Kulutusjuhla

Ota jokainen esine vakavasti

”Eettis-ekologisesta näkökulmasta vaarallisinta nykyelämänmuodossa on se, että ollaan välinpitämättömiä tavaraa kohtaan. Meidän pitää ottaa vakavasti jokainen esine, joka elämäämme otetaan.”

Näin totesi sosiologi Turo-Kimmo Lehtonen tänään Kulutustutkimuksen seuran syysseminaarissa. Tämähän on se viesti, jonka tietysti toivoisi saavan jalansijan ostopäätöksissämme. Ei tarvittaisi ostolakkoja tai kampanjoita tyyliin ”Nyt hankin vain harkiten”, jos jokaiseen esineeseen muodostuisi oikeasti tärkeämpi suhde.

Lehtonen pohti esimerkiksi sitä, miten me mielestämme ostamme vain hyvännäköisiä vaatteita, mutta silti ”ei ole mitään päällepantavaa” -fiilis iskee monelle. Eli ne vaatteet muuttuvat vähemmän viehättäviksi, jopa rumiksi. Jatkuvan uutuudenhimomme kääntöpuolena on siis nopea kyllästyminen.

4 Comments

  1. Niinpä. On mahdottoman opettavaista törmätä muutaman sadan vuoden takaisiin luetteloihin tavallisten ihmisten omaisuudesta. Esimerkiksi kuolleelta jälkeenjääneet tavarat ovat tosiaan olleet laskettavissa: niin ja niin monta vaatekappaletta, huonekalua, astiaa ja ehkä jokunen kirja. Varmasti jokainen esine on ollut omistajalleen tarpeellinen tai ainakin muuten tärkeä. Edes varakkaammilla ei ollut roinaa niin, ettei sitä olisi voinut listata suhteellisen helposti.

    Valtava ero on toki siinäkin, että ennen tavarat tehtiin kestämään, nykyisin kulumaan – joko konkreettisesti tai trendien muuttuessa – ja tulemaan korvatuiksi uusilla.

  2. Lehtonenkin puhui paljon tästä tavaroiden määrästä ja mainitsi, että muovi on aika ratkaiseva tekijä, kun kaapit pursuavat. Ja sitten taas tarvitaan yhä enemmän säilytystilaa.

    Lainaan omia muistiinpanojani päivän esityksestä:

    ”Mikä nykyisessä tavarasuhteessa on erityistä?

    *Meillä ont avaroita enemmän kuin millään muulla sivilisaatiolla aiemmin. Olennainen tekijä tässä on muovi. Meillä on jatkuvasti pulaa säilytystilasta.
    *Jokainen yksittäinen esine on helposti korvattavissa. On hyvin vähän sellaisia esineitä, joita vaalitaan: ”juuri tämä esine ei saa hävitä”.
    *Tuotteet tehdään kertakäyttöiseksi. Pakkausmuovit ovat itsestäänselvä kertakäyttötuote, mutta niin monet muutkin tuotteet ovat kertakäyttöisiä. Esim. aikoinaan muoviset maitopussit käytettiin uusiksi tekemällä niistä mattoja.
    * Tavarat ovat kauppatavaroita. Lähes kaikki on meille kaupan: mistä tahansa, jota nähdään ympärillämme, voidaan kysyä, paljonko se maksaa.”

  3. Tähän liittyy myös ns. moral hazard: nykyisin kuluttaja tietää kyllä tavaroidensa hinnan muttei niiden arvoa/arvottomuutta.

  4. En tiedä, oletko Mari huomannut, mutta minä olen saarnannut nimenomaan tästä aiheesta omassa blogissani useampaan otteeseen, lähinnä vaatteisiin liittyen. Olen huomannut, että se on toimivin tapa saada vaatekaappikaaoksesta yliote, minkä lisäksi se on hyväksi myös ympäristölle ja kukkarollekin.