Olen huomenna menossa Uusi Musta -ohjelmaan vieraaksi juttelemaan shoppailusta ja nuukailusta. Mukana on myös mm. Kulutus.fi -sivuilta tuttu Annukka Berg.
”Puimme nuukuusviikon kunniaksi lauantain lähetyksessä kuluttamista. Shoppailuun, eli harrastusmuotoiseen ostamiseen käytetään galluppimme mukaan aikaa viikoittain. Mikä ajaa meidät jatkuvaan uuden ostamiseen, jopa hamstraukseen, ja toisaalta onko kyse pakosta, kun tavara ja vaatteet hajoavat käsiin normaalikäytössä eikä mitään kannata korjata. Entä mitkä ovat vaihtoehdot uuden ostamiselle?”
Etukäteen sain pyynnön viedä studioon mukanani jonkun arjessani pitkään olleen esineen tai vaatteen. Nyt siis pähkäilen, mitä ottaisin.
Ja mikä on pitkäikäistä? Sekin vaihtelee tavaran mukana. Ovatko kengät kestäneet pitkään, jos niitä on käyttänyt viisi vuotta muutaman kuukauden ajan vuodessa, vai pitääkö ikää olla kymmenen vuotta?
Ohjelmassa puhutaan myös tietysti tavaran kierrättämisestä, vaihtamisesta ja lainaamisesta. Oma ompelukoneeni on parhaillaan ystäväni luona, ja itse olen tarvittaessa saanut ystäväpiiristä lainaan niin porakoneen, teltan kuin fillarilaukut.
Vähäiset huonekaluini ovat kirpputoreilta, huuto.netistä, roskalavoilta tai kavereilta saatuja.
Oma suurin shoppailuaikani oli siinä vaiheessa, kun siirryin opiskelijasta palkkatyöhön. Tulojen kasvun myötä sekä Helsingin kauppojen valikoimien äärellä tuntui, että on ostettava uusia vaatteita ja muuta tavaraa.
Nyt se on laantunut huomattavasti. Eipä siitä ostelusta suuremmin iloa saanut, ja aina jossain olisi periaatteessa tarjolla vielä jotain hienompaa.
Kätevä keino on yksinkertaisesti pysyä poissa houkutusten ääreltä. Niin kauppakeskuksista tai näyteikkunoiden tiirailusta, yhtä lailla kuin nettikaupoista tai kirpputoreilta (kirppiksillä heräteostoksiin on niin helppo sortua, ”kun eihän tämä maksa paljon mitään ja on käytettyäkin”).
Toinen hyvä keino on tietysti raha. Kun sitä ei ole liikaa käytettäväksi kaikenlaiseen osteluun, niin eipä tule hankittua mitään hetken mielijohteesta. Sen sijaan voi ”sijoittaa” harvemmin, kalliimmin ja eettisemmin. Kuten esimerkiksi tein ostaessani öljyvärimaalauksen tänä vuonna: käytin rahojani hienoon hankintaan, josta on iloa loppuiäksi.
Mutta huomenna ei helsinkiläisten kannata välttämättä jäädä kotiin kuuntelemaan radiota, vaan suunnata Vallilan kirjastolle (ohjelman voi kuunnella sitten jälkikätee YLEn Areenan kautta). Omaa ekoiluaan voi pohtia tietysti myös Kierrätystehdas-tapahtumassa koko viikonlopun.
Lisäys:
Shoppailuun tuntuu yleensä liittyvän edelleen ajatus, että nimenomaan naiset ostelevat vaatteita ja kosmetiikkaa. Mielestäni kannattaisi myös joskus tarkkailla miehiä esim. kodintekniikka- tai rautakaupassa tai muussa vastaavassa (siis liikkeet kuten Verkkokauppa, Bauhaus, Claes Ohlson). Aikamoisia heräteostoksia moni saa niissä aikaan, mutta ilmeisesti toimintaa ei mielletä shoppailuksi.
Joku
Hyvä lisäys – ja tässäkään ei päästy vielä autokauppaan asti. Moni mies, joka väittää, että auton valinta tapahtuu järjellä, huijaa – kuulijaa tai itseään. Takapuolituntuma ja ihastuminen sen lopullisen valinnan tekevät, niin kuin elämässä usein muutenkin. Järjellä ostosta (ja/tai mahdollista autokuumetta) yritetään perustella lähinnä etu- ja/tai jälkikäteen, jos viitsitään.
(Tässäkin tietysti pätee se, että ihastumiselle voi antaa siksi ratkaisevaksi hetkeksi vallan vain, jos katetta on tilillä ”riittävästi”. Jos katetta on vähempi, on vaihtoehtona köyhän antaa vähästäänkin, koska siitä saa köyhä pysyvämmän ilon kuin rikas hetken (shoppailu)huumastaan.)