Teksti on alunperin julkaistu toisessa blogissa, josta se on siirretty muokattuna tänne Kulutusjuhlaan.
Tänä vuonna glyfosaatti on tainnut tulla monille tutuksi. Se on esimerkiksi rikkakasvien torjunta-aineessa käytetty aine, joka on nyt nostettu esiin mahdollisesti syöpää aiheuttavana.
Lisäksi moni on ollut huolestunut erilaisten aineiden vaikutuksesta esimerkiksi pölyttäjiin.
Vaikka moni mieltää torjunta-aineet vain maataloudessa käytetyiksi, niin niiden käyttö on tavallista myös kaupungeissa. Kiinteistöhuoltoyhtiöt torjuvat usein rikkaruohoja nimenomaan Roundupilla tai vastaavalla, glyfosaattia sisältävällä aineella. Näitä aineita käytetään myös kaupunkien viherosastojen toimesta. Me asukkaat emme silti yleensä tiedä, mitä aineita kotipihalla tai -kadulla on suihkittu.
Kotikujallasi voi olla glyfosaattia, eikä aineen levittäjä sitä välttämättä tiedä
Kaupungeissa rikkaruohomyrkkyjä, kuten glyfosaattia sisältävää Roundupia, käytetään esimerkiksi kiveyksillä.
Kesäkuun alussa vein aamulla fillarilla lasta päiväkotiin. Eräällä etelähelsinkilaisellä kujalla oli suihkepullon kanssa töissä mies. Pysähdyin.
”Saanko kysyä, mitä ainetta ja mihin tarkoitukseen käytät?”
”No näitä rikkaruohoja tästä kiveysten välistä. Tällä ne kätevästi kuolevat.”
”Onkos siinä mikä vaikuttava aine?”
”Jaa-a. Tällainen biologinenhan tämä ihan on!” vastasi mies, ja näytti purkkia, jonka nimessä oli sana bio (kuten arvata saattaa, niin sana bio ei kerro tuotteen ekologisuudesta yhtään mitään, esim. Roundup Bio tai Glyfonova Bio).
Pyysin kääntämään purkin niin, että näin tuoteselosteen ja totesin, että aine sisältää glyfosaattia.
”En minä noista tiedä, minulle vain sanottiin, että osta tätä.”
Kiitin tiedoista ja poistuin paikalta. Kyseisellä kujalla, noin 15 metrin päässä, sijaitsee eräs päiväkoti. Jos siis olisin halunnut nostattaa kohua, olisin ottanut kuvan ja levittänyt sitä otsikolla ”Päiväkodin vieressä levitetään rikkaruohomyrkkyä!”
Mutta sellaisia kohuja en kaipaa, eikä asialla pelottelu ole järkevää.
Sen sijaan kaipaan sitä, että ihmiset tiedostavat sen, millaisia aineita kaupungeissa käytetään ja että he voivat siihen jopa vaikuttaa.
Tai voi miettiä, ovatko ne kaikki rikkaruohot niin haitallisia, että niitä on pakko poistaa järein keinoin? Vaikka todettaisiin, että glyfosaatti ei lisää syöpäriskiä, niin tällaisten kemikaalien levittely kaupunkiympäristöön ei ole mikään ekologinen teko.
Huoltoyhtiöt taas voisivat tiedostaa esimerkiksi sen, että lupaus aidosti myrkyttömästä rikkakasvitorjunnasta voisi olla heille mainosvaltti eikä vain ikävä, hankala lisäkuluerä.
Glyfosaattia käytetään monissa huoltoyhtiöissä
Tein pienen soittokierroksen, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten Helsingissä torjutaan rikkaruohoja. Sain hyvin vaihtelevia vastauksia, mutta yleislinja oli selvä: lähes kaikki kiinteistöyhtiöt ovat tänäkin kesänä käyttäneet Roundup’ia tai vastaavaa, glyfosaattia sisältävää torjunta-ainetta. Toki otokseni oli pieni ja firmoja on paljon, joten vaihtelua on varmasti.
Joillakin tuntui olevan hyvin selkeä näkemys siitä, että aineita käytetään vain silloin, kun ne nähdään todella tarpeelliseksi. Myös määrät ovat pieniä.
Toiselta sitten sain kommenttia: ”Mitä sinä tällaista kyselet, kun maatalous on paljon pahempi käyttäjä! Se Roundup on ihan turvallinen aine!”
Yksi yritys kertoi, että tänä vuonna he käyttivät vain etikkapohjaisia tuotteita sekä tietysti esimerkiksi kitkevät tarvittaessa.
Yksi yritys, Etelä-Helsingin Kiinteistöpalvelu, löi luurin korvaan, kun kerroin nimeni ja asiani. Yritin soittaa uudelleen ja myös toisesta numerosta, mutta tulos oli sama. Lähetin yritykseen sähköpostin ja pyysin pikaista yhteydenottoa. Tuntia myöhemmin yritin soittaa uudelleen. Puhelu katkaistiin ennen kuin siihen edes vastattiin. Lähetin tekstiviestitse tiedon sähköpostistani ja pyysin soittamaan. Ei soitettu. Yritin soittaa. Taas puheluni katkaistiin.
Semmoista palvelua. Huoh.
Kiitos muille yrityksille, jotka vastailivat minulle asiallisesti! Erityiskiitos sille firmalle, josta minulle sanottiin, että olisi oikein hienoa, jos asiakkaat tiedostaisivat asian ja esittäisivät taloyhtiöiden kautta toiveet rikkaruohojen torjuntaan.
Kaupungin puistoalueilla glyfosaattia erityisesti puiden ja pensaiden ympärillä
Entä sitten Helsingin kaupunki, joka vastaa puistoalueista?
Eteläisen kantakaupungin puistoalueista vastaava Sampo Sainio kertoi, että rikkakasvien torjunta-aineita käytetään erityisesti puiden ja pensaiden ympärillä.
”Ruohonleikkureilla ei voida mennä aivan puiden viereen, koska silloin on riskinä puun vahingoittuminen. Siksi yleensä kerran kesässä teetätetään käsittely glyfosaattivalmisteella.”
Käsittelyjä saatetaan tehdä myös kivetysalueilla. Kaupungissa on testattu myös ympäristöystävällisempiä valmisteita, kuten etikkapohjaisia tuotteita, mutta glyfosaatti on pääaine.
”Mitään erityistä riskiä siitä ei synny esimerkiksi lapsille tai eläimille. Hyvällä säällä aine kuivuu tunnissa”, Sainio totesi.
Tukes oli nyt 11. syyskuuta julkaissut nettisivuillaan lisätietoja glyfosaatista. Sieltä löytyy kysymys ja vastaus:
”Saako lasten leikkipaikoilla käyttää glyfosaattia ja onko glyfosaatista vaaraa lemmikeille?
Lasten leikkipaikoilla kannattaa käyttää rikkakasvien torjuntaan mekaanisia menetelmiä. Glyfosaatilla käsitellyt alueet (puistot, piha-alueet) on hyvä merkitä, ja alueille menemiseen suositellaan 7 vrk:n varoaikaa. Lasten/lemmikin satunnaisesta liikkumisesta glyfosaatilla käsitellyllä alueella ei kuitenkaan aiheudu suurta riskiä, kunhan valmiste on ehtinyt kuivua kasvien pinnalta.”
Itse en ole koskaan nähnyt Helsingissä merkintää glyfosaattikäsittelystä ja varoajasta. Olen kuullut, että jossain niitä käytetään, mutta käytäntö ei selvästikään ole levinnyt kovin laajalle.
Kuvan olen napannut useampi vuosi sitten Sveitsissä Baselin keskustassa. Entä jos tehtäisiin näin eli myös rikkaruohojen annettaisiin kasvaa puiden alla ja samalla viestittäisiin, että nyt annetaan erilaisille ötököille elintilaa?
Saara
Erinomainen loppukaneetti. Miksi rikkaruohot pitää nitistää joka paikasta? Miksi niitä ei voida nähdä paikallisen luonnon edustajina? Esimerkiksi joutomailla kasvaa tätä nykyä muualla ahtaalle joutuneita, harvinaistuneita kasveja. Minusta on älytöntä käyttää kyseenalaisia kemikaaleja ja maksaa siitä vain siksi että saisi lajiston pidettyä luonnottoman köyhänä. Eduskuntatalon edustan pitämisen paraatinurmikkona ymmärrän, mutta useimmille tavallisille nurmikonpaloille riittää siistinä pitämiseksi leikkuu, ja kukkapenkeistä rikkaruohot voi kitkeä käsin. Tuskin ketään haittaa, jos sekaan eksyy muutama pikku kukkanen.
Kulttuurimme ”rikkaruoho paha, monokulttuuri hyvä”-vinouma pitäisi kyseenalaistaa vähän äkkiä, sen sijaan että myrkytämme vimmatusti yhtäällä tavan vuoksi ja toisaalla kauhistelemme sukupuuttoaaltoa.
Mari Koo
Olen aivan samaa mieltä. Mitä ammattilaisten kanssa olen aiheesta jutellut, niin lähtökohtana pitää tietysti olla fiksun suunnittelun ja ylipäätään ymmärryksen luonnon monimuotoisuuden merkityksestä.