Kriisi lähti tv-ostoksille: ”Jostain kumman syystä, kun tarve isoon full hd -ökytelkkariin alkoi ilmetä, olen oikeasti tällä kertaa yrittänyt tehdä taustatyöni kunnolla. Televisioiden maailma on kuitenkin varsinainen suo, ja toivon että olisin vain merkkiuskollisesti lähtenyt vislaten lähimpään verkkopuotiin ilman stressiä ja ennakkokaivelua.
Jokseenkin merkeille kumartava olin, joten sivuutin Toshibat sun muut vähäisemmät olankohautuksella ja keskityin tutkimaan mitä minulle voivat tarjota Sony, Samsung ja LG, sillä jokaisella oli suhteellisen pätevää tavaraa hintahaitarissa 700-900 euroa. [- – -] Päädyin sitten lopulta 800 euron LH3000-sarjan LG:hen. Riittävän riisuttu, mutta kykyjä kuitenkin siihen mitä tarvitaan. LG:n suurin heikkous muihin merkkeihin nähden on litteät ja turhan nopeasti harmaalle heittävät mustat, mutta kaikkea ei voi saada. Lisäksi LG:n mustien laatu on kuitenkin vuosi vuodelta parantunut ja jää kilpailijoista enää vain vähän. Muissa ominaisuuksissa se on sen sijaan hyvinkin kilpailukykyinen ja on jo muutaman vuoden ollut foorumeiden perusteella ”most bang for buck”-hallitsija harrastajapiirien keskuudessa.” (Mari Koo)
Matti
Televisioissa tuntuisi tällä hetkellä olevan yksi merkki ja se on Sony. Muut yrittävät sitten tulla joten kuten perässä. Sonyn FullHD-mallejakin saa jo mukavasti alle 1000 euron hintaan, joka on jonkinlainen kipuraja kuluttajamassojen haltuunotossa. Mutta Kriisi on harvinaisen oikeassa siinä, että televisiotarjonta on yksi todella iso suo, jossa on tarjontaa enemmän kuin kysyntää ja uusia ja hieman toisistaan poikkeavia malleja tuupataan markkinoille tiuhaan tahtiin.