Anne Rongas kirjoittaa sosiaalisen median puskaradion voimasta: ”Jännä havainto tässä on se, miten nykyään tuotetietous kohtaa tarvitsijan. Sen sijaan, että ryhtyisin selaamaan tuote-esittelyjä lehdistä tai netistä, kysyn netissä kaverilta tai verkostolta (kuten Qaikulta). Tässä kyseisessä tapauksessa tieto H2:ta oli kaverille tullut Facebookin kautta.
Iso kysymys onkin, miten tämä tuotetietouden leviäminen sosiaalisissa verkostoissa tajutaan yrityksissä. Asiakkaat eivät viitsi lukea mainoksia (mihin mainostoimistoja tarvitaan). Nettilukutaitoon kuuluu kyky loikkia markkinointiviestien yli (itse en näe mainoksia, ja jos ne väkisin lävähtävät eteen, suljen ne heti). Tv-mainos tavoittaa vain harvat. Radiomainonta on pelkkää ärsytystä.
Sen sijaan kaverin täsmäsuositus on arvostettua informaatiota. Tätä on pyritty hyödyntämään luomalla maksettua kaverisuositustoimintaa. Mutta heti, jos haiskahtaa, arvostus laskee. Tämä blogimerkintä oli epäkaupallinen. En hyötynyt tästä mitenkään. Silti minua huvitti kertoa, sillä itselleni juuri tämä tieto oli arvokas, sain sen netitse ja koen, että pieni moraalinen velvollisuuteni on välittää saamaani arvollista informaatiota seuraavaan puskaan.” (Mari Koo)