Kulutusjuhla

Kuuden vaatteen haaste herättää keskustelua

Viime viikolla minullekin tipahti sähköpostia, jossa Uusi Musta haastoi mukaan syyskuun vaatepohdintoihin: tavoitteena olisi kokeilla, pärjääkö koko kuukauden kuudella vaatekappaleella. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa esim. urheilu-, bile- tai alusvaatteita, vaan ne arkiset perusvaatteet.

Haasteen taustat ovat Yhdysvalloissa: itse sain aiheeseen liittyvän linkin kaverilta (kiitti Olli!) elokuun alussa.

Suomalaisissa blogeissa haaste on herättänyt jo paljon keskustelua. Osa pitää touhua omalta osaltaan tarpeettomana, kuten Karkkipäivän Sannille:

”Jollekin muotibloggaajalle, tai ehkä mahdollisesti kelle tahansa muulle normaalille ihmiselle, haaste saattaisi olla vaikea. Mutta Sannille? Voi rakkaat…! Mähän olen käyttänyt melkein koko kesän kuutta vaatekappaletta…! Näette edessänne (tai no, ainakin blogin yläpalkissa) ihmisen, jota vaatteet eivät kiinnosta pätkääkään. Mulla on kyllä kaapeissa ihan liikaa vaatteita, jopa niin paljon että osa asuu alakerran varastossa, mutta käytän – oikeasti – koko ajan muutamaa samaa peruskudetta.”

Myös Iltapäivän Anu kehottaa pohtimaan haasteen mielekkyyttä:

”Mieleni tekee kovasti kritisoida pyrkimystä pärjätä kuukausi kuudella vaatteella – mikä ihmeen pointti siinä on, jos vaatekaappi on kuitenkin täynnä? Se voi toki kasvattaa itsekuria jollain tasolla, mutta mielestäni olisi fiksumpaa käyttää niitä vaatteita, jotka on mennyt hankkimaan. On oikeastaan vähän kummallista, että kulutuskriittisyys kulkee käsi kädessä jo hankitun tavaran vähentämisen kanssa, sehän johtaa hyvin usein lähinnä aiemminkin kommentoimaani tavara-ahdistuksen siirtämiseen muiden riesaksi – ja tekee kaappeihin tilaa uusille hankinnoille.

Tulevan sesongin vaihtumisen yhteydessä olenkin päättänyt haastaa ainakin itseni käyttämään kaikkea, mitä kaapeista löytyy sen sijaan että kantaisin ne kirppislaatikkoon. Jos ei heti näytä hyvältä, tarvitaan lisää mielikuvitusta peliin, ja vaikka sakset, jollei homma muuten toimi.”

Kukin siis tavallaan: toisille kuuden vaatteen haaste tuntuu silti olevan vaativa. Haaste tuntuu jo nyt siis täyttäneen ainakin yhden näkemyksen: se on saanut ihmisiä pohtimaan omaa suhdettaan tavaraan ja vaatteisiin.

Itse taidan tosin olla liian laiska osallistuakseni virallisesti haasteeseen. Vaatteita minulla on toki yllin kyllin, ja käytän varmasti normaalina syyskuuna enemmän kuin kuutta vaatekappaletta (farkut ja jotkut toiset pitkät housut, pari-kolme hametta, useita paitoja, pari neuletakkia).

Vaatevarastoni vähennys on käynnissä ja kiihtyy kohti vuoden loppua. Tähän on syynä muutto, jonka ansiosta minun on pakko käydä läpi myös vaatekaappini.

Oleellista on tietysti olla ostamatta lisää. Vaikka saisi edullisesti. Tai olisi ”kiva”: olen ottanut periaatteeksi, että vaatteen pitää olla todella kiva, ennen kuin sen hankin, eikä niitä ”ihan kivoja” löytöjä kannata edes säilyttää.

Onneksi en koskaan ole ollut erityisen innokas shoppailija. Kiehtovaa on silti lukea, miten esimerkiksi anonyymi shoppailuholisti eli Miss Moneypenny -blogin kirjoittaja pyrkii eroon ostosvimmastaan ja tavaranhaalimisesta.

6 Comments

  1. Just olin kuukauden fillaroimassa Alpeilla. Pärjäsin yksillä housuilla ja yhdellä paidalla. Muut vaatteet (joita niitäkin oli vähän) olivat urheiluvaatteita.

    Ihan helposti 6 vaatetta riittää arkenakin: takki, 2 housut ja 3 paitaa. Miksi muka joka päivä tai edes kuukausi pitäisi olla eri vaatteet.

  2. Mulle tämä haaste olisi helppo, en juuri vaatteita ostele kun isot koot on niin kalliita ja niitä on vähän. Ymmärrän kuitenkin miten jollekin tämä haaste voi olla hankala. Iltapäivän Anun jutussa on järkeä, mutta samalla voisi ajatella tälläisen haasteen osoittavan himoshoppaajalle miten vähemmälläkin voi pärjätä ja ehkä tulevaisuudessa ostaa vähemmän? Riippuu tietysti ihan miksi ihminen shoppaa…

  3. Onnistuu: 1 housut ja 5 kauluspaitaa töihin. Viikonloppuna verkkareissa (tai alusvaatteissa). Arkena taas viikonloppuna pestyt arkivaatteet käyttöön.

  4. Osallistun, vaikken kohderyhmään kuulukaan, ihan siinä toivossa että pieni panokseni inspiroisi jotakuta toista eettisempään suuntaan. Tulin siihen tulokseen että olisi hyvä jos mahdollisimman eri-ikäiset, näköiset ja tyyliset ihmiset osallistuisivat. Silloin nähtäisiin että helppoa, eettistä ja ekologista pukeutumista on moneen lähtöön. Eikä lisäjulkisuuskaan tärkeälle asialle pahaa tee.
    Filosofian puutarhasta tulee syyskuuksi muotiblogi. 😀

  5. Meillä kaveriporukka osallistuu vain sen takia että kaikki tällaiset ”arkirutiinien katkaisijat” yleensä ohjaavat kokonaiskäytöstä parempaan. Kun sinittelen kuukauden kuudella vaatteella ja harkitsen tarkkaan etukäteen mitä haluan käyttää – voin helpommin laittaa ylimääräiset kiertoon.
    Syyskuun aikana vähennämme sata tavaraa ja kokeilemme kuuden vaatteen kuukautta. Eihän kummallakaan maailmaa pelasteta, ja yleiselle hyvälle on aivan sama onko minulla sata tavaraa enemmän vai vähemmän mutta omalla kohdallani uskon, että kuukauden jälkeen on kaapeissa vähemmän ja kierrossa enemmän. 🙂

  6. Täytyipä oikein laskea, montako vaatekappaletta oli mukanani kahden kuukauden reppureissulla. Peräti kahdeksan, mutta toisaalta olinkin varautunut hyvin erilaisten ilmastojen oloihin. Otan itselleni lisäpojon myös siitä, että kenkiä mukanani oli vain yhdet, jotka loppumatkasta pysyivät koossa enää ilmastointiteipillä.

    Ihan hieno haaste, vaikken siis minäkään taida oikein kohderyhmään istua. Toivottavasti tuo saa jonkun keskittymään edes kuukaudeksi olennaisempaan kuin luomivärin ja t-paidan sovittamiseen sävy sävyyn.