Kati miettii nykymenoa: ”Jututettavani toi myös esille työuupumuksen, ahdistuksen ja ympäristökysymysten yhteyden: niin kauan kuin yhteiskunta ylläpitää ja vahvistaa tehokkuuden ja tuottavuuden arvomaailmaa, ihmiset päätyvät väsyttämään itsensä rahan ja tavaran kilpavarustelulla huomaamatta itsekään, mihin elämä valuu. Sama kulutuskeskeisyys sahaa oksaa tulevaisuuden elämisen edellytysten alta.
Psykologi totesi asiassa piilevän paradoksin: hidastamalla tahtia itsensä, läheistensä ja ympäristönsä hyväksi ihmiset luulevat joutuvansa luopumaan jostakin, vaikka asia olisi aivan päinvastoin.
Siitä, onko todellista vaurautta aika vai raha, on kirjoittanut muun muassa Osmo Soininvaara, viime aikoina ymmärtääkseni myös moni muu. Ehkä jonkinlainen kulttuurinmuutos on näköpiirissä? ” (Mari Koo)
Jyri
Tjaa.. ainakaan itse en työskentele tehokkuuden ja tuottavuuden nimissä ensisijaisesti rahan vuoksi. Tähtään noihin tavoitteisiin pääasiassa siksi että vielä 10 vuodenkin päästä tässä maassa olisi kannattavaa valmistaa edes jotain teollisesti tuotettua ja jäljellä olisi edes jonkinverran työpaikkoja.
Mane
Mitä tehokkaampi tuotanto, sitä vähemmän aikaa menee tuottamiseen ja sitä enemmän aikaa jää vapaaksi johonkin muuhun.
Ja kuten Jyri kirjoitti: kilpailu huolehtii tehottomat pois kuleksimasta. Siihen voisi vielä lisätä, että meiltä loppuvat ukot ja akat, jos emme opi tehokkaammin tekemään hommia: erityisesti terveydenhuollossa ja sairauksien parantamisessa.