Kulutusjuhla

Tarpeettomien kultakorujen myynti on taloudellisesti kannattava ekoteko

Saara kannustaa myymään tarpeettomat kultakorut: ”Nyt innostuin viimein siivoamaan turhat kultakorut korurasian pohjalta ja annoin perheen työmatkalaiselle tehtäväksi koukata Citarin kautta.

Romukulta päätyy sulatettavaksi ja uusien korujen raaka-aineeksi. Tämä on aika isokin ekoteko, kuluttaahan kullan louhinta paljon luonnonvaroja. Yhden kultagramman on arvioitu edellyttävän noin viidensadan kilon materiaalin siirtämistä luonnosta. Lisäksi kultakaivokset sijaitsevat usein maissa joiden ihmisoikeustilanne on kurjalla tolalla. Suomessa esimerkiksi Kalevala Koru on siirtymässä käyttämään ainoastaan kierrätettyä kultaa.

Kullan hinta on ollut viime vuodet nousussa. Nurkissa lojuneet kultahippuseni muuttuivat 395 euroksi kylmää käteistä. Sellainen summa taskussa uskaltaa lähteä vaikka taimitarhalle hurvittelemaan.” (Mari Koo)

3 Comments

  1. On toki totta että kultakaivoksia sijaitsee maissa joissa ihmisoikeudet ovat todella huonolla tolalla mutta tuon yleistyksen ohella kannattaa muistaa että yksin täältä Suomesta kaivetaan vuodessa merkittävät määrät kultaa 5 aktiivisesta kaivoksesta..

  2. Kuulisinkin mielelläni, kuinka suuri osa Suomessa myytävien korujen kullasta on alkuperältään kotimaista. Ennakkokäsitykseni olisi, että kullan alkuperää on yleensä vaikeaa selvittää, ja ettei ns. massatuotetuissa, ei-design kultakoruissa käytetty kulta ei todennäköisesti olisi alkuperältään kotimaista.

  3. Minäkään en osaa kommentoida siihen, miten paljon korujen alkuperästä on suomalaista. Mutta kun vuosi sitten kyselin vihkisormukseeni liittyen korujen materiaaleista Papaja-liikkeesta (http://papaja.fi/), niin kultaseppä kertoi, että lähes kaikki korut ovat kierrätyskultaa. Tässä pätkä kyseisen sepän eli Annelin vastauksesta, kun tiedustelin kullan alkuperästä ja mahdollisuudesta käyttää omaa romukultaa:

    ”Koska vanhat korut lisäävät työmäärää, olen yleensä hyvittänyt vanhojen korujen käytön romukullan hinnalla, joka vastaa K.A.Rasmussenin hyvityshintoja.

    Heiltä me hankimme yleensä kaiken materiaalin, ja koska itseänikin huolettaa ympäristön ylenpalttinen rasittaminen ja ihmisten riistäminen, kysyin heiltä voisiko heiltä ostaa ainoastaan kierrätettyä materiaalia. He vastasivat, että kaikesta heidän myymästään hopeasta ja kullasta vähintään 98 % on kierrätettyä. Käytöstä palautuu tällä hetkellä niin paljon kultaa ja hopeaa niiden korkean hinnan takia, ettei Rasmussenin tarvitse ostaa uusia louhittuja jalometalleja.
    Ne menevät pääasiassa elektroniikka- ja autoteollisuuteen…”

    Itse siis päädyin teettämään vihkisormuksen kahdesta vanhasta, perheeseemme päätyneestä kultasormuksesta. Toinen oli isäni vanha, vääntynyt vihkisormus ja toinen jostain aikoinaan löydetty. Keltakultasormukset puhdistettiin valkokullaksi.