Kulutusjuhlan avainsanalla 'Kehut' merkittyjä kirjoituksia
»
Matti Mattila vaihtoi Nokiasta Samsungiin (Galaxy S ): “Päällimmäisin syy valmistajan vaihtamiseen oli sopivan tuotteen puuttuminen. En tahtonut löytää Nokian valikoimista miellyttävää mallia ja muiden valmistajien tuotteet houkuttelivat liian paljon. Toisaalta mikään ei sitonut minua Nokian puhelimeen, joten pitkäaikaisen asiakassuhteen katkaiseminen ei lopulta tuottanut tuskia. Toissijainen vaihtamisen syy löytyi huonoista sovelluksista ja palvelusta. Nokia tuli Ovi-palveluineen monta vuotta jäljessä, jos verrataan esimerkiksi Googlen verkossa tarjoamiin erinomaisiin palveluihin. Nokian sovelluksissa oli lisäksi paljon ongelmia. Niitä sai olla päivittämässä lähes viikoittain eivätkä ne silti toimineet. [- - -] Puhelimen käyttäminen on uskomattoman helppoa. Kosketusnäyttö on parasta, mitä matkapuhelinalalla on keksitty sitten itse matkapuhelimen. Tällainen sen kännykän olisi pitänyt olla jo vuosia sitten. Kaiken helppokäyttöisyyden kruunaa saumaton yhteistyö Google-tilin kanssa. ” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisalle!)
1 kommentti.
»
Kemikaalikimaran Anja on saanut hyvää palvelua monesta paikasta: “Kampin Suomalaisessa kirjakaupassa kassa oli sydämellisen ystävällinen. Kyynikko voisi sanoa, että opeteltu juttu ja että niinhän esimerkiksi amerikkalaiset tekevät. Erona vain on se, että amerikkalaiset voivat fraaseilla “Have a nice day!” katse kohdisttuna ohitsesi jonnekin kaukaisuuteen. Iloinen tervehdys katseen kera on sata kertaa tehokkaampaa ja mukavampaa.
Arkadiankadun Osuuspankissa virkailija kirjoitti minulle pyytämättä kortin, jossa on tilinumeroni sekä IBAN-koodi, johon vuoden vaihteessa siirrytään. Kirjoitti siististi käsin ja liimasi suojakelmun päälle. Palvelua siis. Virkailijat olivat ystävällisiä myös miehelle, joka tuhisi, kun ei päässyt suoraan asioimaan. Jonoa ei siis ollut, vaan hänen vuoronsa oli seuraavana.
Varasin Finnairilta jälkipolvelle lennon. Puhelimen päässä oli todella ystävällinen kaveri, joka pitkän keskustelun jälkeen pyysi vielä toivottamaan pojalle oikein hyvää matkaa. Kyynikko voisi taas todeta, että pakko olla ystävällinen, sillä kilpailu on kovaa. Niin on, mutta näin palvelun pitää toimia.
Vein Sellon Citymarkettiin kahdeksan kappaletta hajonneita Pro Light lamppuja, joista olen kirjoittanut aiemmin. Kerroin asiakaspalvelutiskillä, että lamput eivät kestäneet kolmea viikkoakaan. En pyytänyt rahaa takaisin, sillä kuittia en enää löytänyt. Olisin vain palauttanut lamput ongelmajätteenä ja informoinut heitä huonolaatuisesta artikkelista. Vaan kuikas kävikään. Myyjä lähti tarkistamaan hyllystä, että heillä on kyseisiä lamppuja myynnissä ja palattuaan ilmoitti, että saan maksamani summan takaisin. Ihmetteli myös, miksi kyseiset lamput ovat poistomyynnissä. Epäkuranttia ei saisi myydä. Näin palvelun pitää toimia.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Håkan Mitts esittelee hyvän huoltopalvelun määrityksiä: “On niin harvinaista herkkua, että teknologia-tuotteiden ongelmissa saa hyvää palvelua, että on ihan pakko tässä kehua Acerin huoltoa. Minulla Acerin läppärin WLAN-kortti temppuili; kun etäisyys tukiasemaan kasvoi niin yhteys katkeili. Nyt läppärissä uusi WLAN-kortti ja Acerillä tyytyväinen asiakas.
Mistä on siis hyvä palvelu tehty?
Ensinnäkin, minulle ei kertaakaan esitetty mitään asiakkaan älykkyyttä kyseenalaistavaa “haluamme varmistaa, että et ole täysi idiootti” kysymystä. Ei pyydetty buuttaaman konetta, ei asentamaan Windowsia uudestaan, ei ottamaan WLAN-tukiaseman valmistajaan yhteyttä. Tälläiset turhat kommervenkit ainakin ärsyttävät minua suunnattomasti, etenkin kun yhteydenotossa on jo kuvattu oman analyysin tulos.
Palveluun olisi sisältynyt laitteen nouto ja palautus, mutta ennemmin kuin taistella pakkaamisen kanssa, vien mielummin koneen itse huoltoon. Ei mitään ongelmaa, sen kun vein.
Sitä mukaan kun kone eteni huollossa, tipahti sähköpostiin ja kännykkään viesti huollon etenemisestä, ei tarvinnut käydä loggautumassa jonnekin hankalalle sivustolle tekemään tarkistusta.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
maanantai 9. elokuuta 2010 klo 12.09 kirjoittajana Mari Koo
Olen nyt kesän aikana saanut pari kertaa jäätelökioskilta jättisuuren pallon (3 e), kun kioski on myynyt vain yhtä kokoa.
Ensin sitä ihastelee: vau, tällähän on kokoa! Mutta pian tajuaa, että isossa pallossa on heikkoutensa. Jäätelöpallojen koolla kisaaminen on siis mielestäni mennyt jo vähän liian pitkälle.
Etenkin hellepäivänä pallo alkaa sulaa välittömästi, ja sula jäätelö valuu sormille.
Lisäksi pallo on yksinkertaisesti liian suuri perusjäätelötarpeeseen. Kun sen on lopulta syönyt, olo ei ole välttämättä miellyttävän virkistynyt, vaan jäätelöähkyinen. 
Isot pallot näyttävät myös etenkin lasten kourissa olevan hankalia, ja kioskien läheisyydessä näkyy jälkiä maahanpudonneista tuotteista.
Parasta on tietysti se, jos kioskilla voi valita normaalikokoisen pallon tai ison pallon. Esimerkiksi eilen Valion kioskilla pallo maksoi 2,40 e, ja sen koko oli juuri sopiva. Iso pallo olisi maksanut 3 e.
Tietysti jäätelöä olen kesän mittaan ostanut kotiinkin. Edelleen yksi kesän kylmistä suosikkiherkuistani on espoolaisen Pappagallon vadelmasorbetti, jota ainakin Helsingissä saa suuremmista kaupoista 0,9 litran pakkauksissa. Siitä voi sitten kauhoa itselleen juuri sopivan kokoisen annoksen.
Avainsanat: Hinta, Kehut, Ruoka ja juoma
6 kommenttia.
»
SusuPetal ilahtui Hakaniemen hallissa: “Hakaniemen hallista (Helsinki) löytyi tänään kaksi upeaa puotia, joiden omaleimaisuus ja ihanan luonteva palvelun ilo hurmasivat minut. Epäonnistunut tyttö-puodissa ehdoton löytö olivat printit, joissa seikkailivat epäkirjailija Lisa Gamblerin kirjoittamatta jääneiden kirjojen sankarittaret. Printtejä oli kasseissa, pussukoissa, penaaleissa jne. [- - -] Puodissa on tarjolla myös korvakoruja, rintakoruja ja muita herkkuja. Palvelu oli mutkatonta ja aulista. Suosittelen! Toinen löytö Hakaniemen hallin toisesta kerroksesta oli Figulus. Myyntitiskin takana oli taiteilija Terttu Ylipahkala, joka oli juuri saanut valmiiksi tekemänsä rannekorun. Sovitin erästä rannekorua, joka selvästi huusi minua ostamaan itsensä, mutta se oli liian suuri. Terttu kysyi, olenko jo käynyt kahvilla, ja vastatessani, että olin kyllä ajatellut käydä juomassa sumpit alakerrassa, Terttu sanoi tekevänsä minulle haluamani rannekorun sillä aikaa! Sain valita helmet, menin alakerran kahvilaan. Join oluen (oli oikeastaan liian kuumaa kahville), (ja juu, söin jotain ihan pientä), palasin yläkertaan ja koruni oli valmis.
Uskomatonta palvelua! Tunsin itseni kuningattareksi, koru mittojeni ja mieltymykseni mukaan!” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
pni kehuu kortteja valmistavan Moon asiakaspalvelua. Posti säilyttää pakettaja pari viikkoa, jonka jälkeen ne palautetaan lähettäjälle, eikä pni ollut ehtinyt loma-aikanaan ajoissa noutamaan lähetystä. pni olisi halunnut kortit mukaan Englantiin, ja Moo tuli avuliaasti vastaan: “Kertoivat, että voivat lähettää uudet (!) kortit hotelliini Lontooseen pikapostina (ilman lisäkuluja), jolloin niiden pitäisi saapua perille ollessani paikan päällä. Eivät uskaltaneet vedenpitävästi luvata korttien ehtivän perille ajoissa, mutta lupasivat yrittää.
Kiitin asiakaspalvelua vuolaasti ja he puolestaan regoivat kiittämällä kiitoksista.
Viikkoa myöhemmin, keskiviikkona 21.7. Lontoossa, kun hotellin pakolliset paperityöt oli tehty ja huoneen avain livahtanut taskuuni, mainitsen vastaanotossa palvelevalle henkilölle, että lähipäivinä tänne saattaa hyvinkin saapua paketti nimelläni. Hämmennykseni oli suuri ja iloni lähes rajaton, kun kävi ilmi, että Moolta olikin jo paketti odottamassa minua. Sain kuin sainkin korttini.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
torstai 29. heinäkuuta 2010 klo 8.50 kirjoittajana Mari Koo
Maanantaina lähetin kondomeja myyvälle RFSU:lle kuluttajapalautetta sähköpostitse. Kymmenen kappaleen kondomipakkauksessa oli nimittäin neljä tyhjää kondomipaperia. Lähetin viestini liitteenä myös oheisen kuvan, eli nappasin otoksen valoa vasten, jolloin näkyy selvästi, ettei kondomeja ole, vaikka pakkaukset ovat ehjiä. 
Vastauksen postiini sain eilen keskiviikkona:
“Hei Mari,
kiitos viestistäsi; kuluttajapalaute on erittäin tärkeää laadunvalvonnallemme.
Kondomit pakataan koneellisesti ja kuulostaa siltä, että kone on ”lyönyt tyhjää” ostamasi paketin kohdalla. Erittäin harvinaista, että näin on tapahtunut neljän peräkkäisen folion kohdalla. Pahoittelumme tapahtuneesta! Lähetän sinulle postitse korvaavan tuotteen.”
RFSU siis reagoi asiallisesti ja nopeasti palautteeseeni. Kiitokset siitä! Nyt vain odottelen korvaavan tuotteen tipahtamista postiluukusta.
Avainsanat: Kehut, Terveys, Turvallisuus
1 kommentti.
tiistai 27. heinäkuuta 2010 klo 19.22 kirjoittajana Mari Koo
Viime kesänä aloitin alkoholittomien oluiden juomisen. Totesin, että usein kaljan juonti on sosiaalista toimintaa tai sitten vain tekee mieli olutta, ja nämä tilanteet uskoin helposti hoituvat myös alkoholittomalla tuotteella. En erityisemmin pidä virvoitusjuomista, mutta olut maistuu varsin mainiolta helteisen päivän päätteeksi.
Toki juon edelleen myös keskikaljaa silloin, kun siltä tuntuu.
Valikoimissa niin tummaa kuin vehnäistä
Tänä kesänä olen syynännyt alkoholittomien oluiden valikoimaa entistä tarkemmin. Isoista ruokakaupoista saa jo useita merkkejä, kun pienessä myymälässä hyllyssä on yleensä yksi tuote. 
Perusalkoholittomana nautin tummaa Nikolaita. Siinä on riittävä oluen maku ja saatavuus on hyvä.
Koska tykkään vehnäoluista, niin Paulaner Hefe-Weissbier on ollut mukava tuttavuus.
Yksi yleinen merkki on Holsten, aika perusjuomaa minun makuuni. Samaa sarjaa on Buckler, samoin vaalea Nikolai.
Mutta kyllä kesään mahtuu yksi tölkki, jota en toiste osta, vaikka hinta oli edullinen ja tuote on suomalainen. Se on Ukko-Pekka: minusta tämä juoma oli vetistä ja mitäänsanomatonta.
Alkoholiton on kalliimpaa kuin tarjouskeskikalja
On tietysti hiukan masentavaa havaita, että keskikaljaa saisi kaupan tarjouksista aina halvemmalla kuin alkoholittomia, joissa pienen tölkin hinta on aina yli euron.
Toisaalta baarissa alkoholiton on havaintojeni mukaan yleensä samoissa hinnoissa kuin keskiolutpullo tai jopa halvempaa.
Kaikki eivät tietysti makuasioista ole kanssani samaa mieltä. Alkoholittomien oluiden testejä on ollut mm. Polyteknikkojen Olutkulttuurin Edistämisyhdistyksellä ja Kuningaskuluttajassa.
Taannoin myös Kemikaalikimaran Anja kirjoitti alkoholittomien oluiden valmistusmenetelmästä.
Avainsanat: Kehut, Ruoka ja juoma, Testit ja vertailut
11 kommenttia.
»
Kemikaalikimaran Anja kirjoittaa punkkipannasta: “Poiketessani apteekissa näin pakkauksen, jossa luki isolla “Myrkytön punkkipanta“. [- - -] Olin tosin varsin skeptinen koko asian suhteen, mahtaako toimia lainkaan.
Kyseisen punkkipannan teho perustuu yrtteihin. Toisin sanoen se haisee niin voimakkaasti yrteiltä ja kasveilta: eukalyptukselta, meelialta ja puolanmintulta, että öttiäiset pysyvät loitolla. Tuumin aluksi, että kannattaako kiusata eläintä voimakkaalla hajulla, joka ei sinänsä ole paha, mutta ei erityisen hyväkään. Omaan nenään se tuntuu aika tavalla, mutta ei kissa siitä tunnu piittaavan. Tosin haju on mielestäni hieman lieventynyt ajan kuluessa. Mutta mikä olennaisinta – punkkeja ei ole tarvinnut nyppiä. Tehoa pannalle luvataan neljä kuukautta. Kelpaa kissan löhoillä heinikossa. Luulisi kyllä, että etenkin koiria, joilla on tarkkaa hajuaisti, yrttipanta häiritsisi. Koirien versiossa varoitetaankin: “Tuoksu voi herkistää koiran hajuaistia.” Onko kukaan kokeillut yrttipantaa koiralle?” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Laura perheineen viihtyi leirintäaluemajoituksessa: “Siikaranta Campingin mökki Porissa oli pieni, mutta hyvin siisti. Lapset osasivat jo arvostaa kerrossänkyjä. Mies oli tyytyväinen merinäköalaan, vaikka sitä peittikin osittain matkailuauto. Kävimme kallioisella rannalla ihastelemassa kesäiltaa. Esikoinen innostui kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään tikanheittoa, ja minä ihastelin erittäin siistejä pesutiloja. Huoltoasemien vessat olivat sen jälkeen kauhistus. Nukuimme paljon paremmin kuin hotellin ilmastointilaitteiden hurinassa, emmekä kesähelteellä kaivanneet valmista aamiaista. Alueella olisi ollut myös kalliimpia mökkejä sisävessoineen ja saunoineen, mutta isojen lasten kanssa moinen olisi ollut jo liian helppoa. Tulipahan juostua ulkona eikä möllötettyä sisällä.
Telttoja alueella oli vain kaksi. Tuli ihan huono omatunto, että majoitusta miettiessämme ei telttailu käynyt edes mielessä. Mutta kyllähän senkin vielä kerkiää kokeilla. Se nyt ainakin on varmaa, että ensi kesänä leirintäaluevaihtoehto on ykkönen ja hotelli vasta kakkonen.” (Mari Koo)
1 kommentti.
»
Noora kehuu uutta löytöä Alepastaan eli kotimaista luomuvoita: “Nää on näitä elämän pieniä iloja, mutta kun saa tuoretta ruisleipää ja päälle luomuvoita, eipä paljon muuta tarvitsekaan.
Juustoportin sivuilla voita kuvaillaan sanalla raikas. Hassua. Ei voi musta raikasta ole, mutta herkullista se kyllä on. Ja niiiin paljon parempaa kuin joku sulatetulta muovilusikalta maistuva margariini.” (Mari Koo)
1 kommentti.
perjantai 18. kesäkuuta 2010 klo 22.10 kirjoittajana Mari Koo
Tänään nousi yhdessä keskustelussa aiheeksi “kolme kahden hinnalla” -tyyppisten tarjousten vetovoima. Esiin tuli, että joku jättää esimerkiksi lentokenttien tax free -myymälöissä suklaarasiat ostamatta, koska niitä tuputetaan tällaisina kimppatarjouksina. Käsimatkatavaroissaan ei kuitenkaan halua raahata montaa suklaarasiaa.

Sen sijaan saatetaan ostaa vaikka muutama erikoiskonvehti hyvinkin paljon kalliimmalla kilohinnalla. Niistä saadaan suklaan nautinto ja hieman luksusmaiseksi mielletyssä muodossa, eikä tarvitse kanniskella isoja rasioita. Lisäksi voi vielä ajatella, että pieni annos on terveellisempää kuin parisataa grammaa.
Itse myönnän tarttuvani näihin tarjouksiin esimerkiksi alusvaate- tai sukkaostoksilla. Periaatteessa juuri sillä hetkellä ei tarvetta välttämättä olisi kuin yhdelle sukkahousuparille, mutta tarjous houkuttelee ostamaan kolmet, että “on sitten varastossa kaapissa”.
Ruokakaupoissakin tiiraan tarjoushintoja. Mutta siellä sentään olen oppinut, ettei suurta pakkausta kannata aina ostaa, vaikka kilohinta olisi edullisempi kuin pienessä. Pieni määrä voi olla aivan riittävästi, joten miksi ostaa turhaan ylimääräistä vanhenemaan?
Olen jo joskus aiemmin tainnut kertoa myös sen, että esimerkiksi juustoissa ostan nykyisin vähemmän, mutta kalliimpaa.
Esimerkiksi Hakaniemen hallin Lentävä lehmä on mahtava paikka, jos haluaa herkkujuustoa pienen palasen. Koen, että on sekä oman nautinnon ja ympäristön kannalta parempi, kun haen hintavampaa luomujuustoa joskus sen sijaan, että mussutan halpaa perusjuustoa joka päivä. Sitä paitsi Lentävässä lehmässä saa erinomaista palvelua, vaikka juustojen maailma olisi varsin vieras.
Avainsanat: Hinta, Kehut, Kulutuskäyttäytyminen, Ruoka ja juoma
Ei kommentteja.
maanantai 7. kesäkuuta 2010 klo 16.03 kirjoittajana Mari Koo
Ostin Tiimarista purkin kadulle piirtämiseen soveltuvia liituja (2,90 e) mahdollisia takapihamme lapsivieraita ajatellen. Nyt on kuitenkin todettu, että liiduista ja piirtämisestä on paljon hupia myös meille, jonka lapsuudesta on jo vuosia.
Itse asiassa me aikuiset taidamme olla toiminnasta jopa innostuneempia kuin lapset: taiteellista silmää ei vaadita, mutta käytettävissä on paljon piirustustilaa.

Kuvassa olevat piirustukset ovat ystävieni tekosia. Itse taiteilin suurikokoisen kissan.
Lisäksi liitujen avulla asfaltille luotiin kisarata kauko-ohjattavalla hiirellä (niin, kaikkea sitä!) suoritettua kisaa varten.
Halvat huvit ystävien kanssa ovat parhaita. Niitä suosittelee myös Laura Lee kirjassaan Broke Is Beautiful (Leen blogi aiheesta). Sain kyseisen teoksen lahjaksi viime viikolla, ja on helppo nyökytellä kirjan toteamuksille onnellisuudesta ja varallisuudesta.
Leen yksi kommentti on, että sosiaalinen toiminta kietoutuu helposti kulutukseen liittyvien toimintojen ympärille, kuten elokuvissa käymiseen tai ravintoloissa syömiseen. Jos menot pienenevät, niin voi olla, että myös sosiaalisuus vähenee: henkilö jättäytyy pois yhteistoiminnasta eikä keksi tilalle mitään riittävän halpaa.
Eli kesätoimintavinkkinä pienituloiselle: osta purkki katuliituja ja pyydä kaverit piirtelemään. Liitujen avulla pintaan voi nousta yllättävää luovuutta tai lopputuloksena voi olla esimerkiksi rennot ruutuhyppelykisat.
Avainsanat: Kehut, Kulutuskäyttäytyminen, Onnellisuus
3 kommenttia.
»
Osmo Soininvaara antaa pisteet Stockmannille: “Stockan herkku näyttää lopettaneen häkkikanaloiden tuottamien kananmunien myynnin ja myy vain luomumunia ja vapaan kanan munia. Olen tästä hyvin ilahtunut, koska kanojen telkeäminen liikkumisen estäviin häkkeihin on maataloutemme epäeettisin teko. Saksassa se on kiellettyä. Pisteet Stockalle!
On kuitenkin mielenkiintoinen periaatteellinen kysymys, kuuluvatko eettiset valinnat kaupalle vai kuluttajalle.” (Mari Koo; kiitos Suvikolle vinkistä. Ja yleisesti tiedoksi, että häkkikanalat kielletään EU:ssa 2012. Tilalle tulevat lattiakanalat tai virikehäkit, joissa kanoja on 13 kpl neliömetrillä.)
2 kommenttia.
»
Takaisin Kallioon vinkkaa mahdollisuudesta halvempiin hintoihin: “Hmm… harvemmin tulee mainostettua mitään nettipalvelua, mutta CityDeal vaikuttaa kohtalaisen asialliselta sivustolta.
Idea on vähän samanoloinen kuin joskus kauan sitten valloilla olleissa kimppatilaussivustoissa, eli kun tietty määrä ihmisiä ostaa jotain tuotetta niin se saadaan huomattavasti edullisempaan hintaan. Tuolla tosin tarjoukset ovat päivittäisiä ja kaupunkikohtaisia, ulottuen erilaisista day spa-palveluista liikuntapalveluihin ja festarilipuista ravintolalahjakortteihin. Alennukset ovat ihan merkittäviä ja yleensä tavaraa tahi palveluja saa puoleen hintaan tai edullisemmin. Tänään esimerkiksi on myynnissä lippuja Kivenlahti Rockiin. Kolmen päivän lippu irtoaa hintaan 37,50€ normaalihinnan ollessa 75€. Aika hyvä säästö jos on ajatellut sinne menevänsä.” (Mar Koo)
5 kommenttia.
»
Kriisi päätti reissata Göteborgiin ja ihastelee paikallista junalippuhankintaa: “Viime yönnä siis pistin lomarahat hyötykäyttöön, kun tuntui että nyt tuli täysosuma. Laivalla yli Tukholmaan, siitä X 2000:lla perille. Hotellihuone Lada-reissulta tutussa halvassa Ibis-hotellissa, joka on laiva, vaikka ei oikeastaan ole.
Junaliput olivat lähes naurettavan halpoja, kun vertaa VR:n riistohintoihin. Kaksi aikuista ja penska edestakaisin yhteensä karvan verran yli 100 euroa. Sillä ei pääse VR:llä meidän perhe edes Kouvolaan ja takaisin. Myös SJ:n varaus- ja maksusysteemi hakkasi VR:n viritykset noin osapuilleen 6-0 alkaen siitä, että svenskien kauppa on yöllä auki ja päätyen siihen, että erilaisia paikkavalintoja on tuplasti enemmän. Ja tietää jo ostaessa mihin joutuu. SJ:n systeemi varaa myös hotellit, jos haluaa.” (Mari Koo)
Ei kommentteja.
»
Termostaattori iloitsee uusista silmälaseista: “Kiitokseni Ogelin optiikalle uusista silmälaseista ja varsinkin hyvästä palvelusta.
Minulla oli pitkän aikaa ongelmia silmieni kanssa; niitä mm. särki koko ajan ja tuntui että viisi minuuttia tietokone-monitorin tuijotusta tarkoitti kahta minuuttia horisontti- ja vertikaali-akselien sekoittumista.
Mutta Ogelin optiikassa osattiin silmientarkistuksen jälkeen sanoa että kyseessä on silmien väsyminen (lapset, lukeminen voi tehdä tämän teillekin. Pelatkaa siis konsolipelejä, älkääkä vaan koskeko kirjaan).
Kaikkein hienointa oli että ongelmaan oli ratkaisuna anti-fatigue-linssit. Niissä yläosa linsseistä on tarkoitettu kauas katsomiseen ja alaosa tarkentaa lähelle. Toisin kuin vanhoissa monitehoissa, näissä ei ole tarkkaa rajausta vaan siirtymä eri näköalueelle on huomaamaton.
Nyt pari päivää näitä käyttäneenä voin sanoa että toimivat. Tietenkin uudet silmälasit vaativat hetken totuttelua (en ole ennen tajunnutkaan miten isot käteni ovat), mutta jo nyt tuntuu huomattavasti selkeämmältä kuin ennen näiden saamista (oikeasti, varsinkin oikea käteni).” (Mari Koo)
1 kommentti.
keskiviikko 12. toukokuuta 2010 klo 22.46 kirjoittajana Eko-Matti
Huomasin, että Tampereen Polkupyöräilijät ry vuokraa taakkapyörää. Harmi, etten ole palvelusta aiemmin kuullut, sillä muutaman kerran sille olisi ollut käyttöä. Mutta tiedänpähän jatkossa kun on isompaa kuljetettavaa. Hinnatkaan eivät päätä huimaa: puoli päivää 2 euroa, koko päivä 4 euroa.
Toivottavasti tälläiset palvelut yleistyvät muissakin kaupungeissa!
Avainsanat: Kehut, Liikenne, tampere, Vinkit
1 kommentti.
»
Noora kehuu: “Vuoden 2010 luomutuotteeksi valittiin maaliskuussa Myllärin luomulastut. [- - -]
Koemaistaessani lastuja Myllyn tehtailla viime vuonna olin aika varma, että tällaiselle tuotteelle on tilausta — ainakin mä olen keksinyt näille jo parikin erilaista käyttötapaa. Olen huomannut tarttuvani näkkärilastuihin etenkin silloin, kun kaipaan kasvissosekeiton oheen jotain purtavaa. Lastut ovat myös toimiva pohja erilaisille cocktail-snäkseille, jos vaikka haluaa tehdä bileisiin helppoa sormiruokaa. Tykkään itse enemmän ruis- kuin vehnäversiosta, mutta nää on taas makuasioita… ” (Mari Koo)
1 kommentti.
»
Laura vaihtoi pyykkikonetta: “Uuteen Hoover-Helkamaamme olen hyvin tyytyväinen: jokainen pesuohjelma kestää olennaisesti lyhyemmän aikaa kuin edellisessä koneessamme. Digitaalinäyttö kertoo tarkan ohjelman keston, joten omat menot on helpompi suunnitella. Aikaisemman koneen kohdalla piti aina arpoa, kauankohan ohjelma kestikään ja ehtiikö se loppua, ennen kuin pitää lähteä jonnekin. Useinkaan konetta ei tullut keskeytettyä kesken ohjelman ulkonakäynnin ajaksi, koska toivoin sen kuitenkin saavan homman pian hoidettua. Uuden koneen linkousteho on 1400 kierrosta/min, ja vaikka edellisessäkin se oli 1200 k/min niin eron kyllä huomaa. Säästän uudella pyykkärillämme sekä sähköä, vettä että huoneen lämmitysilmaa sadepäivinä. Nyt kevätahavilla pyykki tosin lepattaa kuivaksi ulkonakin.
Yksi asia harmittaa kyllä vietävästi. Käydessäni liikkeessä konetta ostamassa myyjä rupesi kyselemään, että kauankos se vanha kone kestikään (3,5 vuotta). Ja kuinkas kauan sitä edellinen? (5,5 vuotta, Candy sekin). Myyjä totesi, että hän ei voi luvata millekään uudelle pyykkikoneelle sen pidempää käyttöikää. Siinä vaiheessa vaikutti hienolta ajatukselta ostaa koneeseen takuuturva, joka varmistaa, että saan koneeni ilmaiseksi korjattua seuraavien neljän vuoden ajan ja vastaavanlaisen koneen tilalle 29 euron omavastuulla, jos kone hajoaa lopullisesti tuona aikana. Valmistajan takuu kattaa vain valmistusvirheet, ylimääräinen takuuturva myös virheet käytössä ja muut yllättävät vahingot.” (Mari Koo)
3 kommenttia.
« vanhemmat kirjoitukset