Tillman havaitsi, että kirpputoreilla pyydetään hyvää hintaa pankkien jakamista säästölippaista: ”Minä kuulun siihen sukupolveen, jonka ensimmäinen kovapintainen hankinta ei ollut suinkaan häkkisänky, vaan säästölipas. Asioita hankittiin sitten sitä mukaa, kun rahaa säästöön kertyi. Velaksi ostettiin vain kiinteää omaisuutta, ei kulutustavaroita. Vekseleitä käyttivät juopot ja liikemiehet. Juopot liikemiehet erityisesti. Rembussia käyttivät sellaiset liikemiehet, jotka selvisivät seuraavaankin tilikauteen.

Mutta tavallinen kansa säästi.

Post-moderni kulutusyhteiskunta vihaa säästölippaita. Ne kuuluvat museoon taikka keräilykohteeksi. Erityisen vahvasti ne kuuluvat museoon. Sitä indikoi nimittäin niiden korkea hinta.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle)