Kulutusjuhla

Kuluttajaidentiteettiä muokkaamassa

thursday 20. octoberta 2005 klo 18.03 kirjoittajana Mari Koo

Veloenan edelliseen tekstiini jättämien kommenttien pohjalta aloin miettiä kuluttajaidentiteettiä hieman enemmän. Noissa kommenteissahan tuli ilmi se, että tietyssä seurassa halutaan viestiä tietynlaista kuluttajuuttakin.

Ekohenkisessä porukassa minäkin kerron mielelläni löydöistä Ruohonjuuressa ja arvioin Elokuu-tuotesarjan pesuaineita. Toisessa porukassa sitten puhun vaatekaupan alennusmyyntilöydöistä, mutta en mainitse mitään siitä, että käyn ostamassa pyykinpesuainetta täyttöpulloon.

En halua leimautua tietynlaiseksi kuluttajaksi. En koe olevani kerskakuluttaja, joka huoletta ostaa jotain ja heittää pois. Toisaalta ympäristönäkokulmat ja eettisyys eivät määritä kuluttamistani niin vahvasti, että kokisin olevani ekohenkinen. Ja myönnetään sekin, että leimautuminen “viherhörhöksi” kuluttajaksi olisi ahdistavaa: en kuitenkaan täyttäisi niitä vaatimuksia, jotka tällaiselle kuluttajuudelle ainakin itse asetan.

Yhdellä kuluttajaekonomian kurssilla piti kirjoittaa essee omasta kuluttajaidentiteetistä ja pohtia, miten identiteetti oli muodostunut. Esseeseen piti myös parilla sanalla määritellä oma identiteetti. Otsikoin itseni “Vaaleanvihertäväksi egoistiksi”. Olen ekohenkinen silloin, kun se minulle sopii, mutta useimmiten teen ostokset puhtaasti itsekkäistä syistä sen enempää asiaa miettimättä.

Kyseisen kurssin piti Minna Autio, jonka väitöskirja nuorten kuluttajuudesta valmistuu lähiaikoina. Tunnistan hyvin itseni Aution toteamuksesta, että tilanteen mukaan nuori voi olla kuluttajana samaan aikaan säästäväinen, nautiskelija, ympäristöongelmat tiedostava ja tietoinen tuhlari.
“Kiinnostavaa nuorten kulutusasenteissa on yhtäältä materialismi ja toisaalta ympäristömyönteisyys, joiden välillä nuoret eivät välttämättä näe mitään ristiriitaa. He ovat sosiaalistuneet runsaan kulutuksen yhteiskuntaan, jossa kuluttamisen ohessa pyritään ratkaisemaan ympäristöongelmia.”

3 kommenttia kirjoitukseen “Kuluttajaidentiteettiä muokkaamassa”

  1. Veloena says:

    “Leimautuminen ‘viherhörhöksi’ kuluttajaksi olisi ahdistavaa” – niin se kyllä mustakin on. Kysehän on kuitenkin vain yrityksestä ottaa tavallista laajemmin ja rationaalisuuteen pyrkivästi, mitä kaikkea tarkoittaa juuri tämän shampoon/polkupyörän/talvitakin hankkiminen. Että onko se tavallista epäekologisempi, ja olisiko tyylillisesti samantyyppistä, mutta haitoiltaan pienempää tuotetta.

    Jäi mietityttämään minuakin, ehkä lähinnä se ekohenkisyys ja villapaidat. Mitä ihmeen ekoa niissä muka on? Kukaan tuntemani ympäristöjärjestötyyppi ei ole paikannettavissa villapaitatutkalla 😉 vaikka usein nämä samat ihmiset kyllä tietävätkin aika paljon vaikkapa tehoviljelyn tai yksityisautoilun vaikutuksista. Oma kokemukseni on, että villa on yksistään huono materiaali, joka ei kissaperheessä kauan siistinä pysy. (Ja sitten vielä on nuo lampaiden mulesing-leikkauksetkin…)

    Joskus törmää suorastaan huvittaviin tilanteisiin ihmisten odotusten kanssa. Kerrankin olimme ehdottoman ei-ekon kaverin kanssa näkemässä erästä hlöä, jota emme olleet ennen tavanneet. Olin selittänyt tälle etukäteen, että kaksi pitkätukkaista tyttöä, ja odotamme siinä ja siinä. Hänen tultuaan paikalle hän suuntasi heti ystäväni luo (jolla päällään pipo, lapaset, paksu islantilaisvillapaita ja farkut) ja sanoi: “Moi, me puhuttiin puhelimessa!” ja siinä itse vieressä sitten sai hihkua, että eiku täällä. “Et sä näytä ympäristötyypiltä”, tyyppi sanoi.Ilmeisesti korolliset saappaat ja kirjavat sukkahousut nyt vain eivät ole ihmisten mielestä ekologisia 😀

    Joo, ne villapaidat, herramunjee. Täytyy kyllä myöntää, että itsekin menin mukaan perustamaan uutta ympäristöjärjestöä aikanaan juuri siksi, etten osannut kuvitella itseäni villapaitajengiin mukaan. Enkä vieläkään osaa. Kun ei ole maalta, ei ole maalta.

  2. marinadi says:

    Ai hitsi, eikö villapaita ja ekologisuus olekaan yksi yhteen? 🙂

    Olen vierestä seurannut pikkuveljeni pyrkimyksiä elää ekologisemmin ja myös ympäristön suhtautumista tähän asiaan. Onhan se oikeastaan todella väärin, että esim. isäni puhuu leikillisesti “eko-pojastaan”, ja puoli sukuakin muistaa aina naureskella, millaisia porkkanapöperöitä pitää tarjota pikkuveljelleni. Itse en sitä varmaan jaksaisi yhtään.

  3. Anu says:

    Luonnonkuidut mielletään yleensä ekologisemmiksi materiaaleiksi kuin keinokuidut, voisikohan se villapaitojen ekohenkisyys tulla siitä?

Kommentoi