Saara pohtii hyväntekeväisyyttä filosofisesta näkökulmasta: ”Viime vuoden aikana sain myös moneen otteeseen kuulla ettei tässäkään valtiossa ole varaa hyväntekeväisyyteen ja tiukkoihin ilmastosopimuksiin. Pääsin ihmettelemään ääneen, kenellä sitä varaa on, jos maailman rikkaimpiin kuuluvalla länsimaisella maalla ei ole. Tähän en enää saanutkaan vastausta. Tulinkin siihen tulokseen ettei se onko hyvän tekemiseen varaa riipukaan yleensä pankkitilin saldosta tai bruttokansantuotteen kehityksestä vaan on enemmän kokemuksellinen asia. Varaa on, jos sitä tuntuu olevan. Kulutus- ja kilpailuyhteiskunnassa ongelmana ei siis ole absoluuttinen rahanpuute vaan kiittämättömyyden pahe. Hyväntekeväisyyteen lahjoittaa se jolla on. Mutta kun elämän turvattomuus lisääntyy ja kaupallinen kulttuuri lietsoo jatkuvaa tyytymättömyyttä nykytilanteeseen, varaa ei enää olekaan edes niillä joilla on rahaa. Näin päädymme elämään yhteiskunnassa joka on rikkaampi kuin koskaan mutta jossa tyytymättömyys ja pahoinvointi eivät näytä vähenevän lainkaan.” (Mari Koo)