Viisikymppinen tuttavani Jussi muutti syksyllä lähes tyhjään asuntoon: hänellä oli lähinnä tuoli ja tietokone. Jussi ei halunnut ryhtyä tavaraostoksille, vaan hän otti kuvia eri kohdista asuntoaan ja julkaisi Facebookissa yhden kuvan kerrallaan.
Kuvien yhteydessä oli tekstejä tähän tyyliin:
”Tähän tarvitsisin pöydän ja tuolit.”
”Tähän haluaisin työpöydän.”
”Hyvä matto menisi tähän.”
Tapasin Jussin äskettäin ja kysyin, miten kalustusprojekti oli sujunut. Hän kertoi, että oikein hyvin.
”Nelikymppiseksi asti haalitaan tavaraa ja sen jälkeen siitä halutaan eroon”, Jussi totesi.
”Sain esimerkiksi mukeja aivan liikaa, mutta en raaskinut olla niitä vastaanottamatta, kun ihmiset antoivat mukejaan.”
Jussi oli jättänyt tarkoituksella sohvan viimeiseksi huonekaluksi, sillä epäili, että niitä on ylimääräisenä runsaasti.
”Kyselyni jälkeen ensimmäinen yhteydenotto tuli tekstiviestillä varttitunnissa. Se sohva ei kuitenkaan ollut sopivan kokoinen. Sitten tutututun kautta löytyi sohva, joka tuotiin minulle veloituksetta jo samana päivänä.”
Kuvassa etelähelsinkiläinen roskalava pari viikkoa sitten.