Tarkkamarkka kertoo hamstraamisestaan: ”Luin pari vuotta sitten jonkun jutun, jossa sanottiin, että yleensä ne tavarat, joista pidämme kaikkein tiukimmin kiinni edustavat joitakin haaveitamme, joista pidämme kiinni. Tässä samassa kirjassa tai artikkelissa sanottiin myös, että tosiasia kuitenkin on, että näistä tavaroista kiinni pitäminen tosiasiassa estää meitä toteuttamasta haaveitamme. Minulla tällaista menetettyä haavetta edustavat esimerkiksi Teknillisen korkeakoulun oppikirjat sekä lukion fysiikan ja matematiikan kirjat. Pyrin kymmenen vuotta sitten ainakin neljä kertaa opiskelemaan Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden osastolle, mutta pisteeni eivät ikinä riittäneet sisäänpääsyyn juuri tuolle osastolle. Tiedän, että en todennäköisesti koskaan tule enää pyrkimään tai pääsemään tuonne opiskelemaan, mutta en silti halua heittää noita kirjoja pois. Niin kauan kuin minulla on nuo kirjat voin ajatella, että “vielä joskus sen teen”.
Toinen näihin tavaroihin liittyvä lukemani juttu oli, että yleisesti kuolinpesän arvo on noin 2500 euroa kun otetaan pois kiinteistöt ja autot. Toisin sanoen, kaikki tämä tavarapaljous, mitä asunnoistamme löytyy ei ole kuoltuamme kuin parin tuhannen euron arvoinen. Toki, yksitellen myytynä tavaroista voisi saada ehkä enemmän, mutta ottaen huomioon myymiseen käytetyn ajan taloudellisinta on heittää suurin osa tavaroista suoraan roskiin.” (Mari Koo)