Kulutusjuhla

Naiset ostavat kierrätystavaroita sinisilmäisesti

Hymyilevä eläkeläinen kritisoi kierrätystuotteita: ”Sen lisäksi on olemassa tavaroita, joissa ei ole minkäänmoista järkeä. Sellaisia ovat esimerkiksi kierrätyslaukut. Jos nainen itse valmistaa vanhoista  sukkahousuista kassin, se on ihan järjellistä. Mutta kun samanlaisesta sukkahousulaukusta tai auton sisäkumista valmistetusta salkusta maksetaan 150 euro, voi jo epäillä niin valmistajaa kuin ostajaa täydellisestä löyhäpäisyydestä.

Bisnesmies kyllä haistaa trendit. Kierrätysmateriaalista eli vanhasta kaatopaikkajätteestä valmistettuja kasseja ja laukkuja mainostetaan ekologisina, maailmaa pelastavina tuotteina. Ja naispolot herkistyvät, ostavat 149 euroa maksavan traktorin pyörän sisäkumista taitellun salkun kyselemättä, minne rahat itse asiassa menevät.

Tuskin ostaisivat sisäkumisalkkua kotirouvan rahanpuutteessa suunnittelemana, mutta kun pienessä lapussa lukee: Secco, arvo nousee ja saa naisen haltioitumaan, tuhlatessaan tuntemaan itsensä jopa hyväntekijäksi.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Stazzylle)

9 Comments

  1. Minä en löytänyt tästä postauksesta yhtäkään järjellistä perustetta sille, miksi ne kierrätystuotteet ovat niin kamalia. Lienee vastaanpanematon fakta, että ihmiset ostavat tavaroita. Miksi kierrätysmateriaaleista valmistetun tavaran hankkiminen olisi jollakin tavalla huono valinta? Miksei kierrätysmateriaaleista valmistettu tuote saisi maksaa?

  2. Ne kierrätystotteet, jota myydään erilaisina merkkituotteina, ovat kamalia sen takia, että niiden avulla voidaan höynäyttää (=viilata linssiin, petkuttaa) ”muotitietoisia” naisparkoja, joiden pää ei ole tarkoitettu ajattelua vaan erilaisten hattujen täytteenä olemista varten.

    Ihmiset todella ostavat tavaroita, ihmiset rakastavat tavaroita, joidenkin ainoa harrastus on hankkia tavaroita. Kukaan ei estä hankkimasta tavaroita. On olemassa kuitenkin ihmisiä, jotka eivät ole enää sinisilmäisiä hankinnoissaan. Kierrätys on hienoimpia keksintöjä: saa hyviä, köyttökelpoisia tavaroita puoli-ilmaiseksi. Merkkituotteessa maksetaan lähinnä siitä pienetä lapusta, jossa on merkkituotteen logo. Tämän suunnattoman petkutuksen läpi pitäisi nähdä.

    Kuten sanoin, jokainen voi itse valmistaa ihania tavaroita ja vaatteita kierrätysmateriaalista tai ostaa hyvää käyttökelpoista tavaraa
    puoli-ilmaiseksi mistä tahansa kirpputorilta.

  3. Minusta merkkituotteiden ostamisessa ei ole mitään erityistä ongelmaa – jos ihminen kokee tarpeelliseksi maksaa merkistä tai muotoilusta, mikäpä minä olen häntä tuomitsemaan, jokainen saa laittaa rahansa mihin haluaa. Itsekin suosin tiettyjä merkkejä, jotka koen muita paremmiksi omista henkilökohtaisista syistäni.

    Mutta ns. ekologisessa muodissa on välillä ihan oikea ongelma, joka on tuotteen taustojen epäselvyys – kirjoitin itse aiemmin keväällä brasiliasta tuoduista, juomatölkkien renkaista tehdyistä laukuista, joita mainostetaan täällä ekologisina perustelematta asiaa yhtään mitenkään. Pelkkä materiaali ei ainakaan minusta riitä vielä tekemään tuotteesta ekologista, tuotantoketjuun kuuluu monta muutakin osaa.

  4. Entä jos kyse ei ole ”suunnattomasta petkutuksesta” vaan ihan tietoisesta valinnasta? Tänä päivänä ihmisten niukin resurssi ei suinkaan ole raha vaan aika. Itselläni ei ole taitoa, aikaa eikä halua ryhtyä askaroimaan itselleni uutta laukkua. Sen sijaan ostan sen mielelläni eettisesti tuotettuna, kierrätettynä – ja jonkun muun valmistamana. Laadukkaasta ja kestävästä tuotteesta olen valmis myös maksamaan, sillä käytän hankintojani pitkään. Ilmeisesti tämä on väärin?

    En toki kiellä, etteikö ekologisessa muodissa voisi olla ongelmia, kuten Anu tuossa kirjoittaa. En vain ymmärrä, millä oikeudella arvon eläkeläinen asettuu kaikkien näiden tyhjäpäänaisten yläpuolelle. Entäpä jos se nainen käy töissä, kasvattaa lapsensa, pitää huolta kunnostaan ja parisuhteestaan eikä kaiken tämän jälkeen jaksa paneutua ompelemaan sitä sisäkumilaukkua? Miksi on väärin ostaa se laukku kaupasta? Koska ennen oli miehet rautaa ja tuohivirsutkin valmistettiin itse?

  5. Onhan se aika järjetöntä maksaa kierrätysmateriaalilaukusta 150 euroa. Aika kovasti vetää myyjä välistä. Todellakin maksetaan merkistä.

  6. Siis jos laukun suunnitteluun on käytetty kymmmeniä tunteja jonkun aikaa ja sen jälkeen laukku tehdään edes osittain käsityönä, ja siihen käytetään taas lisää jonkun aikaa, ei 150€ välttämättä ole paha hinta lainkaan. Ja jos laukku vielä on hyvin tehty ja kestää yli kymmenen vuotta, ei musta 15€ per vuosi ole kovin paljoa. Eri asia on tietysti, jos laukku on huonosti tehty rämpäle ja vielä ruma. Mutta kai se on jokaisen asia mitä ostaa. Ei tyhmä ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. En minä ainakaan koe tarvetta vastustaa tällaisia tuotteita, vaikka ne eivät omaan budjettiini tällä hetkellä oikein sovikaan. Sili mielestäni myös kauneus ja design on arvo sinänsä, aj siitä voi käytettävyyden lisäksi myös maksaa jotakin.

    Tosiaan tuosta kirjoituksesta jäi sellainen olo, että kirjoittaja jotenkin asettuu ’tyhjäpäisten naisihmisten’ yläpuolella ja saarnaa järkeä.

    Itse kokisin ennemminkin ongelmana muka ekot tuotteet, tai juurikin nuo Anun mainitsemat tuotteet joista ei saa tarpeeksi ietoa. (Itsellä on muuten sattumalta just nyt lahjaksi saatu PalaLeon vyö päällä.) Kokisin kuitenkin, että jo kierrätysmateriaali on parempi kuin kokonaan uusi, vaikkei muu tuotantoketju täysin eko olisikaan. Tiety kokonaisvaltaisesti eko tuote ois vielä tuotakin parempi, mutta aina ei voi saada kaikkea.

  7. Omistan itse Globe Hopen pienen saappaanvarsikassin, josta pidän paljon ja joka on kulkenut monissa pippaloissa mukana. Tehdäkseni itse sellaisen, pitäisi ensin a)ostaa saapas, b)ostaa ompelukone, joka pystyy ompelemaan moninkertaista kumia ja c)opetella ompelemaan. Ulkoistan mieluummin tämän operaation ja keskityn asioihin jotka osaan paremmin, tai jotka ovat muuten vaan tärkeämpiä. Ehkä eläkeläinen on vain katkera siitä, että ”tyhjäpäisillä naisilla” on muutakin tekemistä kuin keksiä pyörä (sisäkumi?) joka päivä uudestaan?

  8. Luksustuotteet on sikälikin ekologisia, että jos ihminen pistää kunnolla rahaa yhteen laukkuun, tai autoon, tai mihin vaan, sille jää vähemmän rahaa ostaa useampia tavaroita. Rikkaathan vois kuluttaa vielä hirveästi enemmän, jos ne ois nuukia. Ei olis ekologista se.

  9. Kuvittelen että materiaalikulut eivät olennaisimpia tuotteen hinnan määräytyessä (enkä ole yhtään varma siitä että kierrätysmateriaalin hankkiminen olisi välttämättä halvempaa kuin uuden, esimerkiksi on huomattavasti helpompi vain kävellä sisään kangaskauppaan kuin kirpputorille etsimään juuri sitä oikeaa kangasta). Esimerkiksi (en tiedä onko tämä huono esimerkki, oikeilla yrittäjillä on tietysti erilaiset kulut), ompelin juuri itselleni olkalaukun kierrätysmateriaalista, vanhoista lakoista jotka tulivat maksamaan kirpputorilla yhteensä vaikka viitisen euroa. Tähän laukkuun meni kauhean paljon rahaa pintakäsittelyyn (kokeiluun meni rahaa) ja vähän metalliosia ja tukikangasta. Jos en olisi pintakäsitellyt laukkua sen materiaalikulut yhteensä olisivat olleet ehkä kuusi euroa (koska en käyttänyt kaikkea ostamaani lakanakangasta). Jos olisin ostanut kankaan kaupasta olisin maksanut ehkä jostain kymmenestä eurosta ylöspäin, luultavasti kyllä vähemmän kun olisin ostanut kankaan palakorista. Materiaalikulut voisivat olla kaksinkertaiset mutta kyse on niin pikkusummista että sillä ei ole mitään väliä siinä vaiheessa kun työtunnit otetaan huomioon. Suunnittelin laukkua useamman päivän, en täyspäiväisesti tietenkään mutta yhteensä varmaan ainakin kolmen tunnin edestä. Design-tuotteen hintaan vaikuttaa varmaan koko luova prosessi, niinpä otan mukaan myös epäonnistuneen prototyypin ja aikaa meni kankaan käsittelyyn, leikkaamiseen ja ompeluun varmaan ainakin kahdeksan tuntia. Eli yhteensä kolmetoista. Jos tunnit olisivat sen hintaisia mitä normaalissa työssäni tienaan (jos olisin sattunut muuten käyttämään laukun tekoon menneen ajan niihin) niin laukun työkustannukset olisivat 280 euroa, kahdeksan euron tuntipalkallakin yli satasen. Siinä vaiheessa ei ole niin kauheasti väliä sillä ovatko materiaalit maksaneet 6 vai 12 euroa.
    Minä en itse maksaisi yli satasta laukusta, mutta olenkin köyhä ja minulla on sen verran paljon vapaa-aikaa että voin omistaa pari päivää laukun ideointiin ja toteuttamiseen. Mutta jos minulla olisi varaa niin maksaisin sen summan ilomielin siitä ettei minun tarvitsisi tapella paksujen saumojen kanssa ompelukoneella ja saada laukku joka saattaisi olla sen hintainen kuin laukun pitääkin olla, jos sitä ei ole valmistettu epäeettisissä oloissa (koska jos jotkut ekologisina markkinoidut tuotteet saattavatkin olla epäeettisesti tuotettuja niin voi olla varmaan aika varma siitä että halpatuotteet ainakin ovat).