Filosofian puutarhassa Saara nostaa esiin naiseuden ja kuluttamisen: ”Ympäristöstä puhuminen on kulutuksen tavoin naisellinen, välittämiseen ja huolehtimiseen linkittyvä diskurssi. Siksikö suomalaisessa ympäristökeskustelussakin puhutaan niin paljon kulutusteoista: missä ekohenkiset ihmiset shoppailevat, millaista ruokaa he syövät, millaiset vaatteet ja tavarat ilmentävät ympäristöystävällisyyttä? Itse soisin ympäristöajattelijoiden miettivän hiukan enemmän asioita pään sisäisestä näkökulmasta. Onko työntekijä-kuluttaja kaikki mitä haluamme olla? Onko kuluttaminen paras tapa ilmaista itseämme ja kertoa tarinaa siitä millaisia ihmisiä olemme? Entä jos haluaisimme olla jotakin muutakin kuin sitä mitä ostamme, syömme ja päälle puemme? Entä jos haluaisi olla enimmäkseen muuta? Voidaanko kulutuksen kielellä edes sanoa: ”olen ajatteleva, tunteva, luova ja rajallinen olento suuressa multiversumissa”? Jos ei, niin miten se sanottaisiin? Entä mitä on sellainen naisellisuus jota ei riisuta pois vaatteiden eikä pestä pois meikkien mukana, sellainen joka ei tarvitse tuekseen ostoskeskuksia eikä hymyileviä palvelusten kauppiaita? ” (Mari Koo)