On urputuksen aika. Ei siksi, että joulu tulla jolkottaa, vaan koska koin vääryyttä: Jonotin Soneran asiakaspalveluun yli tunnin, ilman että vastasivat. Soitin Soneran littymästä, joten jonotuttaminen tuotti heille viitisen euroa. En tämän kirjoituksen yhteydssä suostu hyväksymään tapahtuneelle muuta selitystä kuin tahallisuuden: Ei lainkaan hassumpi oivallus liiketoimintamallille! Tavallaan ymmärrän, että ongelmatapauksien kustannukset halutaan siirtää ongelmatapauksien maksettaviksi, mutta jos ongelmien hoitaminen on kannattavaa liiketoimintaa, niin eikö lisäongelmien tuottaminen tee siitä vielä kannattavampaa?

Pakuovelle-piste-com tarjoaa pakettiautoa tunniksi hintaan 35 euroa ja kahdeksi tunniksi neljällä kympillä. Hyvä diili, ellet myöhästy auton palautuksen kanssa. Silloin hintaan lisätään 150 euroa. Oma vika, virheestä sakotetaan, hah-hah-haa! Vaan aiheuttaako minuutin myöhästyminen niin suuren haitan liiketoiminnalle, että siitä voi velottaa lähes kahden vuorokauden vuokran, vai voisiko tässäkin olla kyse Soneran löytämästä liiketoimintamallista? Jos minä olisin liiketoimintamallikonsultti, niin keskittyisin siihen, että miten asiakas saataisiin aina valitsemaan se juuri ja juuri liian lyhyt vuokrausaika: ”Kyllä tosimies nyt yhden pienen muuton tunnissa hoitaa, säästät vitosen.”

Screwmeum (screw-me-um) liiketoimintamalli on jatkoa premium ja freemium liiketoimintamalleille. Niiden ideana on tarjota asiakkaille ilmaisia asioita, niin että raha tulee sisään extraa ostavilta tai jostain ihan muualta. Lentoyhtiöt tarjoavat (lähes) ilmaisia lentoja etukäteen varaaville matkatavaroitta matkustaville ja ottavat rahat pois tästä poikkeavilta. Se tuntuu vielä toistaiseksi melko reilulta, sovitun hinnaston mukaiselta. Kun mennään sellaisen hinnaston puolelle, jota ei osaa odottaa, ollaan screwmeum-mallisa. Lentoyhtiöt voisivat ruveta laskuttamaan WC- ja vauvanitkumaksua, tai miksei matkustamon kansanmusiikinpoistomaksua.

Screwmeum lainaa pikavippipalveluiden eettisiä periatteita muuhun liiketoimintaan. Screwmeumin hienous on siinä, ettei sen tarvitse perustua asiakaslähtöiseen virheeseen. Olen erilaisissa verkkokaupoissa shoppailleena törmännyt sellaiseen, ettei tavara aina saavu lähellekään luvatun ajan sisällä. Tämä johtunee siitä, ettei kaikilla verkkokaupoilla ole omaa varastoa, eli ne eivät tiedä onko sitä tavaraa oikeasti vai ei. Raha on tavaran olemassaolosta huolimatta hyvä saada heti, se kun sitoo asiakkaan ja voihan sitä käyttää koron kasvattamiseenkin. Kehittelin tätä eteenpäin. Kauppiaan kannattaisi toimia niin, että tavara jätetään kokonaan lähettämättä joka kymmenelle asiakkaalle. Näin kauppa saisi vähennettyä 10% tavaran hinnasta ja sitä kautta 9/10 asiakkaasta erittäin tyytyväiseksi. Jos lyhyen tikun vetäneen menetys on vähäpätöinen, ei siitä edes jaksa valittaa, en ainakaa minä: Viimeaikoina avokado-onneni on ollut kehno, joka toinen ostamani hedelmä on ollut pilaantunut. En ole valittanut ja avokadokauppiaani ovela liiketoiminta sa jatkua entiseen malliin.

Ei asiakkaan huijaaminen mikään uusi idea ole. Humalaisena turistina maksan helposti ylihintaa. Koitan vain mieltää poishuijatut eurot osana matkabudjettia. Jos matkabudjetti on tiukka, pitää olla tarkempi. En vain ole tottunut tällaiseen ajatteluun arjen menoissa, mutta pelkäänpä että siihen on syytä tottua. Kun kilpaillaan hinnalla, on voitto tehtävä screwmeumilla.