Narratiiveja-blogissa tykästyttiin Sporttidivariin: ”Äsh, miksi en ole aikaisemmin käynyt Sporttidivarissa? Vielä aamulla, kun menin katselemaan rullaluistimia, olin jotenkin skeptinen, mutta kun löysin sekä uudenkarheat rullikset että ihan iskemättömät nyrkkeilytossut, aloin pehmetä. Ja kun paketin yhteishinnan sai varovasti kysymällä pyöristymään melkein kympin alaspäin, minua otti jo polvista.
Nyrkkeilytossut varsinkin ovat täydelliset; laatumerkkiä, valmistajan laput tallella ja täsmälleen minun kokoani. Rullaluistimissa oli enemmän valinnanvaraa, mutta lopulta päädyin näihin kolmasosakoon liian isoihin, koska ne ovat niin uudet, ettei jarrapala näytä juuri maata pyyhkäisseen. Nyöritän ne sitten inan tiukemmin.
Onhan siellä sitä nuhjuakin, mutta seassa paljon helmiä. Kävelin hyllyrivejä läpi ja läiskin itseäni henkisesti päähän: tänne olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten. On niin paljon harrastuksia, jotka olen pienituloisena haudannut ja unohtanut, koska ei ole varaa ja koska ne ovat välineurheilua. Ja näin, muutamalla askeleella pois totutulta reitiltä, moni niistä on äkkiä ulottuvillani.” (Mari Koo, via @mhilska)