Sivusta kävi ostosparatiisissa: ”Joku ostaa lapsilleen marsun kaikkine tykötarpeineen – häkit, jyvät, virikkeet. Toisaalta, olen iloinen. Toisaalta, minua hirvittää se, miten tietämättömiltä he kuulostavat kysellessään, ja pelkään marsuparan puolesta.
(Toivottavasti lapset osaavat googlata marsun hoito-ohjeet.)
Ostan paalin vessapaperia ja mutisen jotain kassaneidille, joka kysyy minulta plussakorttia.
(He kysyvät sitä aina. Minulla ei koskaan ole.)
Kun pääsen pois, sataa. En panisi pahakseni, jos tulisi tulva ja veisi koko höskän.” (Mari Koo)
Matti
Sitä kysytään, kun niin on heitä ohjeistettu kysymään. Sinkkuna minulla ei ollut yhtään etukorttia. Nyt perheellisenä minulla on kaikki ”suurimmat” etukortit. En todellakaan ole yhdenkään ketjun koukutettu asiakas. En keskitä ostoksiani mihinkään. Pakko kuitenkin myöntää, että nelihenkiselle perheelle korteista ON taloudellista etua, vaikka ei todellakaan kerskakuluttaisikaan. Arvioisin perheemme saavan noin 150e – 200e taloudellista etua vuoteen. Tämä etu on toki pitkälti ”itse kustannettua”, mutta etujeni kustannuksiin osallistutte myös te kortittomat kuluttajat.
Kiitos!