Kulutusjuhla

Onko tarpeen hankkia urheiluvaatteita erikseen joka lajiin?


Viime viikolla lueskelin relaa.comista tekstiä nykyaikaisten urheiluvaatteiden suunnittelusta. Aihe kiinnostaa, koska omassa vaatekaapissani urheiluvaatteiden määrä on selvästi lisääntynyt kymmenessä vuodessa: on mm. juoksutrikoot, teknisiä alusasuja, pyöräilyhousut, pari tuulitakkia, juoksutakki, vaelluskengät, juoksulenkkarit, sisäpelikengät, sporttirintsikoita, hanskoja, pipoja, sukkia, uimapuku, monia paitoja (erityisesti pyöräilyä ja lenkkeilyä varten) ja muuta kamaa.

Joskus olen ihmetellyt, miten muinoin koulussa pärjättiin liikuntatunnit läpi vain suunnilleen verkkareilla ja t-paidoilla. Esimerkiksi puuvillaisia t-paitoja en nykyisin edes halua käyttää liikunnassa: ne keräävät hien eivätkä sitten tunnu hyvältä päällä.

Tavaramäärä on hetkittäin ahdistanut. Mutta onneksi relaa.comin artikkeli antoi pienen synninpäästön:

”Lajispesifit vaatteet yleistyvät nopeasti. Suunnittelijoiden mukaan vaatteiden suurta määrää omassa kaapissa ei kannata pelästyä. Se ei välttämättä ole esimerkiksi epäekologista.

– Vain yhteen käyttöön tarkoitettu vaate kestää paremmin ja pidempään, Matti perustelee.

– Vaatteiden määrä itsessään ei ole tärkeää, vaan ostettujen vaatteiden laatu, Ruut täydentää.”

On kieltämättä totta, että juoksutrikooni ovat säilyneet ehjinä ja käyttökelpoisina pian varmaan kymmenen vuotta. Joskus olen käyttänyt niitä pyöräillessä, ja sen huomaa kankaan kulumisessa takamuksessa.

Tällä hetkellä liikuntavaatevarastoni tuntuu varsin täydelliseltä, enkä usko, että lähiaikoina ostan mitään urheilukamaa. Mutta olen valmis panostamaan siihen, että vaatteet päälläni ovat mukavantuntuiset. Esimerkiksi huonot rintaliivit tai paksut tennissukat kesän hikisellä lenkillä vievät liikkumisesta taatusti nautintoa.

Kuvassa poseeraan jo edesmenneen, keskisuomalaisen Mauri Jormakka -merkin tuulipuvussa, jonka mieheni halusi ostaa minulle Ilomantsin kirpputorilla. Omaan itäsuomalaiseen nuoruuteni kuului TT Future -merkin (on mennyt konkurssiin) urheiluvaatteiden havainnointi.

8 Comments

  1. Olen Zumba-tunneilla katsonut lievästi huvittuneena muutaman zumbaajan Zumba-vaatteita, jotka ovat siis ihan zumbaamista varten suunniteltu ja tehty. Kai niissäkin on joku idea (värejä! naruja! Zumbaa!), mutta en vaan saa itseäni ostamaan pöksyjä ja paitaa vain yhtä tarkoitusta varten.

    • Olen minäkin naureskellut joskus esim. sauvakävelysukille. Ei se liikuntamuoto niin paljon lenkkeilystä poikkea, että ihan omat sukat olisivat tarpeen 🙂

  2. Synninpäästö peruttu ; ).

    Vain yhtä tarkoitusta varten tehty vaate kestää ”paremmin ja pitempään”, koska sille tulee vähemmän käyttökertoja ja kulutusta kuin jokapaikanvaatteille. Ekologisin vaate ei ole se joka kestää pisimpään vuosissa laskettuna vaan käyttötarkoitukseen sopiva vaate, jonka kestävyys kulutuksen määrään verrattuna on paras. ”Käyttötarkoitukseen sopiva” ei välttämättä ole tarkasti yhteen kapeaan tarkoitukseen optimoitu vaate, vaan tarkoituksenmukaisempaa voi olla kouluverkkarilinja, jossa samoilla vaatteilla pärjää monessa lajissa. Arvelisin, että maalaisjärjestä on apua: jos harrastaa paljon juuri tiettyä lajia, voi olla fiksuinta hankkia juuri siihen lajiin tehdyt varusteet, mutta jos harrastaa satunnaisemmin useampaa lajia, kannattaa hankkia moneen taipuvat vermeet.

    Ekologista ei myöskään ole se että vaatteet ovat laadukkaita, jos niitä on tarpeeseen nähden aivan liikaa. Täytyy muistaa, ettei laadukkaitakaan urheiluvaatteita tuoteta tänä päivänä eettisesti kestävissä olosuhteissa. Niin kauan kuin eettisesti tuotettujen urheiluvaatteiden saatavuus on huono, on viisasta yrittää välttää turhaa kuluttamista. Synninpäästöjä etsiessä on hyvä muistaa, että suunnittelijat eivät ehkä ole parhaita arvioimaan oman leipäpuunsa (siis vaateteollisuuden) eettisyyttä.

    • Saara, toki näin on, mutta kuten yritin tuossa muotoilla, niin juoksutrikoot ovat selvästi kärsineet fillaroinnista, kun taas erikseen hommatut pyöräilyhousut ovat sekä mukavammat, erityisesti pitkillä pyörälenkeillä, että kestävämmät. Eli jos juoksutrikoonni todella jättäisin vain juoksemiseen, niin veikkaan, että niitä voisin käyttää vielä vuosia.

      Toki monessa lajissa pärjää peruskamoilla, eikä esim. sukkia tarvitse erikseen olla niin sauvakävelyyn, juoksemiseen ja pyöräilyyn (jotka ovat pääliikuntaharrasteeni), mutta jokaiseen näistä koen tarvitsevani säiden mukaan erilaisia paitoja (kesän topeista talven fleeceen). Ja niitä voi sitten vaihdella lajista toiseen, samoin kuin takkeja.

      En toki silti halua sanoa, että on ok hankkia urheilukamaa, kunhan se on laadukasta ja kestävää. Totta kai kannattaa välttää turhaa kuluttamista, mutta sen verran mukavuudenhaluinen olen liikkuessani, että mieluusti pidän päälläni laadukkaita vaatteita. Kun pyöräilin yli 10 kilometrin työmatkaa, niin silloin esimerkiksi fillaroinnin sadeasu oli tarpeen: nyt se on kieltämättä jäänyt vähälle käytölle, mutta ehkä vielä jonakin päivänä on taas syytä pidempään arkipolkemiseen… Ilman sadeasua olisin jättänyt pyörän huomattavasti useammin kotiin vedoten, että sää on liian huono ja kastun.

  3. Relaa.comin ’toimittajan’ kommentti ja pohdinta:

    Parasta nuorissa ulkoiluvaatesuunnittelijoissa oli se, etteivät he hakeneet synninpäästöä. Heitä kaikki tämä kestävyyteen ja ympäristöystävällisyyteen liittyvä kiinnosti ihan aidosti ja paljon. Olivat tämän suhteen valistuneita ja asioita monesta vinkkelistä ammattimaisesti tutkineita. Sikäli Relaan juttu ei tee heille oikeutta ja tuo käyttämäni termi synninpäästö on noiden suunnittelijoiden näkökulmasta turhan kevytkenkäinen ja ehkä vähän harhaanjohtavakin.

    Tavallaan tuo uusi suunnittelijasukupolvi saattaa siis töihin siirtyessään jotenkin auttaa meitä tässä vaatetuksen kestämättömyysongelmassa. Etukäteen vaikea sanoa mikä se ratkaisu on – enemmän, vähemmän, parempaa, kestävämpää, monikäyttöisempää, luomumpaa,… Ei sitä vaan voi tietää. Mutta kun asiaan on aidosti sitouduttu, niin varmaan se jotenkin tulee näkymään vuosien kuluttua.

    Jutussahan jäi vähän sivuun esim. se, että nuoret suunnittelijat etsivät uusia materiaaliratkaisujakin paljolti esim. kierrätyksen näkökulmasta. Vanhan Gore-Texin uusia korvaajia mietittäessä ei siis välttämättä ole tärkeintä vedenpidon, tuulenpidon tai hengittävyyden isot lukuarvot, vaan materiaalin hyvä kierrätettävyys. Vanha Gore-Tex kun sisältää liikaa fluoria tai jotain. Kymmenen vuotta vanhemmilla ulkoiluvaatesuunnittelijoilla olisi saattanut olla arvot ja kriteerit vähän toisessa järjestyksessä.

    Mari Koo:n pointti siitä, että lajikohtainen saattaa lopulta lisätä ihan absoluuttisiakin vaatteiden kokonaiskäyttökertoja pitää varmasti paikkansa. Kun lahkeesta kuluvissa lajeissa käytetään lahkeesta vahvistettua vaatetta ja polvesta kuluvissa lajeissa polvesta vahvistettua vaatetta, niin parempi kokonaiskestävyys on itsestään selvää. En tosin tiedä mikä kohta vaatteesta Zumbatunnilla kuluu enemmän kuin muilla tanssillisilla aerobictunneilla 😉

  4. Mari, huomasithan kohdan ”maalaisjärjestä on hyötyä”. En mitenkään tarkoittanut arvostella juuri sinun tekemisiäsi, vaan puhuin aivan yleisellä tasolla. Sinun tapauksessasi juoksu- ja fillarointihousujen erottamisessa voi hyvinkin olla järkeä, ja kuulostaa siltä että harrastat molempia lajeja niin aktiivisesti että kaikelle on käyttöä.

    Pyöräilyesimerkkisi on hyvä. Vaikka sadeasu olisikin ”ylimääräistä” (mitä en siis ajattele sen sinulla olevan), voi sen hankkiminen silti olla hyvä idea, jos se innostaa pyöräilemään enemmän ja autoilemaan vähemmän. Se mikä on yhdelle turhaa on toiselle tarpeellista- jokainen tietää parhaiten itse, mikä on tarkoituksenmukaista ja mikä ei. Esimerkiksi, jos joku ei harrasta ahkeran zumbaamisen lisäksi muuta liikuntaa, ehkä hänen sitten on ihan järkevää hankkia zumbavaatteet, jos niistä on enemmän iloa eikä monikäyttövaatteita oikeasti tulisi käytettyä mihinkään muuhun.

    Nämä eivät ole yksinkertaisia kysymyksiä, eivät ollenkaan.

    Mitä suunnittelijoihin tulee, he voivat tietysti olla enemmän tai vähemmän tiedostavia- pointtini oli yksinkertaisesti, että kenen tahansa on vaikeaa puolueettomasti arvioida omaa leipäpuutaan. Ympäristötietoinen suunnittelija voi varmasti tehdä paljon hyvää- mutta toiminnan eettisyyttä arvioidessa ei oikein päästä yli eikä ympäri siitä seikasta että suunnittelija saa leipänsä siitä että uusia vaatteita ostetaan ja kulutetaan. Varmasti suunnittelija (kuten kuka tahansa muukin) voi olla omassa työssään erinomaisen eettinen. Siitä ei ole kysymys, vaan siitä ettei kenenkään pitäisi arvioida itse oman toimintansa eettisyyttä.

    • Mitä, eikö tämä ollutkaan henkilökohtaisesti minulle osoitettu moite? 😛 Arvostelluksi tulemisen pieni tuntu johtuu varmasti siitä, että tunnen kuitenkin sitä pientä huonoa omaatuntoa esim. urheilupaitojen määrästä. Siis koen kritiikin toimintaani olevan tavallaan ihan aiheellista ja otan hurjan puolusasennon ihan turhaan. Pahoittelen käytöstäni!

      Olen kuullut joidenkin hankkivan esim. uusia jumppavarusteita, koska se kuulemma motivoi joka syksy/talvi, kun on ”uutta, kivaa päällä”. Tietysti vielä markkinavoimat ja media auliisti vinkkaavat, että kunnon liikkujalla on varusteet viimeisintä huutoa eikä lenkille missään nimessä voi lähteä, jos ei ole ns. kunnon varusteita.

  5. Ei, ei ollut : ) Yritän välttää sellaista, vaikka tietysti olisin voinut tuoda sen (tälläkin kertaa) selkeämmin esiin.
    Huonoon omaantuntoon en oikein tiedä muuta lääkettä kuin funtsimisen. Ehkä sitten huomaat olevasi turhaan huolissasi. Pahimmillaankin voit vain päättää että kun nykyiset kamasi kuluvat puhki, ostat vähemmän uutta tilalle. No big deal. Joka tapauksessa, olen sitäkin mieltä ettei tiedostavalla ihmisellä pitäisi olla aina huono omatunto tai paha mieli jostakin, etenkään asioista joita suuri osa kansasta tekee surutta ja ajattelun rasittamatta. Ratkaisua dilemmaan en ole vielä keksinyt.

    Huomiosi ostamalla motivoitumisesta on hyvä huomio. Miten sitä voisikin motivoitua muusta kuin uudesta ja ostamisesta? Itsekin olen taatusti joskus sortunut etsimään kadonnutta kuntoilumotivaatiota kaupasta…