Pete jonotti monen muun mukana eilen postissa, mutta ei turhautunut: ”Ensiksikin: koska jonotusnumerot vaikuttavat suurilta ollessaan esimerkiksi yli sadan, moni kokee psykologisen numeronsuuruustyrmäysefektin ja tosiaankin luovuttaa koko urakan heti paikalla – mutta ei ennen, kuin on ensin ehtinyt ottaa itselleen numerolapun koneesta. Niinpä ”lunastamattomia luukkuja” jää joka väliin erittäin paljon. Kahden itse tiskille pääsevän varsinaisen asiakkaan välissä saattaa helposti olla vaikkapa 20 luovuttanutta, joiden numerot vain kilahtelevat ohi yksi toisensa jälkeen. Tällöin esimerkiksi lapun 120 ja lapun 272 välillä ei missään nimessä ole yli 150 jonottajaa, vaan pahimmillaankin ehkä vain 50.
Toiseksi: kokenut ja ympäristönsä tunteva jonottaja osaa tarkkailla jonotussalia. Kannattaa kierrellä hyllyjen välissä, ikkunan vierustoilla ja ylipäänsä missä tahansa, sillä yllättävistä paikoista saattaa löytyä käyttämättömiä jonotuslappuja. Itsekin löysin n. minuutin kiertelyn jälkeen 272-lappuni tilalle lapun numero 218. Hyppäsin siis n. 60 sijaa jonossa eteenpäin ihan vain sillä, että vaivauduin katsomaan ympärilleni.” (Mari Koo)
tytti
hienoa 😀 alanpa tästä lähtien etsimään hylättyjä jonotusnumerolappuja. oikeesti mahtavaa.
kati
Minäkin käväisin eilen postissa, mutten ehtinyt/viitsinyt/jaksanut jäädä jonottamaan, vaan lykkäsin numeroni seuraavan vuoronumeroautomaatilla kärkkyvän käteen – en siis nakannut sitä hukkaan ;). Hyvä idea muuten tuo lappujen etsiminen…