Kulutusjuhla

Myyjän on myös ymmärrettävä asiakasta

Päätin joulun jälkeen ryhtyä trendikkääksi. Niinpä hommasin murtsikkasukset.

Kävin aluksi paikallisessa Sportiassa, kun mainostivat halpaa hiihtosettiä. Siellä sporttinen, dynaaminen ja kolmikymppinen myyjä oli sitä mieltä, ettei 100 euron puupalikoita kannata ostaa. ”Ne sopivat lasten kanssa hiihtelijöille”. Lapsia ei minulla ole, joten satasen paketin sijaan hän tarjosi nanoteknologialla varustettua settiä, jonka hinta oli yli pari sataa. Niillä kuulemma pääsisi kunnolla hiihtämään. Ihmettelin mielessäni, että miksi niitä halvempia kutsutaan sitten suksiksi, jos niillä ei hiihdetä?

Minusta ei ole mitään järkeä maksaa tuollaisista kuntoiluvälineistä itseään kipeäksi, kun harrastuksen jatkuvuudesta ja vakavuudesta ei ole varmuutta. Minulle tärkeintä hiihtämisessä on kuitenkin hauskanpito ja liikkuminen. Ei minulla mitään kiirettä ladulla ole. En siis lämmennyt yli-innokkaalle ja asiaansa uskovalle, myyjälle.

Seuraavaksi suuntasin Elmo Sportiin. Siellä keski-ikäinen, reilusti ylipainoinen ja lupsakka mies kaupitteli minulle heti halvinta pakettia. Epäilen, ettei kaveri itse pahemmin ollut hiihdellyt, mutta pidin hänen meiningistä enemmän. Asiantuntemusta kuitenkin tuntui löytyvän. Aika nopeasti teinkin sitten päätökseni, että otetaan nämä! Nyt on tullut jo useampikin lenkki heitettyä tuolla satasen setillä ja hyvin ovat minulle kelvanneet.Mitäpä siis maksamaan liikaa. Jotenkin tuntuu, että kovin usein urheilukaupoissa myydään vähän turhan kovalla katteella tuotteita, joita asiakas ei edes välttämättä tarvitse…ja onpa siihen joskus itsekin sortunut.

3 Comments

  1. Harrastus- ja ulkoiluvälineisiin erikoistuneena ihmisenä muistuttaisin laadusta. Laatu maksaa. Ja laatu tuntuu.

    Harrastus- ja ulkoilutarvikkeissa heikkolaatuiset tuotteet ovat valitettavasti todella heikkolaatuisia. Halvat hajoavat paljon nopeammin kuin voisi ikinä uskoa.

    Harrastus- ja ulkoilutarvikkeiden jälleenmyynnissä katteet revitään usein noilla halvoilla kamoilla. Vaikka niiden hintalappu on pieni, niin silti kate on yleensä prosenteissa täysin vastaava kuin kalliimmilla tuotteilla, usein suurempikin. Itselleen ei siis kauppiaan pussista pysty nipistämään ostamalla harrastus- ja urheilutarvikkeissa sitä halvempaa. Siinä ei menettänyt kauppias mitään. Eikä valmistajakaan. Periaatteessa ainoa riski tulee laadun kautta ostajalle. Kauppiaat, maahantuojat ja valmistajat ovat halvan harrastus- ja ulkoilutarvikkeen ostamisen jälkeen saaneet jo omansa ihan kunnolla pois.

    Totta on se, että harrastus- ja ulkoilutarvikkeissa katteet ovat suuria. Mutta se pätee kautta linjan sekä halpoihin huonoihin että kalliimpiin hyviin.

    Mikä tässä tarinassa sitten olisi oppi?

    Se että myyjät ovat pihalla kuin lumiukot nykyostajien arvo- ja tarvemaailmasta. Kallista laatua yritetään myydä 80- ja 90-lukujen argumenteilla – enemmän, kovempaa, korkeammalle, pidemmälle, lujempaa,… Kallista myydään kuin urheiluautoja tehoilla, tekniikalla ja juppikiillolla.

    Miten kallista laatua sitten pitäisi myydä nykyostajalle? No tietysti tuotteen kestävyydellä ja tuotteen suunnittelun sekä valmistuksen laatua korostamalla. Ja ehkä hieman nautintoa korostamalla. Laadukkaammalla välineellä on aina nautinnollisempi harrastaa vaikkei vauhti olisikaan kaikkein kovin. Laadukas ei nirsku, narsku, vingu tai vikise.

    Olisit siis ostanut Matti vaan kunnon sukset. Ja tietysti sitten tuupannut ne varmuuden vuoksi Kuinomaan, niin joku muukin satunnaishiihtelijä olisi päässyt laduille kunnon vehkeillä.

  2. Miksi hinta ja laatu korreloisivat urheiluvälineissä, kun eivät ne tee niin enää missään muissakaan tuotteissa? Pahimmillaan isollakin lisäpanoksella saa ainoastaan ison logon tuotteeseen, ja ehkä jotain täysin yhdentekevää materiaali/teknologia-kikkailua.

    Järkevintä on ostaa oikea tuote oikeaan käyttöön, ei hienointa tai kalleinta riippumatta käyttötarkoituksesta.

  3. Urheilu- ja retkeilyvälineissä katteet ovat huikeat. Silloin ei välttämättä tarvitse maksaa laadustakaan. Ja toisaalta moni ”perinteinen” väline toimii erityisesti retkeilypuolella loistavasti. Minua ärsyttää suunnattomasti esim. Retki -ja Fillari-lehtien kritiikitön tekniikan ylistys. Tämähän johtuu tottakai siitä, että mainostajat maksavat lehden julkaisun. Ongelmaksi se muodostuu kun asiaan perehtymättömät ihmiset luulevat, että luonnosta nauttimiseen vaatii goretexit, huippurinkat ja vaikka mitkä hilavitkuttimet. Metsään voi lähteä kun on kumisaappaat, villasukat, sadetakki ja verkkarit. Noilla pääsee jo aika pitkälle, eikä paljoa maksa.
    Ja toki Markku sukset Kuinomaan päätyvät, kunhan ehtivät. Eiköhän nuo jollekin muullekin sunnuntaihiihtäjälle toimi ihan hyvin! Ja eipähän ole paineita pistää vuokraushintaakaan liian korkeaksi 😀

Comments are closed