Kulutusjuhla

S-ryhmä julkaisi Vastuullisen kuluttamisen oppaan

Tienaan mm. kirjoittamalla kulutuksesta, ja yksi tuotoksiani ostava taho on S-ryhmä. Viime vuoden lopulla käytin aikaani laatimalla Vastuullisen kuluttamisen opasta, jota nyt voi tutkailla netissä. Valitettavasti mitään mielettömän kätevää nettiratkaisua oppaalle ei voitu kehittää, joten sitä voi siis lukea joko pdf:nä tai digipaper-versiona.

Opas on pintaraapaisu siihen, mitä kaikkea eettis-ekologisuuteen liittyvää perusmarketissa asioiva voi kohdata ja millaisilla valinnoilla voisi itse vaikuttaa. Opas ei ole siis täydellinen tietopankki, mutta jonkinlainen yritys koota vastuullisuuteen liittyvää arkista kuluttajatoimintaa henkilölle, joka nyt on heräilemässä omien ostosten taustoihin.

Tietoa näistä teemoista tulee koko ajan lisää. Ongelmiakin silti riittää: esimerkiksi erilaiset ympäristörasituksiin liittyvät laskelmat yms. painottavat erilaisia asioita. Joten oman järjenkäyttö on tietysti ihan sallittua.

Suurimmat arjen ratkaisut liittyvät asumiseen ja liikkumiseen, ruoka tulee kolmantena. Ja kyse on melkoisista yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista, joten kaikkea ei voi kuluttajan (tai tuottajien) niskaan kaataa.

Välillä tuntuu, että näissä vastuullisen kuluttamisen asioissa syynätään pieniä yksityiskohtia (kuten muovikassi vai paperikassi, tomaatti Suomesta vai Espanjasta) sen sijaan, että uskallettaisiin muuttaa rakenteita. Eli esimerkiksi siirrytään toimintaan, jossa syödään tuoreita tomaatteja vain kesäaikaan. Tai ei sallittaisi automarkettien rakentamista jonnekin haja-asutusalueelle. Tai moottoriteiden ja parkkipaikkojen lisäämisen sijaan kehitettäisiin raideliikennettä tai kaupunkipyöräilyä. Tai kehitettäisiin energiansäästöä ja uusia energiantuotantomuotoja esimerkiksi sen sijaan, että vakuutellaan lisäydinvoiman tarvetta.

En väheksy pienten muutosten merkitystä yksittäisen ihmisen toiminnassa, mutta silti toivon, että hieman radikaalimmin uskallettaisin rajoittaa ihmisten kulutusta.

Onhan jo omituista haloota nostanut sekin, että Helsingin kouluihin päätettiin tuoda yksi kasvisruokapäivä viikossa.

10 Comments

  1. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi kokonaisuuksien hallinnasta ja pienten yksityiskohtien syynäämisestä. Automarketit ja ylipäänsä ajan tappaminen paikoissa, joissa päällimmäinen aktiviteetti on ostaminen ei ole ekologiselta kannalta mielekästä. Rakenteiden ja kulutustottumusten muuttaminen on olennaista.
    Esimerkiksi ekologisin T-paita on ostamatta jätetty T-paita. Puuvillan viljelyssä tarvitaan runsaasti vettä.
    Pienistä asioista kysymys: Kumpi on ekologisempi vaihtoehto, viisi purkkia luonnonkosmetiikka vai yksi purkki niukasti vain tarpeen mukaan käytettyä ”normikosmetiikkaa”?

  2. Ai niin, pitihän minun kommentoida opustakin. 🙂
    Hyvä tietopaketti.
    Oppaassa on hyviä näkökohtia ja asioita on pohdittu monesta näkökulmasta.
    Monet asiat eivät ole yhteismitallisia, kuten oppaan alussa kerrotaankin.

    ”Asiakkaina meillä kaikilla on oikeus olla kriittisiä
    ja vaativia. Sama koskee myös tätä opasta. Täydellisiä
    vastauksia ei ole, sillä vastuullisessa kulutuksessa on
    monta puolta, eikä vertailuja voi tehdä kaikenkattavasti.”

    Näinhän se on.

  3. Pikaisella vilkaisulla opas vaikutti mielenkiintoiselta. Täytyy perehtyä paremmalla ajalla tarkemmin.

    Minusta aivan loistava juttu on se, että tällaiset isot ketjut ottavat nämä asiat vakavasti. Sillä on niin paljon enemmän vaikutusta kuin yksittäisellä kuluttajalla. Pitäisi silti itsekin olla aktiivisempi ja antaa käyttämilleen kaupoille palautetta ympäristöasioista ja ekologis-eettisestä tuotevalikoimasta. Useimmat kaupat ovat ihan vastaanottavaisia tällaiselle palautteelle, poikkeuksiakin kyllä valitettavasti on.

  4. Komppaan aikaisempia. Hyvän oloista tekstiä ja imho myös kaunis taitto.

  5. Kiitos kaikille, kiva kuulla, että opas miellyttää! Kuvat on ottanut Lauri Mannermaa ja ulkoasu on Ari Nymanin tekemä.

    Tietysti olisi toivottavaa, että kaupat rohkeammin uskaltaisivat linjata omaa valikoimaansa myös ilman jatkuvaa asiakkailta tulevaa palautetta. Aika moni (minä mukaan lukien) on huono sanomaan/jättämään palautetta/pistämään sähköpostia arjen ostosreissulta niin toiveista kuin heikkouksista, vaikka aihetta olisikin.

    • Samaa itsekin toivon ja vielä enemmän! Suomessa kauppa hokee mantraa ”me annamme kuluttajalle mahdollisuuden valita”. Eli suomeksi sanottuna, pidämme valikoimassa myös kaikkein haitallisimmat tuotteet eikä meitä kiinnosta pätkääkään se että valtaosa väestöstä ostaa niitä kun ne on halvimpia. Ruotsissa meininki on eri. Siellä moni ketju ei päästä tuotteita hyllylle, jos niillä ei ole jonkin sortin ympäristöargumentteja tukenaan. Siellä siis kauppa aktiivisesti vaikuttaa siihen, A.) tavarantoimittajat valmistaa ympäristölle parempia tuotteita ja B.) että kuluttaja tekee ettisesti kestävämmän valinnan. Esimerkiksi muutamaa isoa pesuainebrändiä tehdään Ruotsiin eri reseptillä kuin Suomeen, kun ei siellä muuten pääsisi kaupan hyllyyn ja sitä kautta kuluttajan kukkarolle.

      Toinen hyvä esimerkki on siinä, että Ruotsissa on yli 400 Joutsenmerkittyä kauppaa. Suomessa niitä on reilu 20. Kertoo hieman kummassa maassa kauppa panostaa sekä valikoiman, että omien prosessien parantamiseen. Vähän tarttis lisää rohkeutta Suomeen!

  6. Hienoa, täytyypä tutustua! Jotenkin on ihmetyttänyt, että sinänsä hienoon osuustoiminta-ajatukseen pohjautuvaa S-ryhmää ei käytännössä mitenkään erota kilpailijastaan. Syyllisiä olemme tietty vaan me laiskat omistajat. Ei aavistustakaan, koska omalla osuuskaupallani olisi viimeksi ollut vaalit.

  7. Anttoo ja Malitsu, niin, suomalainen vähittäiskauppa voisi toipia huomattavasti reippaammin. Täällä on kai totuttu seurailemaan kilpailijaa ja jos se ei tee mitään, niin ei sitten toisenkaan suuren ryhmän tarvitse. Mutta toivottavasti meiniki muuttuisi: ilmeisesti muutosta tapahtuu esim. sitä kautta, että ekologiset ratkaisut tulevat usein myös kaupalle edullisemmaksi, kuten kannet pakastealtaissa jne.

    • Olen metelöinyt pakastealtaiden kansista vaikka missä. Ei mitään reaktiota vihreidenkään taholta.

      Enkä ole edes ajatellut muuta kuin omaa mukavuuttani! Pakkasella, kun on paksut ulkovaatteet päällä, ei pakastealtaista uhoavalla kylmyydellä ole asiakkaan kannalta merkitystä. Helteellä on ihanaa viipyillä pakastealtaiden äärellä. Kaikilla muilla säillä isojen kauppojen pakastealueella on hyytävän kylmä eikä ole mitään halua jäädä katselemaan löytyisikö jotakin ostettavaa.

      Voin vain kuvitella energianhukkaa.

      Tietäisikö joku miksi pakastealtaiden kansista ja kaappien ovista luovuttiin? Menevätkö ne yhtä mittaa rikki vai mikä oli syynä?

  8. Tiedoksi myös tämä:

    Vihreän Langan (19.2.2010, s. 24) Lasse Leipola esittää aiheellista kritiikkiä:

    “Kuinka moni on kuullut S-ryhmän tällä viikolla julkaisemasta Vastuullisen kuluttajan oppaasta? S-ryhmässä on nähtävästi päädytty siihen että paras tapa valistaa kuluttajia on tehdä se salaa.
    Netistä löytyvä opas on ihan asiallinen, ja siitä löytyy eettisen kuluttamisen perusasiat, kuten kotimaisten kasvisten suosiminen ja reilu kauppa.
    Tosin oppaan perusteella voisi kuvitella, että S-ryhmän kaupat ovat kuin maatilatoreja, joissa myydään pääasiassa raaka-aineita. Säilykkeistä ja pakasteista kirjoitetaan vähän, eineksistä ja puolivalmisteista ei juuri lainkaan.
    Palmuöljyn haitallisuus mainitaan kosmetiikkaa käsittelevällä sivulla, mutta se jää kertomatta, että valtaosa palmuöljystä päätyy eineksiin, kekseihin, sipseihin ja muuhun ruokaan.”

    Kirjoitin osittain tämän pohjalta aiheesta toiseen blogiini.