Eilisessä Ylen uutisessa myös Ei oo totta -blogistaan tuttu Katleena Kortesuo kommentoi, että viime vuonna sosiaalinen media löi Suomessa läpi.
Vuonna 2012 Facebookin rinnalle alkoi nousta Twitter. Nämä kanavat ovat nyt mukana myös yritysten ja kuluttajien välisessä kommunikaatiossa.
Isoimmissa yrityksissä on jo erikseen sosiaalisesta mediasta vastaavia henkilöitä, jotka reagoivat, kun kuluttaja kiittää, kysyy tai moittii.
Pienissäkin yrityksissä markkinoitipanostukset voivat suurelta osin olla sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Facebookin kautta kahvila tai second hand -putiikki voi viestiä ajankohtaisista aiheista ja samalla vastata asiakkaiden kyselyihin.
Moni kuluttaja kontaktoi yrityksiä huomattavasti mieluummin netin kautta kuin puhelimitse tai sähköpostilla. Sosiaalisessa mediassa viesti välittyy myös kanssakuluttajille, joten vaikka yritys ei palautetteeseen reagoisi, niin muut kuluttajat voivat sen havaita.
Eivätkä blogitkaan ole vielä kuolleet. Sosiaalinen media levittää kulutuskriittisiä teksejä ja pakottavat sen myötä yritykset reagoimaan.
Lisäksi sosaalinen media on helpottanut kuluttajien välistä kaupankäyntiä ja tavaranvaihtoa. Tietysti näihin on omia palveluitakin, mutta ainakin omissa piireissäni tavaroita tarjotaan usein ensin omille tutuille. Vasta sen jälkeen laitetaan tavarat muualle myyntiin.
Näyttää siltä, että myös monet vuokra-asunnot liikkuvat nykyisin sosiaalisen median kautta. Helsingissä julkisen vuokrailmoitus laittaminen tuottaa ison pinon kyselyitä. Pienemmälle piirille julkaistuna vuokranantaja säästyy vaivalta ja toisaalta voi myös kokea saavansa luotettavamman vuokralaisen.
Toisena puolena on tietysti myös blogeihin kohdistuva markkinointi, josta edelleen blogeissa ahkerasti kirjoitetaan. Viimeisin silmiini sattunut teksti on Pupulandian Jenniltä, joka toteaa:
”Sosiaalisen median paras ja pahin puoli piilee juuri siinä, että brändi ei voi hallita siitä käytävää keskustelua – ja tietyllä tavalla bloggaajilla on tässä yhtälössä yleisöineen melko olennainen rooli. Bloggaaja voi halutessaan (ja joskus haluamattaankin) aiheuttaa brändille joko paljon hyötyä tai paljon haittaa ja siksi minusta olisi kaikin puolin suotavaa, että ainakin suosituimmat bloggaajat tiedostaisivat oman mediansa arvon.”
Omassa elämässäni:
Sosaalisessa mediassa toimin aktiivisesti vuonna 2012, mutta niin tein jo aiemminkin. Olen kuluttajana kommentoinut ja kiitellyt julkisesti, ja yhtenä tärkeänä väylänä on tietysti ollut tämä blogi.
Lisäksi vuonna 2012 sain monia vauvatavaroita sosiaalisen median kautta joko kyselemällä itse tai tarttumalla kaverin julkaisemaan tarjoukseen.
Kulutusjuhlan Twitter-tili sai vuoden lopulla yli 2 000 seuraajaa. Sen kautta myös tuli kommentteja ja vinkkejä ja toisinaan myös aktiivisempaa ajatustenvaihtoa. Twitteriin päätyy tietysti blogitekstien linkit, mutta myös linkkejä ajankohtaisiin, kuluttajiin vaikuttaviin uutisiin ja havaintoihin. Samalla varsin ahkerassa käytössä on ns. uudelleentwiittaus eli muiden Twitter-käyttäjiin kuluttajiin liittyvät twiitit.
Facebook-sivun tykkääjiä kertyi yli 500.
– – –
Päätin kirjata ylös muutamia havaintojani viime vuoden kulutuskeskusteluista. Nämä ovat täysin omavaltaisesti ja fiilispohjalta valittuja sekä pohdittuja. Lisään tekstien loppuun myös ajatuksen siitä, miten kyseinen aihe näkyi omassa elämässäni viime vuonna. Tekstit löytyvät tagilla Kulutusvuosi2012