Pidän sanoista, tarkemmin sanojen olemassaoloista. Jos sana on olemassa, se tarkoittaa että sanan merkitys on olemassa. Autovaha antaa vihjeen että autoja on tapana vahata. Ennakkoveron täydennysmaksu vihjaa, että verojen maksaminen on vaikea asia. Entä mistä sanat maailmanparannus tai etenkin maailmanparantaja kertovat? Ehkä siitä, että maailman epäkohtien korjaaminen on työtä, jota suorittaa sille omistautunut ihminen. Tämä urputusjoulukalenterin luukku minulle kaikista luukuista positiivisin, menin nimittäin miettimään sanoja maailmanhuononnus ja maailmanhuonontaja, joita ei ole olemassa.
Maailmaa ei ole tapana huonontaa, ainakaan niin suurissa määrin, että sille oltaisiin keksitty oma sanansa. Minusta tämä on hieno asia, koska se tarkoittaa että ongelmamme johtuvat vain välinpitämättömyydestämme. Vaikka yksi välinpitämättömyys kertaa kuusi miljardia on paljon, tuntuu se tavallaan lohdullisemmalta kuin tarkoituksenmukainen maailman huonontaminen. Olen dramatisoitujen historiadokumenttien kautta oppinut, että ihmisillä vaikuttaisi olevan asiat paremmin nyt kuin vähän aikaa sitten, jolloin asiat olivat kuitenkin paremmin kuin pidempi aika sitten. Annan itselleni luvan olettaa, että asiat tulevat olemaan vielä paremmin tulevaisuudessa, huolimattakin välinpitämättömyydestämme johtuvista suurista haasteista, joita tulemme seuraavien vuosikymmenten aikana kohtaamaan.
Maailma on aina toiminut ja tulee aina toimimaan, miksi siis parantaa sitä, tai edes pyrkiä kompensoimaan oman välinpitämättömyydensä tuottama maailmanhuononnus? En keksi muuta syytä leikkiä maailmanparantajaa, kuin käyttää sitä tekosyynä. Minä olen köyhä ja laiska, en siis autoile. Pelkään lentämistä enkä siksi juurikaan lennä. Oikeastaan syyllä ei edes ole merkitystä, olen vain ajautunut sekopäiseen peliin, missä pitää potea syyllisyyttä kaikesta. Kun ostan reilun kaupan banaaneita äänekkäästi (pienelle lapselle lässyttäminen kaupassa on ovela keino valistaa muita) ja näen kanssa-asiakkaan vaihtavan epäreilun terttunsa reiluihin, nousen pelissäni toiselle tasolle. En tiedä miltä tuntuu kun oman autonsa numero-piste-numero on suurempi kun viereisellä kaistalla olevan vastaava, mutta eiköhän näissä on jotain samansuuntaista.
Valitettavasti ihmiskunta kuitenkin rullaa eteenpäin vain yksilöidensä voimalla, joten jostain ne todelliset maailmanparantajat, tai maailmanparannusaatteiden synnyttäjät olisi kaivettava. Valtaapitävillä on omituinen suhde heihin. Toisaalta heidän työtään osataan jälkikäteen arvostaa, mutta lähinnä he pelottavat, koska he saattavat horjuttaa valtatasapainoa. En tiedä mistä maailmanparantajia syntyy, onneksi syntyy. En ole koskaan ollut maailmanparantajajengissä, sellaisessa joka kiipeilee savupiippuihin tai tekee jotain muuta radikaalia. Vaikea uskoa että ajanvietto ystävien kesken on riittävän hyvä syy ryhtyä puuhaan, kiitän mielenvikaisuudestanne.