Valopää uskoo shoppailuterapiaan: ”Tuntui itseasiassa hyvältä – satsata itseensä. Mieli oli riemuisa, miltei tyydyttynyt. Ja iloa riittää pitkäksi aikaa. Joku tieteilijä voisi oikeasti tehdä tutkimuksen, olisiko tällainen shoppailu hoitotuloksiltaan parempaa kuin perus terapiat mielenterveyshoidossa. Tulokset voisivat yllättää! Ehdotankin, että valtion budjettiin pitäisi varata vuosittain kaksi kertaa jokaiselle naiselle 500 euroa käteen ja ohjeeksi, että ”osta jotain kaunista itsellesi”. Katotaanpa sitten kuinka tyytyväisiä ja hemaisevia pakkauksia Suomen kaduilla alkaa kulkemaan. Ripsari- ja huulipunapakkokin määrätään samantien.” (Mari Koo)
Matti
Nyt kaivataan tasa-arvoa. Shoppailu on terapiaa miehille siinä missä naisillekin! Ei niitä taulutelevisioita, kesäautoja ja kotiteatterilaitteita pelkän pakon edessä osteta. Kyllä siitä tulee aina hyvä mieli kun on uusia juttuja. Ihminen kaipaa virikkeitä sukupuolesta riippumatta. Hienojen vaatteiden ostaminen ja itseensä satsaaminen on miehille ihan yhtälaista hupia nykypäivänä kuin naisillekin. Ei kyllä ollenkaan huono idea tuo shoppailuterapian käyttäminen laajemmin, mutta ei se varmastikaan kaikille toimi yhtä tehokkaasti. Vaikutuskin on usein lähinnä piikinomainen ja pian ylenpalttinen tuhlailu saattaa jo aloittaa uuden masennuskauden.
Pauliina
Peräänkuulutan kyllä hieman harkitumpaa linjaa, vaikka tosikoksi leimautunenkin. Jos on vakavasti masentunut, ei välttämättä pääse edes omasta kotiovesta ulos. Siinä ei huulipunat tai himskatin hankalat ripsivärit juuri helpota. Kauppojen tavarapaljous vaan ahdistaa, ihmispaljoudesta puhumattakaan… Tavaraanhan tässä hukutaan jo valmiiksi, harva hankinta lopulta on ”pakko saada”. Tarkoitus ja hyvä olo löytyy jostain aivan muualta kuin tavarataivaasta, onneksi.
Mari Koo
Pauliina, tuskin kirjoittja Valopää ihan niin tosissaan olikaan. Totta kai oikea masennus on vakava asia ja siihen on suhtauduttava muuten kuin kehottamalla shoppailemaan.
Matti, minusta on kiinnostavaa, miten meille on muodostunut tämä ”ostamisen onni”, siksi laitoin kyseisen lainauksen tänne. Kun sehän on loputon kehä, joka vaatii aina uutta ostamista.
Itse olen viime aikoina enemmänkin alkanut ahdistua kaupoista ja moni ostos kuiskii hankinnan jälkeen, että oliko ihan pakko. Tämän ostamistarpeen ja kulutushysterian vuoksi kun tunnetusti ympäristö kärsii. Shoppailuterapiana ottaisin mieluusti vaikka hienon ravintolaillallisen, eli nauttisen sen tällaisen elämyksen kautta.
Anu
Minäkin olen miettinyt, mistä tuo ”shoppailun autuus” syntyy ja miksi sitä pidetään nimenomaan naisten etuoikeutena – ja miksi niin monet, minä itse mukaanlukien, ovat lähteneet siihen mukaan. Sitä pidetään niin itsestäänselvyytenä, että siitä pitää erikseen rimpuilla irti.