Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'korut' merkittyjä kirjoituksia

»   Saara kannustaa myymään tarpeettomat kultakorut: “Nyt innostuin viimein siivoamaan turhat kultakorut korurasian pohjalta ja annoin perheen työmatkalaiselle tehtäväksi koukata Citarin kautta. Romukulta päätyy sulatettavaksi ja uusien korujen raaka-aineeksi. Tämä on aika isokin ekoteko, kuluttaahan kullan louhinta paljon luonnonvaroja. Yhden kultagramman on arvioitu edellyttävän noin viidensadan kilon materiaalin siirtämistä luonnosta. Lisäksi kultakaivokset sijaitsevat usein maissa joiden ihmisoikeustilanne on kurjalla tolalla. Suomessa esimerkiksi Kalevala Koru on siirtymässä käyttämään ainoastaan kierrätettyä kultaa. Kullan hinta on ollut viime vuodet nousussa. Nurkissa lojuneet kultahippuseni muuttuivat 395 euroksi kylmää käteistä. Sellainen summa taskussa uskaltaa lähteä vaikka taimitarhalle hurvittelemaan.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Heidi ihmettelee, tekeekö korkeampi hinta rumemmista tuotteista tavoiteltavampia: “Hankin korvalehtiini uudet reiät ja yksinkertaiset valkokultaiset korvakorut (olen allergisoitunut hopeakoruillekin). Niihin on kiinnitetty kivet, jotka näyttävät kristallilta, en muista niiden nimeä. Myyjä ehdotti timattikorviksia. Niiden hinta olisi ollut 1000 euroa, joka tuntuu täysin järjettömältä, sitäpaitsi nämä kuttaperkka korvakorut olivat huomattavasti kauniimmat. Miksi hinta tekee jostain rumemmasta tavoiteltavaa. Mikä stressi olisikaan kulkea 500 euroa molemmissa korvalehdissä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kihlasormukset löytyivät pienestä lähiyrityksestä

tuesday 28. decemberta 2010 klo 10.09 kirjoittajana Mari Koo

Äskettäin tuli ajankohtaiseksi hankkia kihlasormukset, kun kumppani kosi ja vastasin myöntävästi. Mielessä oli muutama perustoive: yksinkertaiset, ei jalokiviä, materiaaliksi käy hopea. Lisäksi sormushankintaan ei haluttu käyttää suuresti aikaa tai rahaa.

Koska kotikulmillani olen usein kävellyt Karhupuistossa olevan Papaja-liikkeen ohi, niin katsastin myös paikan nettisivut. Suunnittelu vaikutti mieluisalta, joten ehdotin sulholle, että käväistään nyt ensimmäiseksi Papajassa kysymässä malleista ja hinnoista.

Tosin tutkailin myös muita mahdollisia helsinkiläisiä sormustentekijöitä ja heidän nettisivujaan, siltä osin kuin niitä löysin. Harmittavan monet sivut eivät kerro kovin runsaasti hintatietoja: jonkinlainen hintahaarukka hankintaa suunnittelevalle olisi kuitenkin tarpeen. Huomasin myös pitäväni siitä, että sepästä ja hänen taustoistaan oli tietoa. Plussaa sai myös mahdollisista ekologisista näkökulmista esim. jalometallien alkuperästä tai vanhojen korujen muokkaamisesta kertomalla.

Astelimme siis Papajaan ja kerroimme yritystä pyörittävälle Anneli Aaltoselle toiveistamme. Hän esitteli valmiita sormusmalleja sekä kuvia tehdyistä tilaustöistä.

Niistä löytyikin ideaa, jota päätimme hyödyntää omiin sormuksiin. Koska pikselit ovat tärkeässä osassa sulhasen taiteellista työskentelyä, päätimme napata pikselit mukaan myös koruihimme. Eli siis miehen harjattuun hopeasormukseen tuli neliönmallinen aukko ja minun kiiltävässä sormuksessani on tähän koloon sopiva, himmeämmäksi harjattu neliökohouma.

Seuraavana päivänä menimme sovittamaan sormusaihioita ja todettiin, että hieman suuremmat voisivat olla molemmilla. Samalla jätimme tiedon siitä, mitä haluamme sormuksiin kaiverrukseksi ja sovimme noutopäivän seuraavalle viikolle.

Olimme lopputulokseen todella tyytyväisiä. Hintaa sormuksille tuli 80 e/kpl, joka on mielestäni edullinen hinta omien toiveiden mukaan tehdystä, kestävästä korusta, jolle luvataan myös tarvittaessa huoltotoimenpiteet.

Papajan Anneli palveli ystävällisesti ja asiantuntevasti, eli kokonaisuudessaan kaikesta jäi todella hyvä mieli.

Aikoinaan Eko-Matti kirjoitteli omasta kihlasormushankinnastaan. Oman kokemukseni jälkeen voin olla samaa mieltä siitä, että kannattaa katsastaa pienet liikkeet ja haeskella koruseppää, jonka tyyli miellyttää.

Itse asiassa Papajassa saisi ohjausta myös omien sormusten tekoon, mutta tähän emme kuitenkaan nyt ryhtyneet.

Be Sociable, Share!