Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Kehut' merkittyjä kirjoituksia

»   Maija Mehiläinen on tyytyväinen pölypussitilaukseen: “Tällä kertaa kehut kulkeutuvat Pussit.Net - sivustolle. Kenelle sivusto ei ole tuttu niin tiedoksenne, että kyseisestä verkkokaupasta löytyy lähes kaikkiin (ellei peräti kaikkiin) imureihin pölypussit, huokeasti ja postikuluitta kotiin toimitettuna. Plussaa palvelu sai ehdottomasti siitä, että pussit sai tilattua laskulla kotiin ilman sen kummempia henkilötunnuksien järjestelmään syöttämisiä tai ilman pakollisia rekisteröitymisiä. Ja mikä parasta; tilasin pussit sunnuntai-iltana ja tiistaina eteisen lattialla odotti siististi pakattu kirjekuori.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Virve kehuu Lushin nettikauppaa: “Ensinnäkin täytyy kehua nettikaupan nopeaa palvelua. Tilasin tuotteeni eräänä yönä (mitäs muutakaan minä öisin tekisin, kun surffailisin Lushin nettikaupassa…) ja paketti lähti heti seraavana aamuna matkaan! Ainakin tällä hetkellä Lushilla pyritään kuulemma saamaan paketit matkaan jo samana päivänä tilauksen vastaanottamisesta, jos tilaus on tehty sellaiseen aikaan, että se on mahdollista käsitellä työaikana. Muuten tilaukset lähtevät seuraavana päivänä. Ihanan nopeaa toimintaa!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   YLEn uutisissa kerrottiin, että Hesburger on lupautunut kokeilemaan lahnan käyttöä aterioissaan. Asiallista lähikalalajien hyödyntämisideointia! “Itämerellä alkaa kesällä kokeilu, jossa kalastajia kannustetaan vähäarvoisten kalojen poistokalastukseen. Tarkoitus on jatkossa muuttaa riesana pidetyt kalakannat raaka-aineeksi. Hesburger on halukas kokeilemaan tuotteissaan lahnaa. Pikaruokaketju Hesburger on valmis tekemään aterioita lahnasta, mikäli ruotojen poisto onnistuu uusilla koneilla. Muista väheksytyistä kalalajeista ei ole ollut puhetta. Raaka-ainetta saattaa olla luvassa paljon ja halvalla – Itämeren suojelun kylkiäisenä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Violetti kiittelee seutulinjan linja-autoa mukavuudesta: “Seutulinjan bussissa sentään on sitä jotain. Wanhan hyvän ajan linja-auto, jonne noustaan kaksi porrasta. Sellainen, millaisia iso osa busseista oli vielä 15 vuotta sitten. Kaikki istuimet ovat samalla tasolla, kanssamatkustajia ei tarvitse tuijotella silmiin ja ikkunalinjakin on suurin piirtein hartoiden korkeudella. Matkustusmukavuus on näissä busseilla täysin eri tasolla. Penkit ovat ihan oikeasti Pehmeitä, ja korkeiden selkänojien ansiosta aamun työmatkalainen voi lepuuttaa päätään nojaa vasten. Kyseinen linja ei ole koskaan aamuisin täynnä, joten matkustusmukavuutta lisää sekin ettei parinkymmenen minuutin hiljaista hetkeään tarvitse jakaa tuntemattoman vierustoverin kanssa. Suorastaan odotan sitä hetkeä, että saan istahtaa (bussin istuimeksi) upottavan ihanalle penkille ja rauhassa heräillä kuulokkeissani soivan musiikin tahtiin. Toivon niin paljon, etteivät ne ikinä muuta tuon linjan busseja nykyisen standardin (?) mukaisiksi kolhoiksi dösiksi, vaan antavat minun ja muidenkin nauttia kerran päivässä ihanan pehmeistä penkeistä ja tasaisen rauhallisesta matkasta.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Riepa kehuu Tampereen seudulla toimivaa Luomulaatikkoa: “Koska syömme mieheni kanssa etupäässä kasvis-kala-maitotuote-painotteisesti, päätin testata Tampereella (ja vähän ympäristössäkin) suoraan ovelle luomutuotteita toimittavan Luomulaatikon. Eniten kannamme kaupasta kotiin vihanneksia ja hedelmiä, ja nimenomaan kannamme, koska autoa ei ole. Meidän lisäksemme kasvissafkaa kuluttavat myös marsut, ja etenkin noin pienille elukoille on mukavampaa noin ajatuksellisesti antaa sitä luomulaatuista tavaraa. [- - -] Mieletön luksuksen fiilis, kun joku tuo kotiovelle laatikollisen tuoreita hedelmiä ja toisen vihanneksia. [- - -] Hinta on varmasti jonnin verran kalliimpi kuin tavallisesta kaupasta kannettuna, mutta lasken arvoa myös ajalle ja vaivalle. Meidän perheeseen sopiva satsi on yksi hedelmälaatikko ja yksi juures&vihanneslaatikko viikossa, kaksi ihmissyöjää (hihi) ja kaksi marsusyöjää. Tuolloin toimituskuluiksi tulee 2,5 euroa, joka ei ole paljon mitään.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Elina A:lle!) Ei kommentteja.

»   Ina testasi kirjan tilaamiseksi nettikauppoja: Booky.fi sai hyvää palautetta mm. helppokäyttöisyydestään, mutta kirjan tilaamista seuraavana päivänä kävikin ilmi, ettei teosta ollutkaan varastossa, vaikka tilaushetkellä muuta väitettiin. Adlibriksestä haluttu kirja löytyi, mutta teos ei löytänyt perille niin kuin asiakas olisi halunnut eli R-Kioskin sijaan paketti pitikin noutaa postista. Yhteenvetona Ina toteaa: “Sain loppuunmyydyn kirjan about kirjakauppahinnalla ja luvatussa ajassa (vajaa viikko), mutta en tosiaankaan sinne, minne halusin (työmatkan varrelle tai suoraan kotiin). Adlibriksessä kirjan hinta oli 21,40 + rahti 2,90. Yhteensä 24,30. Itselleni annan laiskan ihmisen miinusta kirjan pahvipakkauksesta, jota ei kirjakaupasta tulisi. Ruottalaiset onneksi muistuttavat pakkauksen kierrätyksestä. Aion jatkossakin kokeilla verkkokauppaa, jos kirja on loppuunmyyty tai sitä ei saa kirjakaupasta, mutta edelleen pidän kirjakauppoja (antikvariaatit mukaan lukien) ja kirjastoja ykkösinä.” (Mari Koo, kiitos vinkistä Kaisa K:lle!) 4 kommenttia.

Lähiruokaa, luksusmakuja ja tuoreita leipomuksia helsinkiläisille

maanantai 8. helmikuuta 2010 klo 8.59 kirjoittajana Mari Koo

Eilisessä Hesarissa oli Kaupunki-sivuilla juttu siitä, miten lähiruoka tekee uutta tuloaan Helsinkiin. Samaa aihetta on käsitelty mm. Ruokatiedon uutisessa “Kokit hyödyntävät kontaktejaan pientuottajiin ryhtymällä ruokakauppiaiksi“.

Kyse on siis siitä, että Helsinkiin on avautunut yhä lisää pieniä myymälöitä, jotka tarjoavat kotimaisia pientuottajien valmisteita.

Juuren Puodista sunnuntaiherkut

Viimeisin kaupoista on Juuren Puoti, jossa itsekin piipahdin pari viikkoa sitten. Itäsuomalaisena oli pakko ostaa vatruskat ja sultsinat, muuten tyydyin vain ihailemaan kivanoloista kauppaa.

Hinnat ovat tietysti korkeammat kuin perusmarkettikamassa, mutta palvelu on miellyttävää ja tuotteet huolella valittuja.

Juuren Puodissa on vieraillut myös Hanna:

“Juuren Puotiinhan ovat ehtineet jo monet muutkin ruoasta puhuvat ja epäilemättä sinne löytävät tiensä vielä monet monituiset muut. Sietääkin löytää, sillä valikoima varioi kivasti esimerkiksi sen Maatilatorin valikoimasta, toki yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Tarjolla on tietysti vaikka mitä, mutta minä kehottaisin menemään etenkin villiyrttien ja kylmätiskin tuotteiden perässä.”

Herkkuleipomuksia ja brunssia Crustumissa

Eteläisemmän Helsingin uusista elintarvikemyymälätuttavuuksista on pakko mainita myös leipomo-kahvila Crustum (Pursimiehenkatu 7).

Siellä olen istunut brunssilla (12 e, kuvassa brunssin pöytää) pariin otteeseen: hiukkasen ahdasta silloin, kun kaikki muutkin haluavat paikkaan nauttimaan viikonloppuaamiaisen, mutta leivät ja sämpylät ovat herkkua. Ja kahvi on hyvää.

Lähileipomot Avikainen ja Kannisto

Hesarin eilinen juttu nosti isosti esiin Avikaisen leipomon, joka on Kalliossa Torkkelinmäellä. Tätä lähileipomoani olen kehunut ennenkin: kahdeksankymppinen Elvi Avikainen on usein myyntitiskin takana ja mikäs sen hienompaa kuin käydä ostamassa lämmin, paperiin kääritty ruisleipä.

Mainittakoon helsinkiläisistä pienemmistä leipomoista vielä sen verran, että Kanniston leipomo on avannut viime vuoden puolella uuden myymälän Lasipalatsiin.

»   Moody on innostunut levitteestä: “Yleensähän nuo levitteet koostuvat erilaisista rasvoista, kuten vaikkapa kasviöljyistä, kasvirasvoista (mikä ilmeisesti tarkoittaa kovetettua kasviöljyä, jos kasviöljy ja kasvirasva ovat tuoteselosteessa erikseen, kuten Florassa) ja maitorasvasta (mikä lienee poliittisesti korrekti nimi voille?). Niiden lisäksi mukana on kasoittain lisäaineita, kuten Keijussa: emulgointiaineita, happamuudensäätöainetta, säilöntäainetta ja aromeja. Loppusilauksen antaa suola ja vitamiinit. No mistä sitten nyt olen innostunut? Dellariinista! (Kunhan vielä keksisin, mitä tuo nimi yrittää tarkoittaa…) Sisältö: pastöroitu kerma (= voi), kovettamaton rypsiöljy, hapate ja ruokasuola (jota on 0,9 % eli Dellariini kuuluu vähäsuolaisiin levitteisiin). Kysymys tietysti kuuluu, mikä estää itse kutakin sekoittamasta kotona kulhossa voita ja rypsiöljyä saman lopputuloksen saamiseksi, ja vastaus tietysti on, että ei mikään. Mutta onpahan olemassa valmis vaihtoehto kaupan hyllyllä niille (ns. “tavallisille ihmisille”?), jotka eivät jaksa näpertää.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Teppo tykkää silkkivillakerrastostaan ja huopikkaista: “Tämän pakkastalven paras juttu ovat olleet villahousut, jotka sain joululahjaksi. Tai oikeastaan sain silkkivillapuvun, sellaisen aluskerraston, jossa on kolmannes silkkiä ja loput villaa. Ja luomuakin, vielä, ettei tarvitse merinoeläimen tuskista olla niin huolissaan. Ovat lämpimät mutta eivät hiosta vaikka olisi toimistossa villahousut jalassa koko päivän. Eivät kutita. Siirtävät kosteutta, tuntuvat suht hyvältä päällä myös hikilenkin loppupuolella märkänä ihoa vasten. Ja mikä parasta, eivät haise. [- - -] Ja kun nyt pääsin kehumaan villahousuja, niin pannaan samoihin kehuihin villatöppöset. Aijaijai! Huopikkaat ovat meinaan ni-iiin lämpimät ja mukavat, kun pakkanen menee alle viidentoista asteen. EIhän niitä voi sohjosäällä saati stadin trendibaareissa oikein käyttää, mutta pakkasulkoilukenkänä hakkaavat kyllä rakkaat saksalaiset vaelluskenkäni ihan mennen tullen. Cotton kills. Miten sitä onkin tullut painotettua puuvillaa hankinnoissa niin pitkään? Vastedes hankin villaa, vaikka maksaakin enemmän kuin pumpuli tai muovi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Vihreä Lanka antaa valita tilaajalahjan: pokkari tai lahjoitus puunistuttamiseen

torstai 21. tammikuuta 2010 klo 7.47 kirjoittajana Mari Koo

Pari päivää sitten eräs kaveri kertoi Facebookissa, kuinka oli kysynyt lehteä puhelinmyyjältä, että mikä mahtaa olla se audiolähetin, jota myyjä lupasi kaupanpäällisenä. Myyjä ei ollut osannut selittää. “Mutta sen arvo on 80 euroa. Kyllä nyt kannattaa tilata.”

Lehtitilausten kylkiäiset ovat kieltämättä hämmentävää tavaraa. Joskus olen hetken jopa pohtinut lehden tilaamista ja kysynyt, voisinko saada tarjouksen sähköpostiin, mutta ilman sitä typerää kylkiästä, kuten cd-sanakirjaa (jonka arvo on tietysti myyjän puheissa tuota kahdeksankympin luokkaa).

Eipä niitä tarjouksia tietysti lähetetä sähköpostiini, joten tilaamatta on jäänyt.

Sen sijaan olen kiltisti maksanut Vihreän Langan tilausta, sillä koen kyseisestä lehdestä saavani hyvää tietoa ja näkemystä. Kyseisen lehden laskulla kerrottiin, että netistä voin käydä valitsemassa mieleiseni lukijalahjan, ja menin sitten katsomaan, että mitä on tarjolla.

Sivuilla kerrottiin, että voin joko valita yhden Like-kustannuksen pokkareista annetulta listalta tai tehdä lahjoituksen itäafrikkalaisen puun istuttamista varten. Lisäksi oli mahdollista valita “En halua tilaajalahjaa”. Klikkasin puulahjoitukseen, sillä kirjoja voi lainata kirjastostakin.

Tällaisia tilaajalahjojen valintamahdollisuuksia toivoisin muiltakin lehtien julkaisijoilta.

- – -

Vinkataan tässä yhteydessä myös Puhelinmyyjä.infosta, joka listaa puhelinmyyjien käyttämiä numeroita. Sen avulla siis jo vastatessaan voi tietää, että kyseessä on puhelinmyyjä.

Puhelinmyyjiä voi tietysti yrittää hillitä myös puhelintarjonnan rajoituspalvelun tai kieltämällä henkilötietojen luovutuksen.

»   Polgara kehaisee: “Poikkeavasti taas kiitosta eli otin yhteyttä mm. Sotkaan sänkyasiassa netin kautta lauantaina, kun puhelimeen ei siellä ehditty vastata… Ja kas, heti maanantai-aamusta minulle soitettiin ja vastailtiin. Suosittelen eli oikein hyvää palvelua, en siis pyytänyt soittamaan. Odotin vastausta netin kautta ja lyhyttä sellaista. Nyt soittikin nuorehko härra, joka juttusi pitkään ja perusteellisesti. Sain kaipaamani tiedot ja vähän enemmänkin. Harmi vaan – en silti voi ostaa sänkyä netin kautta, kyllä se täytyy käydä kaupassa maksamassa, murrr. Lupasi välittää myös viestini sivujen kökköisyydestä eteenpäin, sillä kökköiset ne ovat. En minä silti sieltä välttämättä sitä sänkyä ehkä osta, kunhan tutkailen tilannetta. Mutta palvelualttius oli hyvää eli siitä plussaa tälle virmalle, neuvoja tuli ihan riittävästi – apuja, aikataulutusta ym. myöten!” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Satujatar nauttii Reko-kahvista: “Olen löytänyt kahvin minun makuuni, Arvid Norquistin Reko-kahvin. Sen lisäksi että kahvi on aivan taivaallista jopa peruskahvinkeittimessä keitettynä, se on myös Reilun Kaupan tuote. Minua ei yhtään harmita maksaa vähän ylimääräistä kahvista, jos tiedän (tai ainakin luulen tietäväni), että rahalla saadaan aikaan edes jotain hyvää, solidaarisuutta ja reiluutta. Etenkin kun kahvikuluni kuukaudessa ovat sen yhden paketillisen verran. Juon kotona kahvia vain viikonloppuisin, arkiaamuina en edes kuvittele ryhtyväni mihinkään koneeseen, ennen kuin silmät ovat auenneet ja mieli reipas.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Turisti kävi untuvatakkiostoksilla: “Voin hyvillä mielin ja lämpimästi suositella Riihimäellä (Petsamonkatu 83) sijaitsevaa Joutsenen tehtaanmyymälää kaikille kylmissään värjötteleville kanssaihmisille. Siinä missä pääkaupunkiseudun liikkeet myyvät eioota tai suppeita mallistoja, löytyi ainakin tänä päivänä tehtaanmyymälästä kutakuinkin kaikki valmistajan mallit ja värit. Ja lisäksi loistava palvelu. Kun rekistä puuttui himoitsemani mallin musta takki pienessä koossa, kävi äärimmäisen miellyttävä ja asiantunteva myyjä kipaisemassa sopivan koon uunituoreena suoraan tehtaan varastosta. Mikäli tarvetta olisi ollut, olisi takkia voinut pidentää tai lyhentää hihoista ja helmasta, tai vaikka kaventaakin. Myyjä vinkkasi, että he myös korjaavat takkeja mielellään, lisäävät untuvaa ja pesevät valmistamiaan tuotteita tarvittaessa. Hinnat ovat samat kuin muissakin liikkeissä ja tammikuun ajan tehtaanmyymälästä saa ostamiinsa normaalihintaisiin tuotteisiin vielä 10% alennuksen.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Viides rooli vieraili Lontoossa: “Tilasin matkan Ebookers-matkatoimiston kautta. Haluan kiittää minua palvellutta Heliä (en buukannut matkaa netistä, vaan piipahdin Helsingissä käydessäni Kalevankadun toimistossa, sillä halusin asiantuntevan virkailijan apua hotellin metsästämisessä). Hänen ansiostaan päädyin Bayswateriin, todella mukavaan Henry VIII -hotelliin, jonka lattiat narisivat kodikkaasti, mutta perusasiat olivat huippukunnossa: loistava peti, vastikään uusitut suihku- ja saniteettitilat, erinomainen buffet-aamiainen ja aidosti ystävällinen henkilökunta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Näkymätön tyttö osti tuttuja suosikkejaan: “Kävin myös kaupoissa tuhlaamassa rahaa, uuteen kalenteriin (olen ollut useamman vuoden uskollinen yhdelle kalenterille, se on minusta paras) ja kirjoituskynään (olen sillekin uskollinen, onneksi sitä saa nykyään Turunkin Akateemisesta, ennen piti mennä Helsinkiin), nyt on hyvä aloittaa uusi vuosi. Päädyin ostamaan Body Shopista ale-kylpyjuttuja (kun entiset olivat aivan loppu), myöhästyin täpärästi yhdestä bussista ja menin sinne kuluttamaan aikaa ja myöhästyin seuraavastakin. Mutta sain sentään kuulla että myyjän mielestä Totoro-lompakkoni oli tosi söpö (se on).” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Benrope osti talvikengät: “Kyllä, tässä olisi Meindlin talvikengät. Reilusti kalliimmat mutta hyvät ovat. Pohja pitää kuin iilimato ja aito lammasvuori lämmittää mukavasti. Juu, nauhat pysyvät kiinni. Hinta ylitti kipurajan mutta sovitin silti kengät koipiin. Ylellisen pehmeää karvaa. Istuivat ihanasti. Kävelin edestakaisin pitkin kauppaa. Nauhat pysyivät kiinni. Kaupat syntyivät. Kotiin päästyäni vaihdoin pitkät kalsarit jalkaan ja menin kävelylenkille uusilla kengillä. Ei hiertänyt, ei palellut. Ei lipsunut tien kiiltävimmissikään kohdissa. En löytänyt mitään valittamista. Olisi veronpalautuksen voinut huonomminkin tuhlata.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Viidakkorummussa on testattu muutaman yrityksen reagointia nettisivujen kautta annettuun palautteeseen. Toiset eivät reagoi lainkaan, mutta parhaiten Jaria palveli K-rauta: “Laitoin pari kuvaa K-Rautaan (Itäharju) WC-pytystämme, joka oli IDOn kalleimpia malleja vuosi sitten. Nyttemmin siinä ei enää huuhtelupainike toimi, vaan jää pohjaan jumiin. Eli paskapytty olikin paska pytty! Kysyin voiko asialle tehdä jotain, vai otanko itse viilan käteen? Runsas vuorokausi palautteen lähettämisen jälkeen IDOn asiantuntija soitti ja kyseli tarkkaan ongelman. Lupasin tarkistaa että osa on kunnolla kiinni, ja jos on, soitan hälle takaisin ja hän lähettää uudet osat postitse kotiin asti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Heijastimissa ei kannata pihtailla

maanantai 14. joulukuuta 2009 klo 11.01 kirjoittajana Mari Koo

Stazzy kirjoitti heijastimien tärkeydestä ja haastoi mm. minut paljastamaan omat heijastinvalikoimat. Koska en jaksanut irrotella kaikkia heijastimia takeistani ja laukuista, niin keräsin otokseen vain osan varastoistani.

heijastimet2Minulla on siis joukko mainosheijastimia (tässä mukana mm. Martat), pehmoheijastimia (itse tehdyt punainen sydän ja sininen tähti sekä jostain ostettu leijona) ja led-valoin varustettu, tarrakiinnityksellä toimiva käsivarsinauha. Sitä käytän erityisesti hämärän aikaan lenkeilläni sekä fillaroidessa Reelight-valojen lisänä. Se toimii myös hoidokkikissani kaulaan kietaistuna, jolloin elukkakin näkyy muille liikkujille.

Heijastimet tuppaavat minulla tipahtamaan ja katoamaan. Näin on käynyt esimerkiksi vuosi sitten esittelemälleni Naisten päivä -heijastimelle.

Saman kohtalon on kokenut pari heijastinta, jotka olivat nelisen vuotta sitten päätyneet kuvaamikseni. Neljässä vuodessa heijastinvalikoimat ovat kehittyneet melkoisesti, ja esimerkiksi Saintexin heijastinkaupassa on kivannäköisiä tuotteita.

Olen myös itse askarrellut erilaisia heijastimia niin kavereille kuin itselle. Tyytyväisin olen ollut omppu-heijastimeen, joita olen tehnyt mustana ja valkoisena mac-tietokoneita käyttäville kavereille. Vinkkinä mainittakoon, että kangaskauppojen heijastinnauhat ovat aika hintavia, joten halvemmaksi voi tulla ostaa halpakaupasta parilla eurolla heijastinliivi, josta ratkoo heijastinnauhan irti.

Käsistään taitavammille esimerkiksi Kartanossa neuvotaan, miten voi tehdä hauskannäköisiä ruusukeheijastimia.

Heijastimissa on eronsa: itse tehty ei välttämättä kauas loista

Mutta muutama tärkeä huomio näissä heijastimissa tietysti pitää muistaa. Yksi pieni heijastin ei vielä suuresti näkyvyyttä lisää, etenkään, jos se on kiinnitetty esimerkiksi takin rintamukseen: eihän se silloin selkäpuolelle näy. Samoin esimerkiksi parilla heijastinlangalla varustettu tuote on heijastimena aika huomaamaton, vaikka on tietysti parempi sekin kuin ei mitään.

Siksi minä olen niitä heijastimia ripustellut kaikkiin aktiivikäytössä oleviin laukkuihin ja takkeihin, jotta mukana olisi aina ainakin pari heijastinta. Olen myös kiinnittänyt heijastinnauhaa sopiviin paikkoihin.

Eivätkä pehmoheijastimet etenkään pidemmän ajan jälkeen enää heijasta kovinkaan hyvin. Kankaisten heijastin ja heijastinnauhojen teho kuluu erityisesti pesujen myötä, mutta myös muussa arkisessa toiminnassa. Kovat, perinteiset heijastimet näkyvät paremmin ja säilyttävät “tehonsa” pidempään ja paremmin.

Lisäksi muovista valmistetuilla heijastimilla on oma ympäristövaikutuksensa.

Mutta toki pieni ja tarpeellinen heijastin on myös mainio joululahja. Toisaalta toivoisin, että vaatevalmistajat käyttäisivät heijastinnauhoja aktiivisemmin ja luovemmin erilaisissa päällysvaatteissa kuin mitä nykyisin tekevät.

»   Sannae ei saanut haluamaansa suomalaisesta verkkokaupasta, joten päätti tilata ulkomailta: “Käännyin tutun Apple Storen puoleen. Sieltä se edellinenkin iPod tuli ostettua muutama vuosi sitten. Perjantaina 4.12. tilasin saman soittimen Applelta Irlannista, kokonaishintaan 299 euroa. Ei toimituskustannuksia. Jälleen sain tilausnumeron, jolla seurata toimituksen edistymistä. Mutta lauantaiaamuna 5.12. tupsahti sähköpostiin ilmoitus, että tuote on lähetetty matkaan. Arvioitu saapumisaika 8.-10.12. Ja jo eilen 8.12. UPS soitti kelloa kaivattu paketti kainalossaan. Ainoa moka tässä logistiikkaketjussa oli, että sain eilen vielä klo 17 jälkeen tekstiviestin UPS:ltä toimituksesta klo 14-16. Tämä lienee aikaerosta johtuva lapsus. Minkälaista mainetta suomalaiset verkkokaupat rakentavat sillä, että verkossa myydään väärillä tiedoilla olemattomia tuotteita? Mentaliteetti tuntuu olevan ”kerätään rahat pois, toimituksella eli asiakaslupauksilla ja –odotuksilla ei ole niin väliä”. Kyllä ainakin omalla kohdallani verkkokaupan toimivuus, luotettavuus ja toimitusvarmuus vaikuttavat koko brändimielikuvaan. Miksi ihmeessä menisin kivijalkamyymälästä ostamaan mitään, jos verkkokauppa ei täyttänyt odotuksiani?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Karhu korvasi reikiintyneet lenkkarit uusilla

maanantai 7. joulukuuta 2009 klo 19.59 kirjoittajana Mari Koo

Lähetin kenkävalmistaja Karhulle sähköpostia noin kuukausi sitten:

“Hei,
ostin vajaa vuosi sitten Karhun lenkkikengät. Kengät ovat olleet mainiot, mutta kuukausi sitten molempien kenkien kangas alkoi hajota (kts. liitteenä oleva IMG_5166kuva). En nyt niin innokas juoksija ole, että tossut olisivat olleet käytössä tuhansien kilometrien verran, ja olettaisin, että tämän hintaluokan kengät kestäisivät myös kankaaltaan. Muiden juoksukenkien kanssa tätä ei ole käynyt, lieneekö tuo vahvike riittäny tarpeeksi pitkälle tms.

Eli siis toivoisin saavani hyvitystä tästä. Kenkiä voi toki edelleen käyttää, mutta reiät tekevät oman haitapuolensa.

Kuinka siis tulisi menetellä?

Ystävällisin terveisin
Mari Koistinen”

Vastausta ei kovin nopeasti kuulunut, mutta viime viikolla sain sähköpostin:

“Hei Mari,

Pyydän anteeksi viiveellä tulevaa vastaustani!

Asia on harvinaisen selvä eli saat uuden tuotteen tilalle, jos olet siihen tyytyväinen? voidaan vaihtaa väriäkin, miten vaan haluat?”

Vastasin, että värillä ei ole väliä ja kerroin kokoni ja osoitteeni. Tänään sitten noudin postista uudet, punaiset, samanmalliset kengät sekä kenkien säilytyspussin.

Saa nähdä, kestävätkö ne vanhoja paremmin vai ovatko jalkani niin oudon malliset, että ne kuluttavat näihin kenkiin reiät. Muutoin olen ollut tossuihin oikein tyytyväinen.

Myös vanhat säilyvät kakkoslenkkareina, koska eiväthän reiät (jotka ovat kuvanottohetken jälkeen kasvaneet) suoritusta niin pahasti haittaa.

« vanhemmat kirjoitukset