Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Vähittäiskauppa' merkittyjä kirjoituksia

»   Pörrö hämmästelee Lidlin likaisia ostoskoreja: “Erityisen likaisia ne näyttäisi olevan tossa Herttoniemen pisteessä. Olen antanut pahimpia koreja henkilökunnalle käteen ja yhdessä on sitten päivitelty, että on joo sontaista. Ja katsonut hetkeä myöhemmin kun henkilökunnan edustaja vie sen korin takaisin pinoon. Yök. Nyt meni jotenkin kuppi nurin tämän asian kanssa (Maanantai!) joten otin kuvan ja kysäisin asiaa Lidlin Fb-seinällä. Ei pärjää kyllä Lidl tässä ostoskorivertailussa ässälle ja koolle.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kaksi pientä ruokakauppaa on parempi kuin yksi iso

monday 12. januaryta 2015 klo 21.20 kirjoittajana Mari Koo

Kävin lauantaina kirjastoreissulla lähimmässä S-marketissamme eli Kasarmitorilla. Halusin ostaa kaalia, mutta tarjolla oli vain isoja kaalipalloja: sellaisessa on käyttööni liikaa kaalia, se painaa paljon eikä edes mahdu jääkaapin vihanneslokeroon.

Kysyin osastolla olleelta myyjältä, voisiko hän halkaista yhden kaaleista.

“En voi, meillä ei ole siihen resursseja tai välineitä.”

Vähän hämmennyin, sillä onhan puolikkaita keräkaaleja myynnissä monissa kaupoissa. Ostin sitten selvästi kalliimman savojinkaalin, jotta en joudu raahaamaan jättikaalia.

Tällainen isompien kauppojen asenne ei minua ilahduta. Vaikka asun alueella, jossa on paljon pieniä kotitalouksia, niin silti välillä tuntuu, että kaupoissa halutaan panostaa niihin, jotka tarvitsevat isompia eriä tuotteita.

Pienemmässä kaupassa asiointi on vaivattomampaa

Pienemmässä kaupassa, kuten Iso-Roobertinkadun K-kaupassa, on yleensä kiva käydä.

Kaupan koko on rajallinen, joten ei tarvitse raahustaa pitkiä matkoja löytääkseen tietoon tuotteen. Valikoima ja tuotekoot ovat riittävät perheemme tarpeisiin: esimerkiksi ne kaalinkerät on valmiiksi pienempinä paloina. Ja jos jotain erikoisempaa tarvitaan, niin se voidaan hakea jostain toisaalta, sillä kauppoja on lähialueella niin monta.

Palvelu on usein parempaa kuin suurissa kaupoissa (tosin tämä on kiinni myös ihan henkilöistä, on tuolla mainitussa S-marketissa pari tosi kivaa kassatyöntekijää). Usein kassajonokin vetää nopeasti, koska asiakkailla ei ole kärryllistä tavaraa.

Vaikka pienemmissä kaupoissa ei yleensä ole mitään isoja tarjouskampanjoita ja hinnat ylipäätään saattavat olla hieman korkeammat kuin suurimmissa kaupoissa, niin en usko, että ruokaostoksien hinta on meillä lopulta juurikaan kalliimpi kuin isossa kaupassa. Kun tarjolla on halutun kokoisia pakkauksia, niin kaalinjämiä ei tarvitse heittää roskiin. Isossa kaupassa on myös mielestäni helpompi sortua heräteostoksiin.

Iso kauppa ottaa reilut katteet pientuottajien tuotteista?

kaartinkotikauppa

Sitä paitsi monien tuotteiden hinnoittelu herättää hämmennystä. Joulun alla julkaistussa Kauppalehti Optiossa oli juttu Kaartin kotikaupasta, joka on yksi lähistöllämme olevista ruuan ostospaikoista. Kauppias toteaa jutussa, että monissa kaupoissa pientuottajien lähiruualle läiskäistään korkea kate, koska ajatellaan, että kyllä ihmiset näistä tuotteista sen maksavat. Voitto menee kauppaan, ei pientuottajalla.

Kaartin kotikaupassa olenkin joskus hämmästellyt, miten tietyt tuotteet ovat olleet halvempia kuin joissakin isoissa peruskaupoissa tai luomukaupoiksi profiloituneissa myymälöissä. Esimerkiksi mahtavat säilykesavuahvenet saa Kaartin kotikaupasta kohtuulliseen hintaan, ja pienestäkin purkista riittää ahventa monelle leivälle.

Be Sociable, Share!

»   Jukka Vuorio miettii Hulluja Päiviä: “Eikö tavallaan olisi loogisempaa, että Stockmannin Hullut Päivät olisi tapahtuma, missä hinnat olisivat viiden päivän ajan vielä tavallistakin kalliimmat? Silloin vasta olisikin aikamoista kulkea tuolla kaupungilla Hullut Päivät -muovikassin kanssa. Minä ainakin säästäisin tämän vuoden muovikassin, ja sitten ensi vuonna voisin kuljeskella sen kanssa ikään kuin olisin joku varakas henkilö. Kävisin Alepassa ja laittaisin ruokaostokset Stockan muovikassiin. No sitten kuulin kavereilta myös, että Hullut Päivät on jeppis ja jepulis asia siksi, että silloin saa merkkituotteita halvalla. Toistamatta enää yllä olevaa pohdiskelua Stockasta ja hinnoista, eivätkös kaikki tuotteet ole merkkituotteita? Pirkka ja Rainbow ovat merkkituotteita, ja ainakin näin Itä-Helsingistä katsottuna muuten hemmetin hyviä. Yritin muuten oikein kovasti miettiä, että mitä muita merkkejä minä edes tiedän kuin Pirkka ja Rainbow. Keksin ainoastaan kalsarimerkki Blackhorsen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   pni poisti puhelimestaan S-ryhmän sovelluksen S-mobiilin, vaikka sovellus teki sen mitä piti ja oli näppärä käyttää: “Kun sovelluksen lähes reaaliaikainen seuranta ilmaisi, että seuraava bonusprosenttitaso rupesi olemaan lähellä, kulutin vähän enemmän rahaa päästäkseni tälle uudelle bonusprosenttitasolle. Tämä vähän enemmän rahaa jonka käytin, oli kuusi euroa. Se bonusprosenttitaso jolle pääsin oli puoli prosenttia edellistä korkeampi. Jälkikäteen laskeskelin, että puoli prosenttia parempi bonus minun kulutustasollani on noin euron. Sovellus siis innosti minua käyttämään kuusi euroa saadakseni yhden. Eihän siinä ole mitään järkeä minun kannaltani. S-ryhmälle tuollainen ylimääräisen rahan käyttäminen on hyvä juttu, tietenkin.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Pinttelyblogissa ihmetellään, miksi K-ryhmän eri kaupat myyvät samaan aikaan tarjoustuotteita aivan eri hintaan. Esimerkiksi Pirkka-sipulit olivat K-Extrassa 1,75 e/pss, kun K-Supermarketissa hinta oli 0,99 e/pss. “Mikä siis lienee K-konsernilla tarkoitus? – Kertoa selvästi kuluttajille, että kannattaa sinne isompaan kauppaan mennä, vaikka matkaakin olisi? – Hätistää pikkukauppiaat pois isompien jaloista (syytä olisi – meidänkin kaupungissamme on vielä yksi sitkeä jäljellä) Vai onko tämä vain taas osoitus siitä, että kun liiketoiminta on riittävän suurta, niin enää ei oikea käsi tiedä, kenen taskussa vasen jalka on?” (Mari Koo) 4 kommenttia.

Onko se elitismiä, jos kauppa ohjaa kuluttajan valintoja vastuulliseksi?

wednesday 27. novemberta 2013 klo 22.07 kirjoittajana Mari Koo

”Kuluttajien ohjaus on elitistinen ajatus, eikä nykypäivää. Oikeaa tietoa pitää tarjota, jokainen tekee valintansa.”

Näin kirjoitti S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja Ilkka Alarotu Twitterissä jonkun seminaarin yhteydessä eilen 26. marraskuuta. Tällä hän perusteli sitä, että kauppa pitää hyllyssään tuotteita laidasta laitaan. Siis sekä eettis-ekologista että niitä vaihtoehtoja, joista vastuullisuus on kaukana.

Moni kritisoi Twitterissä Alarotua. Mielestäni kritiikille oli aihetta: onko se aitoa yritysvastuullisuutta, jos vain sanotaan, että tarjoamme tietoa tuotteista, mutta itse emme käytä tietoa esimerkiksi tuotevalikoiman kriteereinä?

Että ihan sama, kuinka ja missä joku possu on elänyt tai mansikka kasvanut, koska kuluttaja päättää, ostaako sen possun tai ne mansikat?

Eihän Alarodun kommentti sinällään ollut yllätys. Noinhan sitä isoa bisnestä tehdään: ollaan vastuullisia silloin, kun se sopii markkinointiin, mutta aina voidaan vältellä vastuuta toteamalla, että “mutta kun kuluttajat haluavat eri vaihtoehtoja”.

Tässä näkemyksessä on useampikin ongelma.

Ajatus tietoa aktiivisesti hakevista kuluttajista on myytti. Näin totesi viime perjantaina tutkija Mika Pantzar, jota kuuntelin Vuorovaikutteinen ja vastuullinen elintarvikeketju -hankkeen seminaarissa.

Suuri osa meistä ei siis jaksa etsiä tietoa esimerkiksi elintarvikkeiden alkuperästä. Sen tiedon pitää osua helposti silmään.

Kauppa, joka tekee kuluttajan puolesta valinnat vastuullisuudesta, helpottaa kuluttajan elämää: silloin sitä tietoa ei edes tarvitse etsiä.

Valinnanvapauskaan ei nimittäin usein lisää onnellisuuttamme, vaan päinvastoin. Esimerkiksi kun valitset kahdesta, on 50 prosentin todennäköisyys, että ihan sattumalta valitset paremman. Kun valitset kymmenestä, todennäköisyys on paljon pienempi.

Joskus olemme onnellisimpia, kun joku muu päättää puolestamme.

Yritys, joka sanoo, että he vain tarjoavat tietoa, mutta eivät hyödynnä sitä hankinnoissaan, toimii siis mielestäni vastuullisuudessaan nurinkurisesti. Usein samat yritykset muistuttavat, että he noudattavat kyllä lakeja.

Mutta riittääkö se? Eikö iso vähittäiskauppa muka voisi kantaa suurempaa roolia myös niin, että karsii valikoimistaan tuotteita, joiden tausta on epäeettinen tai epäekologinen? Luulisin, että valikoiman karsiminen olisi helppo kääntää markkinointivaltiksi.
(Maailmalta tietysti löytyy suuria kauppaketjuja, jotka toimivat juuri näin.)

Ja kaupan suunnalta on hassua lausahtaa, etteikö muka kuluttajia ohjailtaisi valinnoissa. Markkinointi ja mainonta jyllää koko ajan, ja asiakasta ohjaillaan mm. ilmoituksilla, hyllymerkinnöillä ja sillä, miten tuotteet on hyllyihin laitettu.

Be Sociable, Share!

»   Tapiolaan tuli kaupunkikeskuksena mainostettu Ainoa. Project Maman Katja ei vakuuttunut meiningistä, koska testivierailulla Ainoa vaikutti olevan peruskauppakeskus: “Miellän kaupunkikeskuksen kuitenkin sisältävän muutakin kuin liikkeitä eli sitä kaupunkia – esimerkiksi espoolaisia yrittäjiä, tiloja asukastapahtumien järjestämiseen, yhteisöllisiä elementtejä ja lähidemokratiaa, kulttuuria ja lasten ja nuorten huomioimista. Näistä ei näkynyt vilaustakaan. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi huvikseen kutsua peruskauppakeskusta kaupunkikeskukseksi? Tavoitin puhelimitse kauppakeskusjohtaja (!) Kirsi Borgin. Hän kertoi nimen tulevan siitä, että kyseinen rakennus on vain ensimmäinen osa Tapiolan keskuksen kehittämistä ja kokonaisuus muodostuu kaupunkikeskukseksi seuraavien vaiheiden myötä. Myös Stockmann on jatkossa osa kaupunkikeskus Ainoaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Lidlistä on tullut hyvä haastaja vähittäiskauppaan

sunday 15. septemberta 2013 klo 10.54 kirjoittajana Mari Koo

Suomessa on viime vuosina keskusteltu paljon vähittäiskaupan rakenteesta ja etenkin siitä, että kauppa on liikaa kahden suuren hallussa.

Mutta on sentään Lidl, joka on myös kasvanut reippaasti.

Lidl tuli Suomeen vuonna 2002. Silloin taisin minäkin nyrpistellä kaupalle: mitä lie halpiskamaa, ulkomaalainen ja kaikkea! Tosin en tainnut edes käydä tutustumassa Lidliin kovin nopeasti, koska myymälöitä ei ollut missään lähistöllä.

Vuosien saatossa oma asenteeni on muuttunut. Samoin on tainut käydä suurelle osalle suomalaisista.

Nyt Lidl on mielikuvissani tärkeä haastaja K- ja S-ryhmälle. Lidlin tuotteet ovat usein edullisempia kuin vastaavat jossain toisaalla, ja jotkut ovat suorastaan löytöjä hinnan ja laadun suhteen. Eikä Lidlissä kysellä kanta-asiakaskorttia.

Lisäksi Lidlin tarjouksista voi ostaa vaikka pyöräilyhousut, kenkätelineen tai pyykkikorin, kuten itse olen ostanut.

Mutta koska Lidl ei edelleenkään ole lähikauppani, niin arjen asiointi suuntautuu pääsääntöisesti noihin muihin kauppaketjuihin.

Lähiruokakaupat ovat viimeisen vuoden aikana lopettaneet kotikulmilta Helsingin Punavuoren liepeiltä, mutta ehkä pieni Lidl menestyisi täälläkin? Lähin Lidl on nyt Kampissa, ja omat kulkureittini suuntautuvat harvoin sinne.

Be Sociable, Share!

»   Terhi Ainiala analysoi lifestyle-kaupoiksi itseään nimeäviä liikkeitä: “Pienen netissä selailun jälkeen huomaan tällaisia olevan Suomessa monta. Kaupunkien kivijalkakauppojakin niissä on, mutta usea on maaseudulla. Joillakuilla on nimessään sana lifestyle, osa vain kertoo olevansa sellaisia. Toiset sanovat lisäksi olevansa “maalaisromanttisia”. Tarjolla oleva tuotevalikoima näyttää yhtenäiseltä: tuoksukynttilöitä, lyhtyjä, kylpytuotteita, säilytyslaatikoita, puisia seinäkylttejä, hempeitä vaatteita, puukenkiä. Yleisvaikutelma on kovin pastellinen. Huoneissa tuoksuu kenties jokin hedelmäinen ja yrttinen tuoksupussukka, kynttilät palavat kesän helteilläkin. Kaupat ovat sokkeloisia, ja eri huoneissa on erilaiset räsymatot. Näiden lifestyle-liikkeiden nimet luovat ja vahvistavat tuoksuvaa ja nostalgista mielikuvaa: Nougat, Wanilla Rose, Sweet living, Suvimarja, Putiikki Rannalla, Villa Pajala. [- – -] En muista, olisiko lifestylelle ehdotettu aikanaan suomenkielistä vastinetta. Vaikeaa sen vakiintuminen ainakin olisi ollut, sillä lifestyle toistuu kansainvälisissä blogeissa ja lehdissä kuin liki eräänlaisena brändinä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Eeva-Maria kehuu tamperelaista Supermyynti-kauppaa vanhanajan aarreaitaksi: “Herra Kauppias tervehtii asiakkaitaan heti ovelta, antaa minulle luvan valokuvaamiseen, kun vastaan hänen kysymykseensä etten etsi mitään tiettyä asiaa tällä kertaa. Katselen vain, tällaisessa paikassa ei koskaan tiedä mitä hyllyjen välissä tulee vastaan. Kauppias siirtyy palvelemaan seuraavaa sisäänpoikkeajaa, miestä joka tarvitsee taulukoukkuja ja sitten seuraavaa, joka etsii tietynlaista paristoa sekä ajastinkelloa autotalliinsa. Ovi käy vähän väliä, vain harva kysyjä joudutaan käännyttämään pois pystymättä auttamaan häntä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Kemikaalicocktailin Noora haastaa tutustumaan pieniin lähiruokakauppoihin: “Väitän silti, että suurimmalla osalla suomalaisista olisi varaa ostaa kalliimpaa — paikallista ja pientuottajien tuottamaa ruokaa —kun vaan priorisoisimme toisin. Kun vaan boikotoisimme isoja ketjuja ja kävisimme lähikaupoissa, mikäli sellainen omalta paikkakunnalta ja kodin läheltä löytyy. Meillä olisi varaa, jos emme panostaisi niin paljon muuhun. Jos ruoka olisi meille tärkeämpää. [- – -] Käy edes tutustumassa tällaiseen kauppaan ja tutustu tarjontaan. Aivan varmasti löydät monia sellaisia elintarvikkeita, jotka voisit hinnankin puolesta ostaa muualta kuin isosta marketista. Lupaan itsekin parantaa tässä tapani ja siirtää osan raaka-aineostoistani yksityiseen pikkukauppaan.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

Valinnanvaikeuksia maito- ja mehuhyllyjen runsauden äärellä

wednesday 13. februaryta 2013 klo 10.55 kirjoittajana Mari Koo

“Suomalaisten kauppojen hyllyiltä löytyy ällistyttävä määrä maitoja. Sitä vaan huuli pyöreänä seisoo maitohyllyn edessä ja selaa sieltä sitä omaa maitoaan. En ole yksin kylmäkaapilla tönöttämässä, usein maitohyllyllä on oma yleisönsä ihmettelemässä tölkkirivistöä.”

Näin kirjoittaa Mari Vesanummi.

Kokemukseni mukaan sama valintaongelma on nykyisin myös monen muun elintarvikkeen kohdalla.

Eilen mieheni pyysi, että toisin kaupasta tuoremehua. Olimme pienessä flunssassa ja mies ajatteli, että tuoremehu maistuisi.

Tuoremehua ostetaan meille siis harvoin, koska mehua ei muutenkaan juoda paljon, ja jos juodaan, niin laimennettava marjamehu on yleisin valinta. Hedelmät syömme mieluiten sellaisinaan (saa kuidut ja muut hyödyt) eikä mehuksi puristettuina.

Joten ihmekös tuo, että S-marketin tuoremehuhylly hämmensi minut. Eri merkkejä ja mehulaatuja oli pitkä rivi, ja rivi jatkui vielä kylmähyllyn puolella. Kuka oikeasti tarvitsee näin laajaa valikoimaa?

Ja toisaalta: ilmeisesti ihmiset juovat runsaasti tuoremehuja. Eihän niitä muuten olisi niin paljon tarjolla.

Koska valinta vaikutti vaikealta, niin katsoin, missä on reilun kaupan merkintöjä. Valikoima supistui merkittävästi, ja sain mehun mukaani.

Yksi esimerkkisuosikkini ruokakaupan valikoiman kasvusta on pasta. Kaukana ovat ne ajat, kun hyllyssä oli vain kahta makaronia ja spagettia. Nyt malleja, merkkejä ja laatuja on lasagnelevyistä tuoreravioleihin.

Be Sociable, Share!

Pääsiäisenä ruokakaupat ovat auki to, la ja ma, Alko on lauantainakin kiinni

thursday 5. aprilta 2012 klo 16.17 kirjoittajana Mari Koo

Tänään kiirastorstaina ruokakaupat saavat olla avoinna kello 7–21. Pienet kaupat voivat olla auki kello 24:een asti.

Pitkäperjantaina 6. huhtikuuta kaupat ovat kiinni.

Pääsiäislauantaina kaupat saavat olla auki normaaliin tapaan eli kello 7–24.

Poikkeuksena on Alko, joka on lauantaina kiinni. Alko sulkee ovensa tänään torstaina klo 20.

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä sunnuntaina kaupat ovat kiinni.

Toisena pääsiäispäivänä maanantaina pienet päivittäistavaraliikkeet voivat pitää oviaan auki neljä tuntia kello 8:n ja kello 18:n välillä.

Osa pienimmistä kaupoista on tuttuun tapaan auki myös niinä päivinä, kun muut kaupat ovat suljettuja. Tämä aukiolo koskee esimerkiksi alle sadan neliön kauppoja ja Helsingin asematunnelia.

Mukavaa pääsiäisaikaa kaikille Kulutusjuhlan seuraajille!

Be Sociable, Share!

»   Lahden takana -blogissa kehutaan suomalaisessa ruokakaupassa saatua palvelua: “Eilen kävin T:n kanssa paikallisessa K-Supermarketissa ja tökin puolisoani: huomasitko, myyjät tervehtivät ja hymyilevät! Kun kysyin myyjältä, mistä voisin löytää hunajaa, hän jätti saman tien muut asiansa kesken ja lähti ohjaamaan minua oikeaa hyllyä kohti, esitteli hunajavalikoiman ja kertoi, että paikkakunnalla tehtyä hunajaa ei ole enää saatavilla, mutta että toista suomalaista merkkiä oli tullut tilalle. Kaikki tapahtui luonnikkaasti ja ilman tunnetta, että asiakas on rasittava, kun tulee häiritsemään myyjän kallisarvoista työaikaa.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Marko Leppänen kertoo suomalaisista itsepalveluliikkeistä: “Keskellä kymenlaaksolaista maaseutua, Haminan kuntaan kuuluvassa Metsäkylässä, on Jokiniemen leipä Oy:n ympärivuorokautisesti auki oleva leipä- ja pullapuoti, joka toimii ihmisen perushyvyyteen – tai pitäisikö sanoa perustervemielisyyteen – luotttavaisesti suhtautuvalla tavalla. Meininki on: astu sisään, valitse leipä ja pudota raha lippaaseen. Seutu, jolla tällainen voi toimia, ei voi olla luonteeltaan ei-kenenkään-maata, vaan yhteiseksi kodiksi tunnettu. Tai sitten yksinkertaisesti tyhjä ihmisistä. Kun syysilta pimenee, on lämpimästi valaistu puotikoppi epätodellinen näky maaseudun autiudessa. Jotain sympaattisen kaurismäkeläistä on koko pytingissä.[- – -]  Itsepalveluperiaatteella toimii myös ainakin Labbyn kartanon monipuolinen tilapuoti Pernajassa ja, jos otetaan vieläkin rootsimpi esimerkki, Helsingin itäsaaristossa sijaitsevan Villingin kesäinen polunvarsimyyntipöytä kasvimaatuotteille.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) 1 kommentti.

»   Helsinkiin avautuu Kluuvin kauppakeskus, jossa on myös nostalgisesti sisustettu maalaiskauppa. Katleena kommentoi aihetta: “Ymmärrän hyvin, että pääkaupungin ydinkeskustaan halutaan joskus maalaismaista, nostalgista tunnelmaa. Siitä tulee kuitenkin helposti maalaiselämän idealisointia, jonkinlaista muotoiltua maaseutua, jossa pystytetään trendiväreillä maalattu hytitön traktori kadunkulmaan. Ja sitten ihmiset haaveilevat slow lifesta ja maaseudulla elämisestä, koska se on niiiiin ihanaa. Kaikki tämä on ihan OK. Nautin itsekin suunnattomasti kauniista muotoilusta, enkä jaksa visuaalista krääsää. Toivon silti jokaisen pohtivan kahta asiaa: 1. Kaupunkiin rakennettu maalaistori on designattu, maaseutua matkiva kokonaisuus. Se ei ole oikeasti maaseutua. Aito toritunnelma löytyy niiltä toreilta, joita ei ole tietoisesti muotoiltu. Aitous ei aina ole kaunista – mutta se on aitoa. 2. Jos jokainen kohta maailmassamme on stailattu puhdasmuotoiseksi ja huipputyylikkääksi, missä on paikka pennittömille mummoille, likaisissa haalareissa kulkevalle remonttiporukalle, mekastaville lapsiperheille ja eläkeläispappojen kahviseuroille? Onko ylimuotoilussa niin iso elitismin riski, että karkotamme osan ihmisistä pois? Onko design-Suomi enää ihmisiä varten ollenkaan?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Anja on tyrmistynyt siitä, miten yritykset saavat pistää pystyyn liikekeskuksiaan ja niitä mainostavia tolppia. Hän käyttää esimerkkinä Luviaa, josta on myös kuvamateriaalia blogitekstin mukana: “Minulla nousee verenpaine aina, kun ajan keltaisen rumistuksen ohi. Arvatkaapa muuten, tankkaanko kyseisellä asemalla tai kuinka usein käyn lippurivistön hehkuttamassa Salessa? [- – -] Hyvä S-ryhmä, onko idyllisen kirkonkylämiljöön raiskaaminen yhteiskuntavastuullista toimintaa? Todellista vastuullisuutta on, jos toteaa virheen ja siistii aseman maisemaan sopivaksi, eikä jatkossa enää tee samoja virheitä uudelleen. [- – -]  Ruma Suomi tehdään nykyisin keltaisilla tolpilla. Käännän peukun alas ja toteemin kohdalla hiljennän vain pakon edessä. Ne, jotka löytävät kauppaan ja huoltoasemalle ilman toteemeja ja jotka välittävät kotiseutunsa maisemista, voivat puolestaan nostaa peukun oheiselle Facebook- sivustolle.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Kaupat saavat olla auki perjantaina eli juhannusaattona klo 7 – 12, kertoo Kaupan liitto. Juhannuspäivänä kaupat ovat pääsääntöisesti kiinni, tosin pienet kaupat ja kioskit saavat tuttuun tapaan olla auki. Sunnuntaina kaupat ovat avoinna tavallisen sunnuntaipäivän tapaan. Alkot ovat torstaina auki klo 20:een, juhannusaattona klo 9 – 12. Postin ja pankit ovat kiinni perjantaina ja tietysti myös lauantaina. 1 kommentti.

Pääsiäinen sulkee kaupat perjantaina ja sunnuntaina, maanantaina pikkukaupat auki neljä tuntia

wednesday 20. aprilta 2011 klo 23.21 kirjoittajana Mari Koo

Pääsiäinen tunnetusti vaikuttaa kauppojen aukioloon eli perjantaina kaupat ovat kiinni, samoin sunnuntaina. Poikkeuksena ovat alle 100 neliön kaupat, jotka saavat olla auki myös kirkollisina juhlapyhinä. Eli esimerkiki pienimmät Siwat voivat olla auki. Samoin tietysti esimerkiksi Helsingin asematunnelin kaupoilla on omat aukiolonsa.

Toisena pääsiäispäivänä eli maanantaina enintään 400 neliön päivittäistavarakaupat saavat olla auki neljä tuntia. Esimerkiksi Alepat ovat tällöin avoinna klo 12–16.

Alkot ovat kiinni myös lauantaina. Nyt torstaina ne ovat auki klo 20 asti.

Tietoja pääsiäisen vaikutuksista esimerkiksi pääkaupunkiseudun julkiseen liikenteeseen ja apteekkien aukioloaikoihin saa Hesarin pääsiäismuistiosta.

Be Sociable, Share!

»   Uusi musta kerää valikoimapalautetta kaupoille välitettäväksi: “Olen kyllästynyt juoksemaan ekotuotteiden perässä useissa eri kaupoissa. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, että saisin lähi-Alepastani edes ekologista pyykinpesuainetta! Oletko itse samassa tilanteessa? Puuttuuko lähikaupastasi luomua, reilua tai lähiruokaa, joihin törmää vain torilla tai erikoiskaupoissa? Nyt teemme asian eteen jotain konkreettista: voit kertoa kyselyssämme, mitä reilua, luomua, kestävästi tuotettua tai lähiruokaa haluaisit lähikauppaasi, me kerromme sen kaupoille.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset