Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Kehut' merkittyjä kirjoituksia

»   Kirjoitin Ruokamysteerit-blogiin kehut ravintoloiden hävikkiruokaa välittävälle ResQ-palvelulle: ”Perusidea on yksinkertainen: kun ravintolassa umpeutuu esimerkiksi lounasaika, myymättä jääneet annokset ilmoitetaan ResQ:ssa. Annoksille kerrotaan hinta ja aika, jolloin ne on viimeistään noudettava. Kuluttajana voin valita mieluisan annoksen ja maksaa sen tilaukseni yhteydessä (ravintolalla ei siis ole riskiä, että varaisin annokseni, mutta en saapuisi sitä maksamaan). Sitten suuntaan ravintolaan, kerron tehneeni ResQ-tilauksen ja saan valmiiksi pakatun annoksen mukaani. Tyypillinen annoksen hinta on noin 4–6 euroa. Toisaalta esimerkiksi kahvilatuotteita saa halvemmalla ja isot sushiannokset voivat olla kalliimpia. Olen tehnyt ResQ-hankintoja työn ja kodin lähettyviltä eli Helsingin keskustan ja Meilahden tienoilta. Näillä alueille on runsaasti ResQ-valinnanvaraa. Iltapäivällä voin tilata annoksen ja pyöräillä kotimatkalla sitä hakemaan. Kaikki ruoat ovat olleet sitä, mitä on luvattu, ja homma on toiminut ongelmitta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkijärjen Jenni huomasi lapsen Reiman talvihaalarin lahkeissa kaksi noin sentin kokoista reikää lahkeiden sisäsaumoissa. Reklamointi onnistui sujuvasti: ”Nykymaailmassa palautteen lähettäminen on helppoa, joten otin viasta kuvan ja lähetin Reimalle. Kysyin onko kyse normaalista kulumisesta vai jostain muusta. Haalaria oli kuitenkin käytetty jo monta kuukautta, ja olin pessyt sen yksi tai kaksi kertaa, pesuohjetta toki noudattaen. Ilahduin siitä, että asiakaspalvelu vastasi nopeasti ja totesi reijät heti valmistusvirheeksi. Asiaa selvitettiin vielä hetki, jonka jälkeen Reima tarjosi minulle erittäin kohtuullista korvausta viallisesta haalarista. Korvauksena oli lahjakortti Reiman verkkokauppaan, josta olin haalarin alunperin ostanutkin. Minulle tämä sopi oikein hyvin, sillä yleisesti ottaen kokemukseni tuon firman tuotteista ovat positiivisia. Tämä haalari oli ensimmäinen, jossa olin havainnut vikaa, eikä missään muussakaan vaatteessa ole ollut ongelmia. Palvelu oli alusta loppuun erittäin ystävällistä ja ripeää, eikä kokemustani kyseenalaistettu millään tavalla. Pidin myös siitä, että korvausta tarjottiin ilman, että sitä erikseen pyysin. Tästä kokemuksesta voi antaa Reimalle täydet pisteet.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Jenni piti Kodin1-kaupan kylkiäisestä, liukurista: ”Eipä olisi parempaa päivää tuolle kylkiäiselle löytyä, kun lunta pöllysi taivaalta täyttä päätä. Nappasin liukurin oikein mielelläni, sillä meiltä puuttui sellainen. Eikä ollut mikään rimpula, vaan kunnollinen, tukeva, perinteinen liukuri. Epäselväksi jäi, tarjoiltiinko niitä kaikille, vai jonkun tietyn summan ylittäneille (ostokset maksoivat noin 30€) vai siksi, että käytin kassalla etukuponkeja. En myöskään ole ihan varma, olisiko liukurilla suurta merkitystä sen suhteen, miten usein kaupassa jatkossa asioin. Mutta ainakin ilmainen tavara sopi minulle tällä kertaa erinomaisesti!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Leena ilahtui teekaupasta: ”Päätin poiketa sisälle, sillä aikomukseni on pitkään ollut oppia lisää teelaaduista ja vierailla näissä lukuisissa ulkopäin varsin somilta näyttävissä teehuoneissa. Voi hyvä ihme. Miten onnelliseksi voi pieni teekauppa ihmisen tehdä? The Ounce – kauppa muistuttaa vanhanajan sekatavarakauppaa, paitsi hyllyillä on vain ihania lasisia teepurkkeja. Myyjällä oli korsetillinen mekko(!) ja etiketit ja teen valmistustapa kirjotetaan musteella(!) käsin. Myyjä näytteli ja tuoksutteli teelaatuja toisensa jälkeen. Kertoi, mistä tuote tulee. Poistuttuani ostosteni kanssa kadulle minulle tuli olo, kuin olisin käynyt Narniassa. Täysin epätodellista, täysin maagista. Tässä minun kotinurkillani! Ei voi olla totta? Taika, ihme ja ihastus löytyy ihan tästä läheltä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Tukan saa puhtaaksi tavallisella oliiviöljysaippualla

maanantai 12. lokakuuta 2015 klo 15.36 kirjoittajana Mari Koo

Olen viime vuodet pessyt hiuksiani palashampoolla. Se on ollut ihan kelvollinen ratkaisu hiuksilleni, mutta kun tuttava kertoi Facebookissa, että tavallinen oliiviöljypohjainen saippua käy myös hiusten pesuun, niin oli tietysti pakko kokeilla.

Nyt olen pessyt hiuksiani pari kuukautta noin joka toinen päivä oliivisaippualla. Olen erittäin tyytyväinen: hiukseni näyttävät ja tuntuvat puhtailta.

Palasaippua on tietysti pitkäkestoinen, ekologinen hiustenpesutuote. Oliva-saippua sisältää vain oliiviöljyä, vettä ja mineraalisuolaa. Oman saippuani ostin Ekolosta, mutta samaa saippuaa saa monesta muustakin ekohenkisestä kaupasta.

Iso plussa on tietysti hinta: saippuapala maksaa alle kolme euroa.

Minulla on lyhyet, värjäämättömät hiukset, joten en vaadi hiusteni pesuaineelta erityisiä ominaisuuksia. Mutta oliivisaippua on saanut kehuja ympäri internetiä myös esimerkiksi pitkähiuksisilta. Esimerkiksi Milla toteaa:

”Oon ollu erittäin, erittäin, erittäin tyytyväinen tähän saippuaan. Miulla on suhteellisen vaativat hiukset, koska nää on luonnostaan kiharat, menee helposti takkuun ja yleensä latvat on niin kuivat, että tekee pahaa kattoa. Nyt oliiviöljysaippuan jälkeen tilanne on kuitenkin tosi erilainen! Hiukset kihartuu jokaisen pesun jälkeen hillitysti ja nätisti (ennen tilanne vaihteli tosi pahan ja tosi hyvän välillä), latvat ei oo enää yhtä kuivat, en joudu tappelemaan karseiden takkujen kanssa ja näitä on muutenkin n. 100x helpompi käsitellä. Hiukset tuntuu paksummilta ja näyttää kivoilta enkä enää edes haaveile suoristusraudasta. Ja tietysti vielä se fakta, että hiukset likaantuu hitaammin ja eri tavalla. Ennen miun hiukset piti pestä joka toinen päivä, että en ois näyttäny hirveeltä liimaletiltä ja hiukset oli juuresta tosi rasvaiset -> meni päätä pitkin. Nykyisin hiukset tuntuu kahden päivän ajan vastapestyiltä, joten tätä menoa pesen hiukseni noin joka 3. tai jopa 4. päivä! Ei oo vaan yksinkertaisesti mitään tarvetta pestä aikasemmin.”

Saippua toimii tietysti myös ihon pesuun, joten esimerkiksi uimahallireissuilla tai matkoilla ei tarvitse kantaa mukana useita tuotteita. Tarvittaessa saippuaa voisi käyttää vaatteidenkin pesuun.

palasaippua

Kuvan saippua ei ole oliiviöljysaippuaa, mutta en nyt viitsinyt kuvata kulahtanutta saippuapalaa tähän blogitekstiin. Sen sijaan kaivelin arkistoistani otoksen saippuoista.

»   Ismon kitaralaukun kantokahva hajosi. Onneksi apu löytyi suutarilta: ”Viikon päästä tuli puhelimeen viestiä suutarilta että työ olisi noudettavissa. Hieman jännäsin kuinka homman on käynyt. Yllätys oli suuri kun sain kuulla että tilalla oli oikean sävyisestä oikeasta nahkasta tehty uusi kahva! Hee, tämähän on siis parempi kuin alkuperäinen! Toinen positiivinen asia oli se, että hinta oli kohtuullinen. Työ ei kustantanut kuin muutaman kympin.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa K!) Ei kommentteja.

»   Soja ilahtui skeittikaupan asiakaspalvelusta. Kun aiemmin katsottua tuotetta ei enää ollutkaan nettivalikoimissa, niin kaupasta lähetettiin viesti, jossa vinkattiin parista muusta nettikaupasta, joista samaa tuotetta voisi ostaa. ”Päädyimme lopulta ihan toiseen lautaan ja yritykseen, jota ei ole tässä mainittu. Jos SkateProlta suinkin olisi löytynyt vielä sopiva lauta, olisin ehdottomasti sen tämän perusteella ostanut. Ja seuraavan kerran, kun tarvitsen jotain rullailulaitteita, on SkatePro ehdottomasti ensimmäinen kauppa, josta etsin.” (Mari Koo, via Kaisa K.) Ei kommentteja.

»   Nollavaimo osti rintaliivit: ”Kävin viikolla ostamassa itselleni rintaliivit. Ikinä koskaan aikaisemmin ei ole mainitun vaatekappaleen osto ollut niin helppoa. Tein kaikkien aikojen ennätyksen. Kuin olisi kurkkua ostanut. Siihen tarvitaan vain kanta-asiakkuus ko. liivikaupaan ja rahaa. Eli kun heillä on koneelle tallennettuna, minkä merkkiset, malliset ja kokoiset liivit olen edellisellä kerralla ostanut, niin ei muuta kuin sen tiedon kanssa valitsemaan. Ostin siis saman merkkiset, malliset, kokoiset ja – tylsä minä – myös väriset liivit ilman kokeilematta niitä. Ja nappiin meni, tietty. Kolme minuuttia ja 94 euroa, kiitos.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) Ei kommentteja.

»   exme löysi uudet silmälasit: ”Suuri kunnia kuuluu myyjälle. Myyjillähän on erilaisia makuja ja eri määrä palveluhalukkuutta. Tänäkin talvena yksi myyjä suositteli minulle vain mustia, toinen vaaleita värejä. Kolmas lähti koko kaupasta ulos, kun ei jaksanut toistuvia tyrmäyksiäni. Mutta nyt: myyjä sai minut ostamaan elämäni kalleimmat silmälasit (mikä ei sinänsä olisi ihme, ostan aina halvimpia. mutta nämä ovat aidosti kalliit). Hän antoi minulle aikaa (miksei silmälasikaupoissa ole naulakoita? aina pitää takki riisua lattialle, kun ei suostu ostamaan seuraavien vuosien laseja hikisenä kiireesti takki päällä). Etsi minulle kärsivällisesti kehyksiä. Ymmärsi, mitä sanoin (että “ei koristeita eikä logoja” tarkoittaa sitä todella).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Isyyspakkauksessa kehutaan Polarn O. Pyretin reagointia reklamointiin, joka johtui lasten välikausihaalarin oudoista rei’istä: ”Myymäläpäällikkö sanoi heti, että vaatteessa on selvä laatuvika ja että hän ei ole nähnyt vastaavaa aiemmin. Saimme uuden haalarin tilalle, ja sekin käskettiin tuoda takaisin heti, jos vastaavaa käy uudelleen. Kun ihmettelin, että myös kenkien alle laitettavat kuminauhat olivat rispaantuneet nopeasti, kuulin, että se on ihan normaalia, ja liikkeestä saa tarvittaessa tilalle uudet kuminauhat. Poistuimme liikkeestä tyytyväisesti nyökytellen: Kyllä. Näin juuri. Hyvin hoidettu.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Tiitu kehuu Amazon.co.uk -nettikauppaa: ”Moni luulee edelleen, että Amazon myy vain kirjoja, vaikka nykyään se myy ihan melkein mitä vaan. Mitä ikinä haluaakin ostaa, kannattaa aina ensin tsekata Amazonista, sillä sieltä voi löytää saman tuotteen jopa yli puolet halvemmalla kuin Suomesta kaupasta. Osaa tuotteista myy Amazon itse, mutta myös muut kauppiaat voivat myydä tuotteita heidän kautta. Brittien Amazonissa on sellainen kiva juttu suomalaisille, että kun ostaa Supersaver-tuotteita, niin jos ostosten yhteishinnaksi tulee yli 25 puntaa, niin toimitus on ilmainen. Kassalla pitää vain muistaa erikseen laittaa täppä Supersaver-toimitus-kohtaan, sillä jostain syystä se ei valitse sitä oletuksena. [- – -] Tiedän, että joitain edelleen “pelottaa” tilata netistä. Mitä jos luottokortin numero joutuu vääriin käsiin tai paketti häviää postissa? Itse en mieti näitä asioita ollenkaan. Olen jo niin monien vuosien ajan tilannut tavaraa netin kautta ongelmitta. Luottokorttiani ei ole ainakaan tähän asti väärin käytetty. Pari kertaa tilaamani tuote on kadonnut postissa ja olen vain ilmoittanut Amazonille, että tuote ei ole vielä tullut perille, vaikka olisi jo pitänyt. He ovat molemmilla kerroilla pahoitelleet asiaa ja laittaneet samantien uuden tuotteen tulemaan ilman mitään lisäkuluja.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Hyvinkään harjumailta -blogissa on nautittu tavarapyörästä: ”Hiukan sattumanvaraisesti tilattu Babboe Curve saapui heinäkuun lopussa ja on kyllä yllättänyt positiivisesti. Turvatelinekehikon ansiosta kyydissä kulkee vauvakin turvaistuimineen, ja isommat lapset viihtyvät turvavöin varustetuilla penkeillä. Sadesuoja vaatii tiukkaa kiristämistä, jottei alkaisi rankkasateen tullen tihkua vettä, muuten ei ole ilmennyt isompia pulmia. Pyörä nopeuttaa useamman lapsen, isojen ostosten tai vaikka kierrätyspaperinippujen siirtämistä paikasta toiseen, tarjoaa kunnonkohotusta ja on muutenkin yllättävän kätevä.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Kemikaalikimaran Anja on ahkeroinut keittiöremontin parissa. Viimeisen silauksen antoi tilava jätevaunu: ”Jätevaunun löysin Lanka ja Muovi Oy:n nettimyymälästä, hintakaan 138 € ei ollut paha verrattuna siihen, mitä keittiöliikkeissä saa mekanismeista maksaa. Lisäksi ostin hidastimen, vähän yli kympin ja tietysti pitää lisätä myös toimituskulut. Vaunussa plussaa on tukeva rakenne, ei mitään rimpuloita vääntyviä kehikoita, vaan jämäkkä metallirunko, joka valmistajan sanojen mukaan kestää 100 kg painon. Lisäksi tuote on valmistettu Suomessa. [- – -] Nyt kelpaa, vaunu vetäytyy itsestään takaisin kaappiin, kun irrottaa vetimestä – vai onkohan meillä ovat kaapit vinossa? Yhtä kaikki, kätevää on. Hidastus toimii, mutta ei ehkä ole niin hiljainen kuin voisi, vaan vaunu pitää hiljaisen kolahduksen mennessään kiinni. Vaikka kyseessä on varsin mitätön juttu, valmistaja voisi ehkä tätä vielä kehittää.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Siivouspalvelun osto kannatti

torstai 1. elokuuta 2013 klo 21.05 kirjoittajana Mari Koo

Arkijärjen Jenni osti ensimmäistä kertaa kotisiivouksen: ”Muutaman tunnin jälkeen koko asunto kiilsi lattiasta kattoon, ja tuntui että puhtauden tuoksu leijaili rappukäytävään asti. Lattiat ja lattialistat on pesty perusteellisesti, matot rullattu pois ja tuuletettu/tampattu, pölyt ja pinnat pyyhitty, hanat kiiltävät, missään ei ole sormenjälkiä, kylpyhuone ja vessa ovat putipuhtaita ja kaikki huonekalut on imuroitu. Olin kotiin tullessa varsin vaikuttunut.

Parasta on, että työllistän samalla yksityisyrittäjän, joka tienaa kaikki rahat itselleen.” (Mari Koo)

»   Marjut lupaa listata viisi lempiesinettään. Esineistä ensimmäiseksi esittelyyn pääsee pressopannu: ”Ostin pannun kööpenhaminalaisesta kahvilasta neljä vuotta sitten, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. En erityisemmin tarvinnut pressopannua, mutta siinä kahvilan seinällä esillä ollessaan soma vaaleanpunainen väri ja pullukka muotoilu veivät sydämeni. (Kaikille niille, jotka ovat hiukan ihmetelleet värivalintaani olen auliisti kertonut, että vaihtoehtona olisi ollut mintunvihreä, ja en kai minä nyt missään tapauksessa sitä, mutta tosiasia on, että olisin ostanut juuri tämän pinkin vaikka vaihtoehtoina olisi ollut mitä.) Pannu itsessään ei ole tanskalainen, vaan aitoamerikkalaista tuotantoa, mutta en ole antanut sen häiritä, vaikka muuten tanskalaisen muotoilun ystävä olenkin. Yllättäen pannu kuitenkin tuli tarpeeseen, ja on tarpeen edelleenkin, sillä kartan työpaikkojen seisseitä vaaleapaahtoisia litkuja, ja pyöräytän kahvit mieluummin itse.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Janne Rentola on vuosia käyttänyt kahvipaketin ympärillä samaa ilmaiskumilenkkiä: ”Huomasin käyttäneeni kahvipaketin ympärillä samaa kumilenkkiä jo vuodesta 2007, siis kuutisen vuotta. Kuminauha ei ole osoittanut minkäänlaisia perstumisen merkkejä, vaan on yhtä käyttökelpoinen kuin ottaessani sen ensi kertaa lounaslaatikon ympäriltä Tokiossa (siksi muistan, kuinka vanha se on). [- – -] Tulee vain mieleen, että muukin tavara voitaisiin tehdä yhtä hyvistä materiaaleista kuin tuollainen kertakäyttöön tarkoitettu lenkura, joka osoittautuu odotettuun elinikäänsä nähden lähes ikuiseksi.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

Eri firmojen kanta-asiakkuudet yhdelle viivakoodilliselle kortille

maanantai 10. kesäkuuta 2013 klo 21.00 kirjoittajana Mari Koo

”Tässä ei sitten tule erillistä korttia, vaan kanta-asikkuutesi voidaan laittaa esimerkiksi KELA-korttiin”, Polarn O. Pyretin myyjä kertoi.

Tämän tiedon ansiosta olin heti valmis kanta-asiakkaaksi. En todellakaan halua yhtään lisäkorttia, mutta jos eri kanta-asikkuudet saa saman viivakoodin taakse, niin se kelpaa minulle.

Olettaisin, että nykyisin moni muukin liike toimii samalla tavalla. Itse en ollut aiemmin vastaavaan törmännyt. Mutta siis ehdottomasti kannatettava tapa toimia: täytän KELA-korttini mieluusti useamman kaupan kanta-asiakkuuksilla (tosin olen mm. vaatekaupoissa surkea kanta-asiakas, enkä yleensä koskaan saa kerättyä esimerkiksi tarvittavia ostosummia, jotta saisin jonkun alennuksen).

Vai kaipaako joku erillisiä kanta-asiakaskortteja jokaiseen liikkeeseen?

Parhaita eineksiä: pinaattikeitto, vispipuuro, tuorepasta, pelmenit, quorn

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013 klo 10.44 kirjoittajana Mari Koo

Einesruoka on taloutemme pelastus silloin, kun ei vain jaksa ja ahdi sen suuremmin kokata. Tietyt tuotteet pelastavat arjen, jos ei halua tilata alakerran pizzeriasta syömistä.

Mutta mikä sitten lasketaan einekseksi? Jos valmis vispipuuro on eines, niin onko jogurttikin? Entä pestokastike? Marinoitu tofu? Makkara?

Ilmeisesti moni mieltää eineksiksi ne tuotteet, joista saa periaatteessa aterian (ehkä hiukan tylsän, mutta kuitenkin) lisäämättä mitään. Siis esimerkiksi mikroateriat tai pakastepizzat.

Minä taas näen einekset vähän laajemmin. Siksi myös vispipuuro ja pestokastike ovat eineksiä: voisihan ne tehdä itsekin, ja välillä teenkin, mutta ostan niitä myös valmiina.

Mutta nyt niihin taloutemme einessuosikkeihin! Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä.

pinaattikeitto-rainbow
Pakastepinaattikeitto
Pinaattikeitto on periaatteessa helppo tehdä itsekin, mutta pakastekeitto on hyvää ja suhteellisen edullista. Eikä tarvitse pelätä samalla tavalla keiton palamista pohjaan. Näitä voi ostaa pari pakettia pakastimeen odottamaan sitä hetkeä, kun ei ole muuta syötävää. Plussaa myös hyvästä saatavuudesta.
Ainesosat:
vesi, pinaatti (11 %), maitojauhe, vehnäjauho, voi, suola, sokeri (0,5 %), rypsiöljy, stabilointiaineet (E 412, E 410)

Kasvispyörykät, Apetit (pakaste)
– Nämä pyörykät ovat hyviä, ja jos tarvitsen nopeasti jotain syötävää, niin pyörykät lämpenevät nopeasti mikrossa. Lisukkeeksi sitä, mitä sattuu löytymään (salaattia, muussia jne.). Plussaa suhteellisen hyvästä proteiinipitoisuudesta (10 %) kasvisruuaksi. Miinusta siitä, ettei näitä löydä kovin monista kaupoista.
Ainesosat:
Kasviksia 49 % (keltainen porkkana, soijapapu, vihreä paprika), perunarae (peruna, kasvirasva), vesi, rypsiöljy, sulatejuusto (juusto, maitorasva), soijaproteiini, emmentaljuusto, persilja, valkosipuli, sitruunamehu, suola, basilika, perunakuitu, sakeuttamisaineet (E461, E407a), mustapippuri. Suolapitoisuus 1,0 %

Tuorepasta
– Erityisen nopea ja helppo. Jos on sitä pestokastiketta ja/tai hyvää juustoraastetta, niin saa vielä lisää makua. Yleensä meillä on jotain juustotäytteisiä versioita.

Pakastepelmenit
– Syömme lihaa noin kerran viikossa, ja joskus liharuuaksi valikoituvat lihapelmenit. Niiden kohdalla ummistan silmäni lihan alkuperälle, vaikka muiden lihatuotteiden kohdalla syynään alkuperää. Kasvispelmeneiden täyte on lähinnä perunaa, eivätkä ne oikein minulle maistu. Pelmeneitä käytämme välillä myös keiton raaka-aineena.

Nousussa:

Quorn
– Viime viikolla testasin ensimmäistä kertaa quorn-pihvejä. Kokemus oli sen verran positiivinen, että tätä sieniproteiinipohjaista kasvistuotetta kokeillaan varmasti myös jatkossa.
Ainesosat: Mykoproteiini (Sieniproteiini) 43 %, vesi, sipuli, teksturoitu vehnäproteiini (vehnägluteeni, vehnätärkkelys, vehnäjauho, hyytelöimisaine: natriumalginaatti, väri: sokerikulööri), maitoproteiini, aromi, hydratoitu kananmunanvalkuainen (lattiakanojen munista), rapsiöljy, paahdettu ohramallasuute, tapiokatärkkelys.

Nyt olisi tietysti kiinnostavaa kuulla myös muiden einessuosikeista sekä siitä, mikä on eines ja mikä ei.

»   Kirjasfääri-blogissa suhtauduttiin ensin skeptisesti uuteen kirjojen muotoon, mutta kokeilun jälkeen korttipakan kokoinen minikirjanen ihastutti: ”Meinasin turskauttaa aamuteet ikkunaan, kun luin Hesarista Otavan uudesta “formaatista”, “yksinoikeudella Suomessa”, “Miki”. Olin ihan että joo niin varmaan, tosi innovatiivista uudelleenlämmittämistä, pienennetään taviskirjat pienikokoisiksi pokkareiksi ja paketoidaan se johonkin tympeään brändiin. Ketä kiinnostaa? [- – -] Korpesi muuten aika lailla, kun noin viisi (5) minuuttia Ei kiitosta luettuani olin täysin myyty.” Kirjasfäärissä listataan minikirjan etuja, mm. taskuunsopivuus ja lukemisen vaivattomuus yhdellä kädellä. (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle!) Ei kommentteja.

»   Exme luottaa rintaliiveissä yhteen tuotemerkkiin: ”Jos jossain olen merkkiuskollinen niin rintaliiveissä, muuten (kuulen teidän jo haukottelevan siellä, mutta jatkan kertomalla että) – ostan vain Triumphia. En ole selvittänyt tuotteen eettisyyttä. En uskalla. Mutta joskus kun olen erehtynyt poikkeamaan mihin tahansa muihin liiveihin, olen saanut pelkästään kökköjä kokemuksia. Jos jonkin pitää istua niin alusvaatteiden! Triumphia muuten äitikin on ikänsä uskollisesti käyttänyt, ehkä tässä on huomattavissa jonkinlainen peritty merkkiuskollisuus. Mutta ihan tosi, mitkään alle 40 euron liivit eivät ole hyviä (tai jos ovat, ovat sitä vain ekaan pesuun asti ja minun laiskuudellani hankin uudet liivit ehkä joka… kolmas vuosi).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset