Martti Tulenheimo toteaa, kuinka ilmastonmuutoksen takana etenee laaja ympäristökriisi, josta ei paljon puhuta: ”Uusimmassa Diplossa toimittaja Hervé Kempf kirjoittaa aiheesta terävän poleemisesti. Hän kysyy ja vastaa itselleen, ”Kuinka rikkaat tuhoavat maailman?” Rikkailla Kempf ei tarkoita miljonäärejä, vaan länsimaista keskiluokkaa. Siis sinua ja minua. – – – Nykyinen kuluttaminen ei enää kasvata, vaan tosiasiassa heikentää hyvinvointiamme. Polttavin kysymys tiivistyykin lauseeseen ”Miksi emme siis harjoita sellaista politiikkaa, joka voisi todella estää ympäristökriisin syvenemisen?”
Vastaus on, koska kehotus kuluttaa vähemmän on vastoin vallitsevaa poliittista ideologiaamme. ”Keskiluokka ei suostu kuluttamaan vähemmän, jos kaikki eivät tee samoin.” (Mari Koo)
Toni Malminen
Samaan aikaan juuri samaista länsimaista keskiluokkaa vaaditaan kantamaan globaalin solidaarisuuden taakkaa, jotta kaikki maailman ihmiset saisivat koulutuksen, terveydenhuollon, lääkkeet jne. jne. Mistä ihmeestä nämä rahoitetaan seitsemälle (tai kohta yhdeksälle) miljardille ihmiselle, jos ei juuri samaisesta länsimaisesta talousjärjestelmästä. Nämä kaikki nimittäin maksavat tolkuttomasti ja niitä on saatavilla vain kapitalistisissa järjestelmissä – samaan aikaan tätä järjestelmää kritisoidaan kuitenkin jatkuvasti ja vaaditaan, että sen tuottama hyvinvointi pitäisi olla kaikkien ulottuvilla. Pitäisi varmaan kohta päättää mitä halutaan…
Matti
Mitä enemmän maailmantaloutta ja sen syy- ja seuraussuhteita tutkailee, sen enemmän muutosten tekeminen tuntuu kohtalokkaalta. Kulutuksen kasvulla on seurauksensa, mutta niin myös sen pienemisellä. Kotimaisten tuotteiden tukemisella on etunsa, mutta toisaalta niin on ulkomaistenkin. On vain harvoja selkeitä suuntia, joihin voi pyrkiä. Yksi näistä on ympäristöystävällinen kuluttaminen. Keinoja tavoitteen saavuttamiseksi on sitten taas jo lukematon määrä, joista jokaisella on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Tieto lisää tuskaa ja valintojen määrä tekee valitsemisen mahdottomaksi.
Halo Efekti
Kuluttamalla ympäristö ei parane, kuormituksen on vähennyttävä.
Tavalliset (ei erityisen valveutuneet) ihmiset tekisivät ympäristöystävällisempiä valintoja mielellään, jos se tehtäisiin helpoksi aloittaa.
Martti Tulenheimo
Kiitos kommenteista! Toni Malminen tiivisti olennaisen hyvin: valinnat siitä, millaisessa maailmassa haluamme elää vuonna 2058, on tehtävä pian. Sekin on valinta, ettei mitään valintaa tehdä.
Kapitalismi on osoittanut voimakkaan elinkelpoisuutensa. Samalla kaikki, jotka suostuvat katsomaan, kuitenkin näkevät, millaisia epätoivottuja ja äärimmäisen tuhoisia oheisvaikutuksia ”vapaalla” markkinataloudella on. Lainausmerkit siksi, että nykyinen järjestelmä on monin tavoin kaikkea muuta kuin vapaata vaihdantaa.
Jostain syystä järjestelmäkritiikki on Suomessa melkoinen tabu. Markkinatalouden sisäinen kritiikki sekä järjestelmän omien negatiivisten ulkoisvaikutusten julkituonti leimataan helposti ”veneenkeikuttamiseksi” ja kritiikin esittäjät kutakuinkin sosialisteiksi tms.
On selvää, että elleivät taloudellisen toiminnan haitat rajoitu toimijoihin itseensä, jossain on jotain vialla. Nykymuotoisen markkinatalouden ongelma on, etteivät talouden haittavaikutukset suinkaan rajoitu toimijoihin itseensä, vaan kohdistuvat kaikkialle ja kaikkiin. Myös niihin, jotka eivät ole vielä edes syntyneet.
Jossain vaiheessa perimmäiset kysymykset on ratkaistava. Mikään muukaan talousjärjestelmä ei ole kestänyt omien sisäisten heikkouksiensa aiheuttamaa disintegraatiota, eli perustustensa rapautumista.
Me elämme maapallolla, joka on koko olemassaolomme materiaalinen perusta. Tämä on ylitsepääsemätön tosiasia, jonka nykymuotoinen markkinatalous tuntuu kohtalokkin seurauksin unohtavan.