Yliopisto-lehdessä (5/2010, s. 2) toimittaja Mikko Puttonen tunnustaa ihailevansa Battery-pullon muotoilua.
”Tyylikkään muovipullon olemus tuo mieleen järeän pultin, ei niinkään paristoa kuten sen kai pitäisi. Sen teollinen, luja hahmo vetoaa myös kosketusaistiin.
Ihastuksestani huolimatta olen ostanut Batterya vain kerran. [- – – ] En myöskään osaa ostaa vain kauniin muotoilun vuoksi, tarvitsen ostamiseen käytännöllisen oikeutuksen.”
Puttonen kertoo, että häntä harmittaa mp3-soittimensa muotoilu.
”Kuitenkin aina kun käytän soitinta, muistan että olisin voinut hankkia hauskemman näköisen.”
Halpa viinipullo ei saa näyttää liian hienolta
Lehdessä myös on juttu arjen estetiikasta. Vaikka pääjuttu löytyy verkosta, niin kiinnostavat kainalojutut ovat vain printtilehdessä. Yhdessä niistä graafikko Hannu Rinne kertoo, kuinka hänen suunnittelemiaan viinipakkauksia kuvailtiin ”liian hienoiksi”:
”Ne olivat niitä 6,99 -viinejä. Pakkaus ei saanut näyttää liian luksukselta.”
Viehättävät astiat tekevät aamiaisesta hieman miellyttävämmän
Nyt, kun olen nauttinut oman aamiaiseni, niin arvostan lahjaksi saamiani Arabian Taika-astioita. Niiden parissa on jotenkin lempeän kaunista ja hieman vielä unenomaistakin syödä puuro ja juoda tee. 
Juuri nyt minkään omistamani käyttöesineen muotoilu ei ärsytä suunnattomasti. Mutta tietysti minäkin olen valmis maksamaan viihde- tai kodinelektroniikasta vähän enemmän, jos se näyttää silmiini paremmalta kuin kilpailijansa.
Onko teillä muilla joitakin Puttosen kirjoituksen kaltaisia kokemuksia? Tuotteita, joiden suunnittelu viehättää, vaikka tuotetta ei itse tarvitse? Tai jotain sellaisia esineitä, joiden ulkoasusta ja käytettävyydestä saatte iloa? Tai niitä, jotka harmittavat?
Kaisa Kyläkoski
Yksi kannattavimpia viime vuosien investointeja oli ostaa uudet aterimet. Edelliset olin valinnut>saanut yo-lahjaksi ja 15 vuoden käytön jälkeen eivät olleet enää makuni mukaisia. Säästäväinen luonteeni ei oikein olisi suonut uusien ostamista, mutta voitin itseni ja kyllä kannatti. Joka kerran kun ottaa lusikan käteen saa iloa ja nautintoa. (Ja vanhat aterimeni siirtyivät vanhempieni kaupunkikotiin, jossa oli aikaisemmin sekalaisempi kokoelma.)
Nimenomaan arkiesineisiin kannattaa mielestäni satsata, ei kaapiin piilotettaviin aarteisiin.
Joku
Kuvan muki (no, punaisena) on lähes ainoa arjen kestokäyttöesine, jonka olen (etenkään uutena) hyvin pitkään aikaan ostanut (tai, jonka muistan ostaneeni). Sen ostin vain, koska sen katsominen tuo minulle hyvän mielen, ja olin iloinen, että osasin sallia itselleni jotain pientä kaunista.
(Muuten on ennestään tavaraa liiaksikin.)
RistoK
Taika-astiat on kyllä hienoja, mutta Origo miellyttää enemmän omaa silmää. Oman kämpän esteettisimmät esineet lienevät Harri Koskisen Block-lamppu ja Yrjö Kukkapuron Junior-tuoli.
Paras rajoitin uuden tavaran ostoon on liian pieni kämppä. Kun kellarikomero ja kaapit on valmiiksi jo täpötäynnä, niin ei tule paljoa tehtyä uushankintoja. Toisaalta omanakin ongelmana on pihi/säästäväinen luoteeni, joka laukaisee herkästi itsesyytöstoimet pitkällisempää harkintaa ja taloudellista panostusta vaativissa ostoprosesseissa. Juuri astiasarjoihin sijoittamisesta saatua käyttöarvoa on vaikein hahmottaa etukäteen, mutta kyllä päivittäiskäytöiset Iittalan ja Arabian astiat ovat tuottaneet esteettistä mielihyvää jo arvonsa verran lyhyessäkin ajassa.
Joku
Hmm. Kämppähän voi silloin toisaalta olla ”sopivankin” pieni. Itse esimerkiksi mahtuisin hyvin elämään (vähintään) puolet tätä pienempäänkin tilaan. Tai siis, egoni mahtuisi, nykyiset tavarat eivät. 😉
Pitäisiköhän ottaa tavoitteeksi.
Zepa
Taika-muki _mustavalkoisena_ oli sellainen ostos jota en voinut jättää tekemättä. Kun tapoihini ei kuulu tiskata heti kun pöydällä on kolme käytettyä kahvikuppia, yksi kahvimuki lisää on ihan käytännön ratkaisu. Köh-köh. On se.
Stazzy
Minulle usein muotoilussa on tärkeämpää se, miltä tuote/astia tuntuu käteen kuin miltä se näyttää.
Esim. en innostu monien keräämistä muumimukeista oikeastaan ollenkaan, mutta kun sain yhden sellaisen lahjaksi, kotiin muutti piakkoin neljän sarja yksivärisiä vihreitä Teema-mukeja, sillä malli vain on täydellinen kun sen kouraansa ottaa.
Nevie
Olen itse ottanut sen linjan, että jos käyttöesineet ovat samalla myös kauniita, kotiin ei tarvitse hankkia lainkaan koriste-esineitä. Jos esine miellyttää silmää ja materiaali tuntuu hyvältä käteen (en voi sietää esimerkiksi muovia), on käyttökokemuskin asteen parempi. Monelle lähipiirissä tämä näyttäisi olevan ihan turhaa hifistelyä, minä taas puolestani en ymmärrä ihmisiä, joille esineellä on pelkkä käyttöarvo eikä esteettisyyteen kiinnitetä lainkaan huomiota.
Mari Koo
Stazzy, tuo tuntuma on tärkeä niin tavaroissa kuin vaatteissa. Teemat kieltämättä ovat mukeina sopivia, ja samoin Taika miellyttää käsissä.
Nevie, minä myönnän kyllä käyttäväni tuotteita, jotka eivät ole esteettisesti erityisen miellyttäviä. Ovat kuitenkin jotenkin päätyneet minulle, joten siedän sitten sen, että ovat sitä mitä ovat. Mutta kieltämättä haaveilen esim. siitä, että pistän muoviset leivontakulhot yms. kiertoon ja hankin tilalle teräksisiä. Vielä tämä ei kuitenkaan ole toteutunut…
Ja kuten Ristokin mainitsi, niin eipä minullekaan enää mahdu uusia astioita tai muuta rompetta, joten uutta ei tule hankittua.