Marginaalin Jani harmittelee käteisen käyttämisen vaikeutta: ”Olen käyt­tä­nyt käteistä nyt olo­suh­tei­den pakosta muu­ta­man päi­vän. Onpa se han­ka­laa! Ei nyt niin han­ka­laa etteikö sii­hen tot­tuisi, jos kort­tia ei yhtäk­kiä enää olisi, mutta vihe­liäistä las­kes­kella ensin että miten pal­jon ostok­set suun­nil­leen tule­vat teke­mään, ja sit­ten lopul­li­sen sum­man jäl­keen että mitkä sete­lit ja koli­kot pitää valita. Jäl­kim­mäistä ongel­maa ei tie­ten­kään sil­loin ole, kun on vain iso seteli joka riit­tää. Mutta ent­ro­pia hajot­taa suu­ret sete­lit pikku hiluiksi, joista iso­jen sum­mien kokoon kää­ri­mi­nen on hikistä hom­maa kas­salla, kun jono perässä kas­vaa.

Ei se kai­killa tie­ten­kään tee­tätä vai­keuk­sia. Toi­set tun­tu­vat suo­ras­taan naut­ti­van siitä kun saa­vat mah­dol­li­sim­man kauan ton­kia lom­pak­koa siinä mak­saes­saan. Minusta vain minun ainut vel­vol­li­suu­teni asiak­kaana kas­salla on suo­riu­tua mak­sa­mi­sesta mah­dol­li­sim­man nopeasti, jotta jono liik­kuisi.” (Mari Koo)