Kulutusjuhla

Tasavertaiseen lapsuuteen vaikuttaa myös kulutuspuhe

Mannerheimin lastensuojeluliiton blogissa Esa Iivonen kehottaa miettimään, miten lasten kanssa puhutaan kuluttamisesta: ”Me aikuiset helposti kannustamme lapsia vertailemaan kulutuskokemuksia. Pidämme täysin luontevana opettajan kesäloman jälkeistä ”mitä teitte lomalla” -kysymystä. Kysymys kuitenkin asettaa lapset eriarvoiseen asemaan ja heikentää vertaissuhteissa niiden lasten tilannetta, joilla kulutusmahdollisuudet ovat muita lapsia heikommat. Monella lapsella ei ole kerrottavanaan tarinoita lomamatkoista, purjehdusretkistä tai kesämökillä loikoilusta. Lomanaikaisista tekemisistä on mahdollista käydä keskustelua myös niin, ettei perheiden erilaisia taloudellisia resursseja vertailla. Meidän aikuisten olisikin hyvä pysähtyä pohtimaan, miten voisimme toimillamme vähentää taloudellisen eriarvoisuuden vaikutuksia lasten elämään. Se miten puhumme lasten kanssa kuluttamisesta, on hyvä alku tasavertaisemman lapsuuden rakentamisessa.” (Mari Koo)

8 Comments

  1. Muistan 90-luvun lapsuudestani, kuinka monet luokkakaverit pitivät minua/perhettäni rikkaana aika arkisten kulutuskokemuksien perusteella.

    Kummako tuo. Tuolloin paikkakunnallani oli suhteellisen harvinaista, että perheen molemmat aikuiset olivat töissä. Perheellämme ei myöskään ollut asuntolainaa (koska asuimme yhdessä äidinäitini kanssa vaarivainaan rakentamassa talossa).

    Siihen vielä päälle, että isän työn vuoksi kävimme usein Helsingissä, joten vaikka vaatteeni eivät olleet mitenkään kalliitta, erottuivat ne oman kylän tarjonnasta.

    • Niin, samalla tavallahan aikuisetkin taitavat tehdä vääriä johtopäätöksiä toisten varallisuudesta. VArakkaalta vaikuttava ei aina ole rikas tai köyhäilevä aidosti pienituloinen.

  2. Tuo ajatus on melkein ok, mutta jää kuitenkin hiukan vaillinaiseksi. Kulutuskeskeisestä puheesta tulisi pidättäytyä taloudellisen eriarvoisuuden takia, joo – mutta entä kulutuskeskeisen elämäntavan yleinen mielekkyys? Taitaa olla tarve jutella myös aikuisten kanssa kuluttamisesta.

    • Hyvä kommentti: onko tekopyhää ikään kuin yhdeltä suunnalta piilottaa kulutusta, kun se tunkee kuitenkin myös lasten arkeen vähän kaikkialta ja elämäntapa näyttäytyy normaalina ja tavoiteltavana?

      • Nimenomaan ihmettelen tarvetta piilottaa kulutusta ja samaan aikaan kuitenkin hyväksyä kulutuskeskeinen elämäntapa ikäänkuin normina, sen sijaan että sen asema kyseenalaistettaisiin kokonaan.

  3. Minun mielestäni tuo kysymys ei ole millään tavalla lähtökohtaisesti kulutuskeskeinen. Voihan kesää viettää kuluttamattakin. Eikös se ole lapsille ihan normaalia, että kerrotaan siitä kesän mukavimmasta muistosta? Jos se nyt sattuu jollekin lapselle olemaan Thaimaan-matka, niin minkäs sille sitten mahtaa? Voihan lapsia kannustaa sitten siihen, ettei aleta halventamaan toisen kesämuistoja, jos niihin ei sitä ulkomaanmatkaa kuulunutkaan.

    • Totta, ja varmaan riippuu myös lasten iästä. Tuskin nuorimmat lapset osaavat niin tarkkaan arvioida muiden varallisuutta loman tekemisten tai tekemättömyyksien mukaan. Jos sanoo vaikka syöneensä jäätelöä joka päivä, niin voihan se toisesta lapsesta kuulostaa huikean hienolta, vaikka oikeasti ei niin suurta rahallista panostusta vaadikaan.

      • Mun pointtini oli se, että on tärkeää rohkaista lapsia vertailemaan kokemuksia arvottamatta niitä paremmuusjärjestyksessä. Jos siellä luokkahuoneessa vaikka yritettäisiin sellaista, että jokainen kertoo lomastaan, ja kaikista tarinoista yritetään löytää jotain positiivista. Tai perinteisen ”Kesälomani”-ainekirjoituksen joukosta luettaisiin ääneen kokemuksia laidasta laitaan ja aktiivisesti haastettaisiin lapsia miettimään, mikä tarinassa kuulosti hauskalta.