helposti ystävällisten myyjien tuotteisiin, vaikka ei niitä tarvitsisikaan: “Kuljen satunnaisen pikkukaupan tai inka-alpakkavillasukkakauppiaan ohi, näen jotain mielenkiintoista, palaan katselemaan. Ne paluuaskelet ovat turmiolliset. Näen nimittäin siinä sitä tarpeetonta mutta kivaa juttua katsoessani, että kauppias katsoo minua. Olen muka, etten huomaa mutta kiusaannuun, kun se katsoo ja minä, että en huomaa mitään. Tiedän jo, miten tässä taas tulee käymään. Ystävällinen kauppias on kohdannut nyt ehkä päivän ainoan asiakkaan. Hän on erittäin ystävällinen, ei tyrkytä, esittelee kaikkea, hymyilee, katsoo silmiin. Arvatkaa, kuka ei kehtaa siinä olla ostamatta sitä ylikallista juttua, kun kerta toinen on niin ystävällinen ja näkee vaivaa *minun* takiani. Minä ostan vaikka en halua mutta kun toinen on nähnyt vaivaa. Pahimpia ovat liiviliikkeet. Arvatkaa, kenellä on valtavasti kalliita liivejä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Siivouspalvelun osto kannatti

thursday 1. augustta 2013 klo 21.05 kirjoittajana Mari Koo

Arkijärjen Jenni osti ensimmäistä kertaa kotisiivouksen: “Muutaman tunnin jälkeen koko asunto kiilsi lattiasta kattoon, ja tuntui että puhtauden tuoksu leijaili rappukäytävään asti. Lattiat ja lattialistat on pesty perusteellisesti, matot rullattu pois ja tuuletettu/tampattu, pölyt ja pinnat pyyhitty, hanat kiiltävät, missään ei ole sormenjälkiä, kylpyhuone ja vessa ovat putipuhtaita ja kaikki huonekalut on imuroitu. Olin kotiin tullessa varsin vaikuttunut.

Parasta on, että työllistän samalla yksityisyrittäjän, joka tienaa kaikki rahat itselleen.” (Mari Koo)

Be Sociable, Share!

»   Olli kävi vuokraamassa peräkärryn: “Edellisen asiakkaan auton valmistelemisessa meni tovi, joten punapaitainen asiakaspalveluhenkilö pyysi odottamaan hetkisen. Kun hän sitten istahti päätteen ääreen ja alkoi naputella tietoja, pääsi häneltä vilpitön huokaus: “Vituiksi meni sitten tämäkin päivä.” Sydämeni suli. Ei saa muualla maailmassa tällaista palvelua. Ei tekohymyjä, ei turhia toivotuksia, vaan puhdasta asiaa ja peittelemättömiä tunteita. Niin on hyvä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Vanhanaikaisia näkemyksiä -blogissa soiteltiin Pohjolalle: “Soitin tiistaina klo 15 aikaan Pohjolan vakuutus”palveluun” 03030303 ja kuuntelin vartin verran harvinaisen ärsyttävää jonotusmusiikkia. Sitten jätin soittopyynnön. Seuraavana aamuna kuuntelin samaa musiikkia, kunnes kokeilin toista vaihtoehtoa. Näppäinvalinnalla ilmoitin olevani uusi asiakas ja kas kummaa, puheluun vastattiin heti! Siis olemassa olevien asiakkaitten palvelu ei ole tarpeellista, mutta uusia pitäisi saada, vaikka vanhoistakaan ei pystytä huolehtimaan. Tarjosin Pohjolalle asiakkuuden siirtämistä muualle, jahka nyt ensin löytäisin firman, joka joskus puhelimeen vastaakin. Ai niin, soittopyyntööni vastattiin vasta vuorokausi myöhemmin.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Karkkipäivän Sannilla on huono kokemus Boxysta, joka markkinoi elämämyslahjakortteja. Sanni osti miehelleen lahjaksi viininmaisteluun oikeuttaneen elämyksen. “Ajoimme Helsinkiin varta vasten tastingia varten ja juhlistamaan miehen synttäreitä. Kun mies saapui ilmoitettuun elämyspaikkaansa, ei ravintolassa tiedetty kurssista yhtään mitään. Myöskään viinimaistelun vetäjäksi mainittu henkilö, joka tavoitettiin puhelimitse, ei tiennyt lainkaan että hän olisi tuona iltana ollut pitämässä mitään tastingia. Paikalla oli myös muita Boxyn kautta viinielämyksen varanneita, eli mieheni ei ollut ainoa joka oli buukattu olemattomalle tastingille. [ – – -] Boxy ilmoitti ottavansa asiasta täyden vastuun ja palauttavansa rahat lahjan ostajalle. Myös matkakulut luvattiin korvata ja tarjota uusi viini-tasting. Mies antoi tilinumeromme ja yhteystietomme. Viikot kuluivat. Mitään ei kuulunut. [- – -] Otimme uudelleen yhteyttä Boxyyn ja lähetimme useita sähköposteja, mutta viesteihin ei enää vastattu. Lopulta kirjoitin, että joudun ottamaan yhteyttä Kuluttajansuojaviranomaiseen mikäli rahoja ei palauteta. Ei reaktiota. Yritin myös soittaa lukuisia kertoja, mutta yrityksen asiakaspalvelunumeroon (“vastaa arkisin klo 10-16″) ei kukaan vastannut. Se ei tuutannut edes varattua. Hälytti vain loputtomiin. No, eipä sitten muuta kuin yhteys Kuluttajavirastoon, ja ilmoitus menemään. Kun ilmoituksen jättämisestä oli kulunut viikko, saimme virastolta tiedon että Boxy oli luvannut palauttaa rahat. Seuraavana päivänä summa vihdoin näkyi tilillä. Meihin henkilökohtaisesti Boxy ei edelleenkään ollut missään yhteydessä, meidän reklamaatiomme (ja heidän omat lupauksensa) olivat heille ilmeisesti täysin yhdentekeviä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Voihan vinetto! -blogissa tuskaillaan helsinkiläisen ravintola Cantina Westin tarjoilijan toimintaan, kun viinin määrä lasissa näytti vähäiseltä: “Kysyin tarjoilijalta ystävällisesti olisiko lasia mahdollista täydentää pienellä lorauksella, koska viinin määrä näytti silmääni hieman vajavaiselta. 15 sekunnin ponnistuksen vaativan ”jaaha, vai näin on päässyt käymään, pahoitteluni, tässä olkaa hyvä” sijaan kysymykseni käynnisti 15 minuutin ja neljän näytöksen mittaisen kafkamaisen farssin.” Blogissa kerrotaan tilanteen eteneminen näytös näytökseltä. Kokonaisuuden kruunasi laskutusjärjestelmän kaatuminen: “Odotamme laskua puoli tuntia ennen kuin meille tullaan kertomaan koko laskutusjärjestelmän olevan kaatunut. Kun 45 minuutin kohdalla meitä istutetaan edelleen pöydässä ilman tilannetiedotusta tai ehdotusta vaihtoehtoisesta ratkaisusta, kävelen tiskin kautta ulos ja pyydän lähettämään laskun perään. Jos arvata pitää, niin yrittävät varmaankin pokkana laskuttaa täyden hinnan.” (Mari Koo, via Sivumaku) 1 kommentti.

»   Mari Itkonen kirjoittaa valitusten tekemisen taidosta: “Enää en arkaile huomauttaa pilaantuneesta ruuasta tai viallisesta tuotteesta. Viimeisin palaute lähti myöhässä jaetusta aamun lehdestä. Reklamointi on jo niin tuttua, että sitä melkein voisi kutsua hienoiseksi harrastukseksi. Olen valittanut niin paljon ja monenlaisista tuotteista, että välillä jo meinaa nolottaa. Vai kehtaisitko sinä valittaa nysäkokoisista talouspaperirullista? [- – -] Puolet reklamaation tekemisen nautinnosta on vastauksen odottaminen. On hauska katsoa miten mikäkin firma asiakaspalautteisiin vastaa. Erittäin harva nimittäin jättää vastaamatta. Ja useimmiten vastaus ja hyvittelyksi tarkoitetut tuotteet saapuvat nopeasti ja monesti ihan kotiovelle saakka. Osa firmoista korvaa virheitään erittäin ruhtinaallisesti ja kaikki toivovat, että luottamukseni heidän firmaansa kohtaan säilyy edelleen. Mitä isompi firma, sen ammattimaisemmin asiakaspalautteisiin suhtaudutaan.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

Kampaajavalintaa Twitter-vinkillä ja muita tukkajuttuja

tuesday 19. marchta 2013 klo 19.38 kirjoittajana Mari Koo

Istuin tammikuussa kampaajan käsittelyssä Joensuussa. Tunnustin, että kyseessä on ns. kampaajasyrjähyppy: vakiokampaajani on vuosikaudet ollut Helsingissä Jukka, ja nyt sitten reissuni yhteydessä menin toisen käsittelyyn.

Hyvä tukka tuli tälläkin kertaa. Kysyin vinkkiä joensuulaiskampaamoista Twitterissä, ja Ansku vinkkasi Salon Bohemiasta.

Kampaamon valinta ilman suosituksia tuntuisi melkoiselta hakuammunnalta. Nettisivuilta voi saada jonkinlaista käsitystä kampaamon tyylistä ja tietysti hinnoista, mutta monen kampaamon sivuilta puuttuvat tyystin mm. suhteellisen tuoreet kuvat.

Kampaajalla käyntiin liittyy tietysti paljon muutakin kuin pelkkä tukanleikkuu.

Jutellaanko vai ei, ja jos jutellaan, niin kuinka paljon ja mistä?
Tarjotaanko kahvia?
Ymmärtääkö kampaaja asiakkaan toiveet tai jos hän saa vapaat kädet (kuten usein minun lyhyen, nykyisin värjäämättömän tukkani kanssa), niin miten hän vapauden käyttää?
Myykö kampaaja shampoita kiusallisen tyrkyttävästi?

Eräs kaverini mainitsi taannoin, että hänen kampaajansa ei suostunut leikkaamaan hiuksia riittävän lyhyeksi. Tämä tarkoitti asiakassuhteen loppua.

Toinen, miespuolinen tuttu, taasen kertoi, että parturi oli maksun yhteydessä tiedustellut tarvetta esimerkiksi muotoilutuotteille. Koska asiakas oli juuri hukannut hiusvahansa jonnekin, hän osti sellaisen. Yllätys koitti hinnan kohdalla: tuote maksoi 27 euroa, eikä parturi tietysti tätä kertonut, vaan vain naputti hinnan kassakoneeseen.

Minulle kampaamoreissut eivät ole koskaan tuottaneet suuria pettymyksiä. En ole koskaan ollut erityisen tarkka hiusten pituudesta, mallista tai sävystä, vaan luotan siihen, että ammattilainen osaa asiansa. Muinaiset hiusmallikokemuksetkin ovat olleet positiivisia.

Eniten on ehkä joskus jäänyt kaivelemaan, jos on jäänyt tunne, että työ on tehty vähän hutiloiden. Siksi turvaudun mielelläni vakiokampaajaan, jonka osaamiseen voin luottaa. Eikä hänelle tarvitse edes selitellä, että olen huono laittamaan hiuksiani ja tärkeää on, että kampaus on helppo.

Be Sociable, Share!

»   Kirsimaria oli ostanut junalipun makuuvaunuun. Vaikka lippu toista väitti, niin paikka olikin tavallisessa vaunussa: “Jälkimmäinen konduktööri oli täydellisen mahtava ja tarjosi yöjunapaikan “tällä kertaa, kun toi sun lippu on noin outo ja siinä on jotain väärinkäsityksiä, ja joudut odottamaankin niin kauan. Mutta osta siihen paluulippuus se paikka etukäteen sitte.” Ihana ihminen! Pelkän makuupaikan ostaminen ei ole kovin kallista, joten en joudu konkurssiin vaikka joudunkin maksamaan paluumatkastani lisähintaa. Opin kuitenkin sen, ettei valtion rautatiefirman nettitarjouksiin voi luottaa – tai sitten pitää lukea ne tosi tosi tarkkaan. Tosin tässä tapauksessa mikään suurennuslasillakaan lukeminen ei olisi minua auttanut, kun lipussa kerran luki se makuuvaunu. En voi ymmärtää, mistä minun olisi pitänyt tietää, että se tarkoittaa istumapaikkaa. Samassa erittäin huonoa asiakaspalvelua osoittanessa lippusekasotkussa sain kuitenkin ihan parasta palvelua tuolta yön pelastaneelta konduktööriltä. Parasta VR:ssä onkin se, että vaikka systeemit ovat varsin usein ihan epäkelpoja, niin junahenkilökunta on jaksaa olla hyväntuulista, joustavaa ja asiakaslähtöistä.” (Mari Koo, kiitos Kaisalle linkistä!) Ei kommentteja.

»   Henke Pekkasson osti aikoinaan Ikeasta kulmasuojat teräväkulmaisiin huonekaluihin. Ikean nettisivujen mukaan ”Kiinnitysteipistä saattaa jäädä jälkiä, kun tuote poistetaan”. Todellisuudessa teippien mukana lähti myös huonekalujen pintaa. Henke kävi viestinvaihtoa Ikean kanssa huonolla menestyksellä: Ikea ei suostunut hyvitykseen. “Suosittelen lukemaan keskustelun kokonaan, koska siitä selviää miten ensin vedotaan ohjeistuksiin (jotka ovat väärät), sen jälkeen sanotaan että jos ei ole kuitteja niin ei voida hyvittää, ja lopulta vaikka kuitit olisikin niin ei hyvitetä vaan käsketään ottaa yhteyttä kuluttaja-asiamieheen. Lainaukset ovat suoraan kopioitu sähköpostikeskustelusta Ikea Haaparannan kanssa.[- – -] Haaparannan kuluttaja-asiamies ei asialle voinut mitään kun olen suomalainen. Suomen kuluttaja-asiamies ei muka voinut asialle mitään kun olen ostanut tuotteet toisesta EU-maasta. Asia olisi pitänyt viedä Brysseliin EU-kuluttaja-asiamiehelle, mutta lomakehelvetti tuli vastaan jo portilla.” (Mari Koo) 1 kommentti.

Vaippareklamaatioon reagoitiin nopeasti: hyvitys saapui muutamassa päivässä

friday 8. februaryta 2013 klo 10.16 kirjoittajana Mari Koo

Pari viikkoa sitten vaippapaketista paljastui kaksi vaippaa, joista molemmista puuttui pienet palaset. (Siis vaipan etu- ja yläosassa olevat pienet “läpät”, jotka tulevat ikään kuin vauvan olemattoman vyötärön ympärille).

Olin käymässä Pohjois-Karjalassa, ja Naty-vaippapaketin olin ostanut sinne jo jouluna. Vaippojen virhe ei ollut suuri, mutta koska koen, että virheistä saa ja pitääkin valittaa, niin etsin valmistajan nettisivut.

Nettisivut olivat näennäisesti myös suomeksi. Tällä tarkoitan sitä, että teksti näytti lähinnä automaattikäännökseltä (“Jos et ole tyytyväinen tietoja, voit valita yhteyttä suoraan lisätietoja myös tehnyt järjestelmän alla“), eikä kaikkia osioita oltu käännetty lainkaan.

Jos siis en osaisi englantia, niin palautteen jättäminen olisi tyssännyt siihen, ettei palautelomaketta ollut lainkaan suomeksi. Tällöin tietysti olisin voinut mennä vaippojen kanssa kauppaan, josta ne ostin, mutta sehän olisi paljon vaivalloisempaa.

Täyttelin vaaditut tiedot, kuten ostopaikan, ostoajankohdan ja vaippapaketin sarjanumeron, ja klikkasin viestin menemään. Sain englanninkielisen automaattivastauksen sähköpostiin samantien.

Seuraavana päivänä saapui englanninkielinen viesti, jossa pahoiteltiin suuresti ja luvattiin lähettää hyvitys.

Tästä parin päivän päästä kotiin oli saapunut 10 euron lahjakortti S-ryhmän liikkeisiin. Vaipat olin ilmoittanut ostaneeni S-marketista.

Eli siis hyvin kävi. Hyvitys on mielestäni hyvä, koska kyseisellä summalla ostaa lähemmäs 50 vaippaa, ja korvaahan se hieman aikaa, jonka valituksen tekoon käytin.

Plussaa tietysti olisi, jos Ruotsissa perustetun vaippafirman sivut ja palautekanavat toimisivat hyvin myös suomeksi.

– – –

Jos jotakuta kiinnostaa vaipat ja ekologisuus -näkökulma, niin kerrottakoon, että käytämme sekä kertakäyttö- että kestovaippoja.

Nämä Naty-merkin vaipat väittävät olevansa ekologisempia kuin jotkut toiset, mutta epäilen markkinoinnin olevan ainakin osittain liioittelevaa. En tosin ole aiheeseen tarkemmin perehtynyt. Mutta ainakaan samanlaista kemikaalilöyhkää Natyissa ei tulvahda kuin joissakin toisissa vaipoissa.

Kertakäyttövaippojen ekologisuuden vertailu on silti hankalaa: mielikuvien perusteella luulisin, että kotimaiset Muumi-vaipat on vähintään yhtä ekologiset. Mutta korostan, etten ole aiheeseen perehtynyt, ja kyseessä ovat lähinnä mielikuvani.

Be Sociable, Share!

»   Jani Muhonen arvioi parturipalveluja ja kehaisee kiinteän vuosimaksun sopimusta: “Valtaosa partureista edelleen hoitaa ajanvarauksensa puhelimitse. Mikä aina on aikaa pois liikkeessä olevan asiakkaan palvelemisesta. Ajattele nyt, asiakas istuu tuolissa ja puhelin soi. Mitä tapahtuu? Asiakaspalvelija joko a) venyttää pääleikkauksessa olevan asiakkaan hoitoaikaa vastaamalla puheluun tai b) ei vastaa puhelimeen ja menettää asiakkaan. “Sopiiko jos vastaan?” “Juu ei sovi”. Ne liikkeet, joilla on sähköinen ajanvarauskalenteri, saavat automaattivärjäyksen asiakkailleen aikaiseksi (tosin vain harmaansävyisenä) kun saksimista kaipaava eksyy tuhansien valikkojen ja epäloogisuuksien maailmaan. Ja lopulta soittaa liikkeeseen kun verkossa asiointi ei vain onnistu. Tai menee muualle. Niin kuin minä lopulta tein. Menin meinaan M Roomiin. Parturi miehille ilman ajanvarausta. Kahvit odottaessa (joka odotusaika ei ollut pitkä) ja ammattitaitoinen parturi, joka myös osasi myydä. Nyt olenkin M Roomin jäsen. Maksan kiinteän vuosimaksun ja käytän parturipalveluita juuri niin paljon tai vähän kuin haluan. Ja saan vielä partanikin siistittyä. Tuotteista alennuksia ja (mahdollisen) jonon ohi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset