Mrs Morbidi on tutkaillut köyhyyttä: ”Nuorena, silloin kun olin työtön, ja silloin kun olin opiskelija, koin kausia, jolloin ajattelin olevani köyhä. Olin köyhä verrattuna moneen muuhun. Ei ollut varaa mennä paariin oluelle. Se oli kärsimystä, koska sosiaalinen elämäni kärsi syvästi. Varsinkin nuorena on tärkeää, että on sosiaalista elämää. Näin vanhempana sillä ei ole enää niin väliä. Voi kiistella itsensä kanssa oman päänsä sisällä. Jutunaiheet eivät lopu.

Köyhyys on siis sitä, että ei ole vapautta. Sitä kai se on. Ajatus ei ole minun, luin sen äskettäin.

Elämme kulutukseen perustuvassa yhteiskunnassa. Mitä enempi kulutat, sitä varakkaampi olet. Köyhyyttä mitataan virallisestikin kahdella mittarilla: toinen on se tuloasteikko ja toinen kulutusasteikko.

Näyttää siltä, että yritystä on keksiä mittari, jolla mitataan köyhyyden syvyyttä. Se on tärkeää. Köyhyys vaikuttaa mielenterveyden heikkenemiseen oleellisesti. Ei ihme, että kun köyhyys lisääntyy, niin pillereitä popsitaan entistä enemmän.” (Mari Koo)